tiistai 18. maaliskuuta 2014

Tutkimustulos: klippaaminen on hevoselle aina stressaavaa

Nottingham Trent Universityn tutkijatyhmän tutkimustulokset yllättävät ja eivät yllätä: klippaaminen on hevoselle aina stressaava tilanne riippumatta siitä, miten ne klippaustilanteessa käyttäytyvät.

Tutkimuksessa altistettiin hevoset klipperin äänelle ja tutkittiin tilanteen stressaavuutta mittaamalla sydämen sykettä (heart rate), kortisolipitoisuuksia syljestä (salivary cortisol levels) sekä silmän lämpötilaa (eye temperatures) ennen klippausta, klipaauksen aikana sekä klippauksen jälkeen. Viimeksi mainittu mahdollistaa stressitasojen tutkimisen koskematta hevoseen.

Tintti on oppinut seisomaan aloillaan klipattaessa. Minä klippaan samalla periaattella kuin tein aikanaan graduni: ei tehdä täydellistä, tehdään valmista.
Klippaukseen tottumattomat hevoset liikkuivat kokeen aikana enemmän kuin kokeneet testitoverinsa, mutta fysiologisten testien tuloksissa ei ollut merkittäviä eroja. Klippaustilanteeseen tottuneet hevoset ovat ainoastaan oppineet käyttäytymään rauhallisesti klippaustilanteessa. Opitusta rauhallisuudesta huolimatta ne stressaavat tilanteesta yhtä paljon kuin ne hevoset, joiden käytös paljastaa tilanteen epämiellyttävyyden.

Koska klippaaminen monissa tilanteissa kuitenkin on välttämätöntä (onko?), siihen kannattaa varustautua tehokkaalla laitteella, jolla klippaaminen käy mahdollisimman nopeasti. Klippaustilanteesta kannattaa tehdä rauhallinen, eli älä klippaa tallilla ruuhka- tai ruoka-aikaan. Klipperin teriä on suositeltavaa öljytä mieluummin enemmän kuin vähemmän, jotta ne varmasti leikkaavat vauhdikkaasti ja tukistamatta. Huollata laite säännöllisesti, teroita terät. Mahdollisuuksien mukaan pese hevonen klippausta edeltävänä päivänä, jotta hiekka ja muta eivät tylsistytä teriä.

Yritä lisäksi välttää turhaa klippauksen viimeistelyä. Hevonen jää klipatessa aina hiukan epäsiistiksi, mutta karva tasoittuu muutamassa päivässä. Klippauksesta olen aiemmin kirjoittanut täällä.

Joissain yhteyksissä on väläytelty, että PPID:n puhkeaminen voisi olla pitkäaikaisen stressin seurausta. Onko siis millään tapaa oikein stressata tällaista hevosta ylimääräisellä surisuttamisella 2-3 kk välein ympäri vuoden? Yritän kuitenkin pitää mielessäni sen tärkeimmän: hevonen kestää satunnaiset stressitilanteet oleellisesti paremmin, kun sen arki on mahdollisimman säännöllistä, stressitöntä ja lajityypillistä. Sanokaahan mielipiteenne, millaista sellainen elämä sitten on?

Lähteet:
Horse and Rider January/2014
http://www.thehorse.com/articles/32590/is-clipping-still-stressful-for-well-behaved-horses

Tiivistelmä klippaustutkimuksesta:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23685232

Hevosten cushingin taudista:
http://www.heppalaakari.fi/pdf/cushingin_tauti.pdf

24 kommenttia:

  1. Kiinnostava tutkimus. Oma hevoseni torkkuu klipattaessa ja olen aina ajatellut, ettei se voi olla stressaantunut. Isolla koneella ajaessa liikkuu ja sählää selvästi enemmän, mutta nyt olen viime aikoina ajellut sen tehokkaalla koirantrimmerillä kokonaan, ääni on verrattavissa partakoneeseen. En epäile tutkimusta ja olen tyytyväinen että olen vaihtanut koneen hiljaiseen. Aion myös miettiä kaksi kertaa onko humma ihan pakko klipata niin usein, josko se voisi kisata hieman pidemmässäkin karvassa... Kiitos hyvästä tekstistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klipperit ovat poikkeuksetta äänekkäitä, mutta hiljainen in tosiaan aina hyvä. Akkukoneet ovat usein johdollisia äänekkäämpiä. Britit, jotka tutkimuksen ovat tehneet, ovat tosiaan varmaan maailman innokkaimpia klippaajia.

      Poista
  2. Tän reilun vuoden aikana, kun meillä on ollut hevosia, on oppinut että on hyvä olla sanomatta omia mielipiteitä. On paljon parempi kun vaan nyökyttelee ja sanoo joo, joo. Meillä on niin vähän kokemusta ja hevostaustaa, että olemme automaattisesti väärässä :) Nyt kuitenkin kysyttiin, joten oma mielipiteeni on, että hevonen on kaikista onnellisin pihatossa, vaihtelevassa maastossa, toisten hevosten seurassa, luonnonmukaisella ruokinnalla, ilman kenkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee. En itsekään halua osoittaa ketään sormella mielipiteineni, mutta joskushan nekin on sanottava. ;-)

      luonnonmukaisuus on aika jännä juttu toteuttaa. Kuinka luonnonmukaisissa olosuhteissa täykkärihevoben esimerkiksi Suomessa elää? Mutta kuten sanoit, kysymys on aina mahdollisimman luonnonmukaisesta. laumassa oleminen on mielestäni tärkeää. Edellisellä tallilla suurin osa halusi pitää hevosiaan yksn eikä edes yhtä tarhakaveria meinannut löytyä.

      Poista
  3. Itse olen aina ollut vähän klippauksen vastainen. En tosin ajatellut asiaa niinkään klippaustilanteen kannalta. Olen ajatellut että siihen hevosen voi kyllä totuttaa ja siedättää kuten muihinkin asioihin. Mutta itse ajattelen että luonto on suunnitellut hevoselle lämmönsäätelyjärjestelmän, joka kyllä toimii terveellä hevosella eikä siihen pitäisi ihmisen mennä puuttumaan noin radikaalilla tavalla. Odottelen tutkimustietoa myös tästä näkökulmasta! Voihan se olla että olen väärässä ja sitten täytyy vain muuttaa mielipidettä.

    Itselläni on ravureita enkä ole koskaan klipannut niitä. En keksi syytä, miksi pitäisi. Jos ne ovat hikisiä, ne pestään ja loimitetaan ja siinä se. Ulkona ne saavat olla nakuina ja loimitetaan vain pahimmilla tuuli/räntäkeleillä. Klipattuina ne joutuisivat olemaan loimitettuina koko ajan ja se olisi mielestäni ikävää ja itsellekin vähintään yhtä isotöistä kuin kuivatusloimien käyttö.

    Itse käytän sykemittaria hevosten valmennuksessa ja tarkkailen niiden palautumista treenin jälkeen. Pitkäkarvainen hevonen voi puuskuttaa ja hikoilla treenin jälkeen, mutta puuskutus ja hikoilu rivät ole luotettavia mittareita hevosen palautumisesta vaan sen kertoo sydämen syke ja veren maitohappopitoisuus. Sykkeen mittauksessa en ole havainnut että pitkässä talvikarvassa hevonen rasittuisi enemmän tai palautuisi oleellisesti huonommin kuin lyhyemmässä kesäturkissaan.

    Klippaisin vain siinä tapauksessa että hevoselle olisi jotenkin silminnähden haitta karvoistaan, esim. tulisi iho-ongelmia, mutta ei ole sellaista tilannetta vielä tässä yli 20 v. hevosenpidon aikana tullut.

    Tämä oli nyt ehkä vähän jyrkkä mielipide ja ehkä olen vanhanaikainen tässä asiassa. Mutta ajattelen joka tapauksessa että klippaaminen on nykyisin pitkälti muotijuttu, eikä vältyämätyä todelliseen tarpeeseen tai hevosen hyvinvointiin perustuva asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole ainakaan minun mielestäni vanhanaikainen vaan uhan oikeassa. Näin tekisin itsekin, jos hevoseni ei olisi tältä osin terve. Ulkonäkösyistä en klippaa minäkään. Ja jos tuota kuvaa Tintistä katsoo, Se on helppo uskoa. Se olisi varmasti kauniimpi kokoklipattuna, mutta tällä tavoin Se selviää myös ilman loimitusta tarvittaessa.

      Poista
  4. Hei, olen silloin tällöin lueskellut blogiasi, kiitos monista hyvistä teksteistä (itsekin ruuhkavuosissa lasten kanssa yritän hevostella). Klippaamisesta sama mielipide kuten yllä Annalla, muotijuttu, turhaa ja luultavasti myös haitallista hevoselle. Lajityypillinen, stressitön elämä: pihatossa laumassa eläminen, slowfeeding-ruokinta kuivalla hyvälaatuisella heinällä, mielekäs puuhailu isossa tarhassa (aktiivikujat, paddock paradise), hyvät tarhan pohjat ja kunnollinen kuivitettu pihatto, ei kolmiseinäinen lautavaja, kengättä oleminen ja hyvä, säännöllinen vuolu. Ja tämä ei sulje pois kilpailemista tai aktiivista valmentautumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta. :) Meille tuli vähän aikaa sitten karsinoihin heinähäkit, ja Se on kyllä ihan älyttömän hyvä juttu. Hidastaa heinän syömistä tosissaan ja tekee varmasti hyvää.

      Poista
  5. Kiitos kommenteista. Minäkin olen ollut aina klippaamista vastaan. Meidän tallissa oma hevoseni on ainoa klipattu, mutta kellään muulla ei ole vastaavanlaista talvikarvaa kesät-talvet. Ja kun Tintillä nuo omat säätelyt eivät sairauden takia toimi, on siihen vastuullista puuttua, ajattelen minä.

    Kengättömyys onkin sitten toinen juttu. Uskon itse, että olosuhteiden järjestäminen kengättömälle hevoselle sopivaksi on Suomessa aika hankalaa, jos hevostaan aikoo kotipihasta muualle liikuttaa. Mutta tunnen paljon hyvinvoivia kengättömiä hevosia. Kaikki on niin suhteellista.

    VastaaPoista
  6. Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimuksen jatko-osa siitä, että voisiko hevosen stressitasoa pienentää esim. positiivisen vahvisteen kautta (eli esim. jos se söisi samalla ja oppisi yhdistämään klipperin ruokaan, laskisiko stressitaso). Kuitenkin todella hyvä tutkimus!

    Meillä olen itse sitä mieltä, että jos klippaus on tarpeen, kuten teidän tapauksessa, niin se on täysin hyväksyttävää ja hevoselle vain eduksi. Sensijaan en ymmärrä turhaa klippaamista vain esteettisistä syistä jos hevonen ihan hyvin pärjäisi karvoineen. Hevoselle kuitenkin on aina mukavampi olla mahdollisimman paljon ilman loimia.
    Ja omalle hevoselleni kokemuksen perusteella parhaaksi on valikoitunut pihattoelämä pienessä laumassa, kengät ehdottomasti jalassa ja slow feed-ruokailu vapaasti (lisäksi vähän heinääkin täysin vapaasti iltaisin). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsin, että se rauhallisuus olisi nimenomaan seurausta siitä, että hevosten rauhassa olemista on positiivisesti vahvistettu esimerkiksi ruoalla. Mutta taisin lukea sen rivien välistä.

      Tinttihän esimerkiksi ei yhdessä vaiheessa syönyt klippauksen aikana, vaikka heinää olisi ollut tarjolla. Olemme kyllä työntäneet siihen nameja, kunhan se on paikallaan, mutta pitkään meni niin, että ei se päätään laskenut, jos klipperi oli päällä. Nykyisin se kyllä roikuttaa päätään ja leputtaa jalkojaan. En tiedä, onko se opittua vai alistuuko se jotenkin kohtaloonsa suristimen kanssa.

      Mielenkiintoista olisi myös tietää, onko stressitasot samoja, kun klipperi surisee takapäässä hevosta kuin jos se surisee korvan juuressa.

      Poista
    2. Tosiaan, sitä ei tutkimuksessa ole erikseen mainittu. Itse taas oletin, että näissä ei ole erityisesti positiivisesti vahvistettu tai siedätetty asteittan (jolloin stressitason ainakin pitäisi vähentyä, koska hevonen yhdistää asian positiiviseen juttuun) vaan enemmänkin "säkitetty", jolloin hevonen oppii kyllä seisomaan paikallaan ihmisen käskystä, vaikka se pelkää edelleen yhtä paljon.

      Tuo syömättömyys voisi myös viitata nimenomaan siihen, että hevosen stressitaso ja pelko on liian korkealla, jotta se söisi. Olisi mielenkiintoista tietää myös, että oliko nämä "kokeneet hevoset" tutkimuksessa siis täysin rennon näköisiä, eli lepuuttelevat jalkoja jne. vai enemmänkin vaan pysyvät paikoillaan.

      Poista
    3. Hyviä pointteja. Toisaalta luulen, että tällaiset tutkimukset tavataan julkaista vähän sellaisessa Raamattu-muodossa, eli kumpi tahansa puoli voi suvereenisti jäädä omaan uskoonsa ja perustella sen samalla tutkimuksella. Me, jotka haluamem uskoa, ettei klippaus ehkä suurta stressiä aiheutakaan, kritisoimme tutkimusolosuhteita, ja toinen puoli sanoo, että mitäs minä sanoin, klippaus on syntiä. ;-)

      Poista
  7. Olisiko kuulolla ketään, joka kokee, että hevosen loimetta pitäminen on hankalaaa juuri sillä tallilla, millä he sattuvat hevostaa pitämään? Olen törmännyt useampaankin kertomukseen siitä, että tallilla edellytetään hevoselle loimet päälle tai että perussääntö "yksi loimi päälle ja yksi pois" ei mahdollista sitä, että hevoselta voitaisiin edes ottaa kuivatusloimea illalla pois.

    VastaaPoista
  8. Taalla - Englannissa - todellakin ollaan himoklippaajia. Et ole mitaan, jos et hevostasi klippaa, hikosi se tai ei, kasvatti se tuuhean talviturkin tai ei... Se on kuin trendimuoti, joka tulen lailla leviaa tallin paasta toiseen ja sita ei voi estaa.

    Mina en omaani klippaa, kun ei se sita tarvitse. Vahan hikoo satulavyon alta, jos sitakaan... Ja kesalla voi pesaista vedella, jos nyt ihan marka sattuisi olemaan. Ja fleecea paalle talvella. Tosin se ei ole hikoavaa tyyppia. Enka jaksaisi sita loimirallia sen seurauksena...

    Ja taalla Englannissa on sellainen kasitys etta hevoset, jotka on juuri klipattu ovat vahan 'vauhdikkaampia' ja 'teravampia' ratsastaa, kuin ne joita ei klipata. Voihan se olla, kun tulee vilu akempaa ja tuntee tuulenvireen ihollaan! Kylla minakin alasti varmaan ulkona nopeampaa juoksisin :) Eli en oikein ymmarra sellaista pakko klipata kun muutkin-asennetta.

    Jos taas hepasta tulee kauhea karvaturri esim. juuri jonkun terveysjutun seurauksena, niin se on ihan eri asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo talvikarva on kyllä mielenkiintoinen asia. Pääsiäissaarella lomaillessamme lähes kaikilla hevosilla oli talvikarva - siis ihan suomalaismittapuun mukaan. Pääsiäissaarella oli toki sikäläinen talvi, mutta lämpötila oli ihan t-paitalämpötila päivisin, +20. Paikallisetkin kulkivat ihan kesävaatteissa. Mutta hevosilla oli talvi.

      Vasta viime viikolla tallilla kuulin, että eräs sotaveteraani oli mitannut talvisodan aikaan suomenhevosella 30cm:n talvikarvan. Ihmeteltiin, että voiko se mitenkään olla mahdollista. Tuntuu ihan uskomattomalta mitalta. 500- kiloiselta marsulta.

      Poista
  9. Onpas tästä virinnyt mielenkiintoinen keskustelu! Ja kiva huomata etten olekaan ainoa joka ei ole varauksettomasti innostunut klippaamisesta. Luulin olevani jokin ainutlaatuinen muinaisjäänne tässä asiassa...

    Ruuhkavuosiratsastajan oman hevosen klippaamisen ymmärrän täysin, koska se perustuu terveydelliseen syyhyn.
    Mutta noin yleisesti ratsujen klippaus näyttää ravi-ihmisen silmissä menneen vähän överiksi. Ratsuthan eivät normaalisti edes hikoile treeneissään niin paljon kuin ravurit, mutta silti niitä klipataan paljon innokkaammin. Toki kaikki ravi-ihmiset eivät ole kanssani samaa mieltä ja kyllähän ravureitakin enenevässä määrin klipataan. Kuitenkaan ei raveissa ainakaan ole havaittavissa että klipatut hevoset voittaisivat järestään klippaamattomat. Jos niin olisi niin kai siellä kohta juoksisi pelkästään klipattuja. ;) Olis kyllä mielenkiintoista jos tehtäisiin tutkimus klippauksen vaikutuksesta hevosen hyvinvointiin ja suorituskykyyn. Jos joku tietää tällaisen niin saa ilmoittaa. Hevosurheilussa on ollut ajoittain asiasta artikkeleita ja näissä useimmat haastatellut hevosihmiset ovat olleet klippauksen puolesta ja sanoneet sen parantavan suorituksia ja palautumista. Toisaalta eräs haastateltu eläinlääkäri sanoi huomanneensa, että hevosten veriarvot ovat huonontuneet klippauksen myötä (ei ollut kuitenkaan tarkemmin kerrottu, mitkä veriarvot). Tämä tukisi omaa ajatustani siitä että hevosen karvapeite ei ole vain joku ylimääräinen häiritsevä turjake vaan tavallaan osa hevosen elimistöä ja sen poistaminen voi myös vaikuttaa hevosen koko elimistöön. Tiedä sitten?

    Ratsujen klippausta perustellaan usein sillä, että ne liikkuvat lämmitetyssä maneesissa. Tästäkin mulle tulee kyllä ensimmäisenä mieleen, että eikö maneesin lämmityksen voisi säätää hieman pienemmälle, niin että lämpötila olisi mukava hevosille myös ilman klippausta. Ihmisethän voivat kyllä lisätä vaatetta tarvittaessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kyllä tuntuu, että noita lämmitettyjä maneeseja on vähemmän kuin lämmittämättömiä. Ravi- ja ratsupuolella monet asiat tehdään eri tavoilla. Moni ratsu ei kylläkään kasvata kovin paksua talvikarvaa, koska niillä on jo syyskuussa loimet niskassa. Ja sehän se ratkaisu sitten on: monen ei tarvitse klipata, koska hevoset ovat 6kk vuodesta loimet päällä. Se on harmi, koska pärjäisiväthän ne ihan hyvin ilmankin.

      Poista
  10. Olisi mielenkiintoista saada tutkimustuloksia siitä miten syöminen klippaustilanteessa vaikuttaisi stressitasoihin. Jo jokin aika sitten julkaisiin ainakin jonkinlaisia tutkimustuloksia (en löytänyt nopsasti googlaamalla, jossain näihin kuitenkin törmäsin) siitä, että syöminen ja stressi sulkevat toisensa pois. Syöminen torjuu stressireaktion ja vastaavasti stressaantunut ei pysty syömään normaalisti. Kuulostaa ainakin ihan loogiselta, syömisen kun sanotaan lievittävän fyysistä kipuakin.

    Toisaalta mitäköhän tuloksia saataisiin jos samaa tutkimusta sovellettaisiin muihin oletettavasti stressaaviin asioihin kuten kuljetukseen, petoeläinten (koirien?) läsnäoloon jne, jotka kuitenkin ovat monelle hevoselle osa arkea siinä missä klippaaminenkin. Itse olen ajatellut niin, että saaliseläimenä hevosen stressitasot nousevat päivittäin hetkiksi kerrallaan. Kysehän on pakenemista edesauttavista hormoneista, joten voisi olettaa, että niitä erittyy aina kun jotain yllättävää tapahtuu. Eli ainakin teoriassa mikä tahansa tilanne, joka luonnossa johtaisi hevosen pakenemiseen aiheuttaa stressireaktion vaikka kesyhevonen iän myötä tottuisikin niin, ettei varsinaista pakoa tapahtuisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Kyse varmaan lopulta on siitä, altistuuko hevonen stressille jatkuvasti vaiko vain silloin tällöin. Kun hevonen on rauhallinen, se laskee päänsä ja kun se on hermostunut, se nostaa sen. Myös pään laskeminen alas itsessään saa hevosen rauhoittumaan. Hevoselle on tietystiv ähän vaikea sanoa, että voivoi, nyt olet aika stressaantunut, että laskepa pääsi niin rauhoitut.

      Omalla hevosellani se kuitenkin toimi niin, että mitä nopeammin se saa säikähdyksensä jälkeen pitkän ohjan, sitä nopeammin sillä ei ole taas mitään hätää. Turpa maassa käveleminen rauhoittaa ja ratsastajan antama vapaa ohja on merkki siitä, ettei hätää ole.

      Poista
    2. Kuinkakohan stressaavaa ratsastaminen olisi samalla tavalla tutkittuna?

      Poista
    3. Ihan hyvä kysymys. :) Sellaistakin ratsastusta näkee, mikä on varmasti hevoselle äärimmäisen stressaavaa. Ja vatsahaavat ovat jo niin yleisiä, ettei niitä vakuutuksetkaan korvaa. Mikä sen vatsahaavan sitten aiheuttaa, niin varmasti siitä ollaan montaa mieltä. Monet uskovat, että nimenomaan laumassa eläminen ja vapaa heinä ovat paras suoja vatsahaavoja vastaan, ja mitä stressittömämpää hevosen arki on, sitä paremmin sen selviää kilpailukaudestakin vatsahaavoitta.

      Laumassa pitämisessä on silti riskinsä ja moni ei halua kalliita kisahevosiaan toisten hevosten potkittaviksi. Toiset taas sanovat, että hyödyt hevosen terveydelle - ja etenkin mielenterveydelle - ovat niin suuret, että tuo riski kannattaa ottaa.

      Poista
  11. "Moni ratsu ei kylläkään kasvata kovin paksua talvikarvaa, koska niillä on jo syyskuussa loimet niskassa. Ja sehän se ratkaisu sitten on: monen ei tarvitse klipata, koska hevoset ovat 6kk vuodesta loimet päällä. Se on harmi, koska pärjäisiväthän ne ihan hyvin ilmankin."
    Vedoten tähän meillä todellakin kasvaa paksu talvikarva, kun ei loimiteta ja ratsastus tapahtuu aina kentällä/maastossa, kun ei maneesia ole eikä kyllä tarvitsekaan semmoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ollut pari talvea ilman maneesia. Toisen niistä Tintti oli loimittamaton ja toisena talvena sillä oli loimet. Ero näissä oli kyllä se, että ekana talvena ulkoiltiin sään mukaan, toisena talvena säästä riippumatta. En osaa sanoa, oliko niissä nyt niin kauhean suuria eroja. Molemmat talvet olivat lumisia ja kylmiä (2009-2010 ja 2010-2011) ja Tintillä oli muhkea karva. Kauhean tyytyväinen se oli, kun sillä ei loimia ollut. Ja vaikka se on ollut miten loimitettu, oon aina vähän väliä laittanut sitä ulos ilman loimea - vaikka edes hetkeksi. Oli sää mikä tahansa, se menee aina piehtaroimaan. :)

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...