Sattuu ja tapahtuu



- Mitä jäbä duunaa, huusin suomenhevoselle, joka pysähtyi karsinan luoksee. Tajusin, että tilulilulii, karsinan yläosa olikin auki, vaikka olis pitänyt laittaa se kii.

Tempoilua. Sitten sattui iha hitoksee ja tuli ukkoo ikävä. Rusahti. Se oli osimoilleen nopeasti ohi ja hevonen omassa karsinassaan.

Eihän se yhteiskunta sillä lailla toimi, että kaikki osaisivat oreja taluttaa.

Solisluu on poikki. Todellakin, todellakin, todellakin!

Mikä putous maan pinnalle.

Kommentit

  1. Oi voi, paranemisia!! Meillä esikoisella oli syksyllä sama homma, muistaakseni kuudessa viikossa oli sai hankin kädestä pois. Hauskasti kirjotettu kuitenkin, että piti oikeen ääneen miehelle lukea :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, näin lupailivat. Paraniko se muuten nopeasti?

      Poista
    2. Muistaakseni sen kuuden viikon jälkeen käytti kättä jo normaalisti.. Pieni kohouma jäi siihen luutumiskohtaan, muuten ei huomaa mitään.

      Poista
  2. Ei sais nauraa, mutta repesin täysin :D Ei-niin-mukava tapahtuma, mutta pirun hauskasti osasit (ja pystyit) noinkin ikävästä vastoinkäymisestä kirjottaan.

    Tsemppiä! Ja muista: Siul on oikeus siun tunteisiin! Aina ei tarvi jaksaa olla positiivinen ja hauska. Varmasti jurppii säryn kanssa eläminen varsinkin, kun arkiaskareistakaan ei tule mitään... :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on miehellä etätyömahdollisuus ja sitten hätäapuna MLL:n lastenhoitajapankki. Tuli vähän erilainen hoitovapaakuukausi, ukin ajattelin. Pian sitten kuitenkin jo takaisin töihin..

      Mutta tulee kuyllä pirun kalliiksi olla saikulla hoitovapaalla. Vakuutuksista korvataan vain sairauskulut, ei näitä välillisiä kuluja. Ketään ei siis kiinnosta, etten pysty oikeasti hoitamaan näitä lapsia, vaikka pitäisi. Oman työn tuuraaja pitää maksaa itse, aivan kuin olisin kuka tahansa yrittäjä.

      Poista
  3. No voi räkä, miten tylsää :( Toivottavasti luutuu pian ja hyvin!

    VastaaPoista
  4. Voi, toivottavasti sie et nyt ihan romaha! Paranemisia...
    Mutta pakko tätä oli nauraa, niin nasevasti kirjoitettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkei romahin, mut sit mie iha hitoksee tsemppasin. Ehkä miun oikea kyynärpää nyt samalla luutuu tuohon kylkeen kiinni ja kouluratsastusasento alkaa näyttää paremmalta.:P

      Poista
  5. Eikä! Kuulostaa hyvin kivuliaalta! Mä olen kaksi päivää väistellyt suokkitammaa, joka tulee silmittömästi aidoista läpi Willin perään, kun haen sen viereisestä tarhasta. Ei auttanut vaikka seuraksi jäi vielä toinen hevonen. Osumilta ollaan onneksi vältytty.

    Kerro muuten jäbälle terkkuja, muistan keikkuneeni sen selässä joskus vuonna miekka ja kypärä. Ihana kuulla, että se on vielä hyvissä voimissa!

    VastaaPoista
  6. Suomipoikien taluttaminen on ihan oma lajinsa ;) Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  7. Eiköhän tämä tästä, kiitos myötätunnosta kaikille.

    Nuo sh-orit ovat tosissaan eri kaliiberia kuin muut ja nyt oli rutosti huonoa onnea matkassa. Köyhis 24-v on elämänsä uknnossa, ainakin mitä naisiin tulee... ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit