sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Hoida selkäkivun syy niin ei tarvitse kärsiä seurauksista

Viime keväänä Jorvissa kätilö kehui synnytyksen jälkeisenä päivänä, miten rouvalla on vatsalihakset oikein hyvässä kunnossa. Tammikuussa minun ja mieheni yhteinen PT Reetta Raivio teetti meillä kuntotestin, jonka lopputulos oli tyrmistyttävä: ainoastaan reisilihakseni olivat kelvollisessa kunnossa. Vatsalihasteni kunto on surkea.
Tyttären "jumppapallo" on
persoonallisempi kuin äidin...

Tajusin välittömästi korvat häpeästä punaisina, että ei kai kukaan sano juuri synnyttäneelle naiselle, että olet surkeassa fyysisessä kunnossa! Mikä mukavuudenhalu minut saikaan kuvittelemaan, että ratsastaminen riittäisi pitämään keskivartaloni kuntoa yllä! Pientä lohtua toi brittiratsastaja Mary Kingin elämäkerta, jossa hän kertoi, miten olympialaisten alla brittijoukkueelle teetetty kuntotesti oli antanut koko joukkueelle vain keskinkertaisen tuloksen, vaikka huippu-urheilijoita olivatkin.

Olin siis monien muiden tapaan kuvitellut olevani paremmassa kunnossa kuin mitä oikeasti olen. Treeniohjelman tiellä on kuitenkin ollut koko alkutalven kestänyt puoliflunssakierre. En ole lähtenyt leikkimään jäätikköjen sankaria paitsi juuri sen verran, että liukkaalla juokseminen kipeytti minulta penikat. Olen kuitenkin aina nuhan hellitettyä tehnyt vaaditut 2-3 lenkkiä viikossa, yhden niistä hevosta taluttaen, sekä jumpannut kotijumppaohjelman avulla. Minulle on tärkeää, ettei minun enää tallihommien päälle tarvitse lähteä kodin ulkopuolelle treenaamaan.

Lihaskunnosta ja sen puutteesta löytyi lopulta myös syy selkäkipuihini. Reetta teetti minulla pari viikkoa sitten harjoituksen, joka pakotti pistävän lihaskivun kera minut hyväksymään, miksi pakaralihakseni ja alaselkäni kipeytyvät.

Syvä vatsalihakseni ei aktivoidu. Kun pinnalliset lihakset tekevät syvän vatsalihaksen työtä, minä kipeydyn. Voin venytellä vaikka kuinka paljon tai ryhtyä ramppaamaan erilaisilla kiksauttajilla, mutta jos en ala keskittyä kipujeni syyhyn, saan kärsiä seurauksista aina.

Koska en osaa paremmin selittää, mistä on kyse, löysin ilokseni tällaisen treenivideon. Onneksi tämän treenaaminen on sentään kivaa. Sen sijaan ne lukuisat muut jumppaohjelmaani kuuluvat liikkeet jumppapallon kanssa eivät ole. Koska Reetta on myös ratsastuksenohjaaja, hän tietää, mitä minulla pitää teettää, jotta treeni tukee ratsastamistani. Vain se pitää motivaatiota yllä.

5 kommenttia:

  1. Heitän sinua haasteella (:

    http://funapaivakirja.blogspot.fi/2014/03/20-haastettu.html

    VastaaPoista
  2. Jes! Lisää tätä ymmärrystä ratsastajille niin hyvä tulee :) Terveisin fysioterapiaopiskelija, joka yrittää tätä rautalangasta vääntää tutuille selkäongelmaisille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että monen mielestä on jotenkin mielenkiintoista etsiä vaihtoehtoisia hoitomuotoja ja kaikenlaisia kiksautuksia sen sijaan, että rakennettaisiin peruskuntoa. Sitten ollaan rikki sekä hevoset että omistajat, kun tehdään liikaa, liian kovaa, liian aikaisin ja annetaan vaivojen parantua liian vähän aikaa. Ja joskus on hirveän paljon helpompaa etsiä ulkoa päin tulevia syitä kuin hyväksyä olevansa se syy itse. Eli ajatella, että jossain on olemassa simsalabim- parannuskeino, jota en vain ole vielä löytänyt sen sijaan, että hyväksyisi koko ajan sairastuttavansa itse itseään (tai hevostaan!) ihan vain sillä omalla tavallaan toimia.

      Poista
    2. Totta. Ihminenhän on perusluonteeltaan aina vähän laiska. Ajatellaan, että on helpompaa käydä saamassa niksauttelu tms. hoitoja säännöllisesti oireisiin kuin itse tehdä töitä syyn poistamiseen.

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...