perjantai 14. maaliskuuta 2014

Kirkasta menoa

Voisiko solisluun katkeaminen olla vastaus rukouksiini?

Olen vuosikausia yrittänyt liimata hiirikäteni kiinni vartaloon. Olen ajatellut sitä töissä, olen ajatellut sitä autoa ajaessani. On kuulkaa vaikeampaa vaihtaa vaihteita, jos ei anna kyynärpään liikkua vartalosta pelkääjän paikalle päin.

Olen pitänyt kättäni kiinni jalustinhihnan loppupätkässä, ratsastanut raippa peukaloiden alla, tehnyt pitkiä maastoja ajatellen vain kyynärpäitäni.

Ja nyt se kyynärpää on useamman viikon ajan kivasti liimattuna kylkeeni mitella-siteen avulla. Ja kun kättä ei muutenkaan voi nostaa minnekään, ratkeaisiko samalla myös huvittava tapani tasapainottaa itseäni huonoissa hypyissä nostamalla kädet korviin?

Niin paljon se sattuu, mutta alku tää voi olla kaiken kauniin. Anna käsi, niin surun pyyhit silmistäni pois, niin mennään ihan että daa-da-daa-da ja hengaillaan vaan. Lääkkeet!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...