Hevosmiestaidoista
Valmennuksesta ja valmentajista on nyt kirjoitettu tosi paljon. Muistatte Petra Hackmanin tekstin Hevostiimin sivustolla, Hippolan bloggaajista Aada käsitteli aihetta vastikään pohtiessaan ammattilaisten epäammattimaista käytöstä. Olen itse postannut aikaisemmin ylpeistä opettajista, jotka katsovat, ettei heidän arvolleen ole soveliasta opettaa aloittelijoita tai korjata lantoja maneesista.
Tänään tuttu hevostelija pohti blogissaan hevosmiestaitojen katoamista. Aihe oli samaa sarjaa Petran tekstin kanssa. Hyvinkin vuosi sitten kirjoitin vastaavasta aiheesta Horse Signals -seminaarin jälkeen. Kysyin silloin kuka opettaisi tulevaa hevosenomistajaa? Jos tiedät hevosista vain sen, mitä olet itse keksinyt kysyä, et voi mitenkään tietää riittävästi. Ja hevosten kanssa voi sattua ja tapahtua, vaikka oltaisiin miten varovaisia
90-luvulla päätettiin, että tallityöt ovat työtä, josta pitää maksaa palkka eikä sitä saa teettää tallitytöillä. Joku tallinpitäjä olikin kysynyt sarkastisesti, että koska hän ei saa enää teettää hommia, täytyykö hänen nyt sitten kieltää tyttöjen norkoilu tallilla, vai laitetaanko vanhemmille lasku nuorisotilojen ylläpitämisestä? Erittäin hyvä ja oikeutettu kysymys. Vanhemmat taisivat hakea lapsensa kotiin.
Samalla tapettiin vanha hyväksi katsottu keino opetella hevosmiestaitoja: se, että ollaan hevosten kanssa enemmän kuin tarpeeksi. Tilalle on tullut raha, ja se puhuu kaikissa tilanteissa. Nykyisin me tarvitsemme kursseja, joilla opetellaan hevosten käsittelyä. Ihmisillä ei ole aikaa eikä kiinnostusta seurata toisten ratsastutunteja tai ihan pelkästään vain hevosia aitauksessa. Jälkimmäinen on uskomattoman ihanaa viihdettä - jos niitä hevosia vain on siellä aitauksessa useampi kuin yksi, mikä ei tänä päivänä ole mitenkään itsestäänselvää.
Toiset ovat valmiita maksamaan näiden taitojen opettelemisesta ja toiset katsovat, että heidän pitäisi saada ratsastustunnista alennusta, jos he joutuvat itse harjaamaan ja satuloimaan hevosensa.
Voin olla väärässä, mutta se mistä muut puhuivat orjatyönä, ei minusta ollut sitä. Se oli oppipoikana olemista. Hevosmaailmassa se on paras tapa oppia.
Horse and Rider -lehdessä on joka kuukausi osio otsakkeella "Inspiration Of The Month". Sinne lukijat voivat lähettää kertomuksen ihmisestä, joka on inspiroinut heitä hevosmiestaidoillaan tai jollain muulla hevosiin liittyvällä asialla. Kuka on sinun inspiraation lähteesi?
Tänään tuttu hevostelija pohti blogissaan hevosmiestaitojen katoamista. Aihe oli samaa sarjaa Petran tekstin kanssa. Hyvinkin vuosi sitten kirjoitin vastaavasta aiheesta Horse Signals -seminaarin jälkeen. Kysyin silloin kuka opettaisi tulevaa hevosenomistajaa? Jos tiedät hevosista vain sen, mitä olet itse keksinyt kysyä, et voi mitenkään tietää riittävästi. Ja hevosten kanssa voi sattua ja tapahtua, vaikka oltaisiin miten varovaisia
90-luvulla päätettiin, että tallityöt ovat työtä, josta pitää maksaa palkka eikä sitä saa teettää tallitytöillä. Joku tallinpitäjä olikin kysynyt sarkastisesti, että koska hän ei saa enää teettää hommia, täytyykö hänen nyt sitten kieltää tyttöjen norkoilu tallilla, vai laitetaanko vanhemmille lasku nuorisotilojen ylläpitämisestä? Erittäin hyvä ja oikeutettu kysymys. Vanhemmat taisivat hakea lapsensa kotiin.
Samalla tapettiin vanha hyväksi katsottu keino opetella hevosmiestaitoja: se, että ollaan hevosten kanssa enemmän kuin tarpeeksi. Tilalle on tullut raha, ja se puhuu kaikissa tilanteissa. Nykyisin me tarvitsemme kursseja, joilla opetellaan hevosten käsittelyä. Ihmisillä ei ole aikaa eikä kiinnostusta seurata toisten ratsastutunteja tai ihan pelkästään vain hevosia aitauksessa. Jälkimmäinen on uskomattoman ihanaa viihdettä - jos niitä hevosia vain on siellä aitauksessa useampi kuin yksi, mikä ei tänä päivänä ole mitenkään itsestäänselvää.
Toiset ovat valmiita maksamaan näiden taitojen opettelemisesta ja toiset katsovat, että heidän pitäisi saada ratsastustunnista alennusta, jos he joutuvat itse harjaamaan ja satuloimaan hevosensa.
Voin olla väärässä, mutta se mistä muut puhuivat orjatyönä, ei minusta ollut sitä. Se oli oppipoikana olemista. Hevosmaailmassa se on paras tapa oppia.
 |
| Opettaja on omenansa ansainnut. |
Asioissa on aina puolensa ja puolensa. Sitä luulisi, että maalaisjärjellä pääsisi pitkälle. Ei aina :)
VastaaPoistaSinut on haastettu! http://jillanblogi.blogspot.fi/
Kyllä, asioilla on aina puolensa. Se ei esimerkiksi ollut aikoinaan reilua, ettei eräällä ratsastuskoululla ollut tallityöntekijää laisinkaan, vaan pikkutytöt tekivät osana hevosten hoitoa kaikki karsinanputsaushommat.
PoistaKiitos haasteesta!
Hevosmiestaidot - ja niiden puute - kaksi luonnonvaraa, joista toinen valitettavasti on kuolemassa ja toinen leiviämässä kuin rikkaruoho... Sitä myötä kun armeja luopui hevosistaan, on vähentynyt tiettyjen rutiinien ja sääntöjen noudattaminen myös talleilta, eikä uusille sukupolville kukaan ole enää ärähtelemässä "Älä kysele vaan tee!". Se lause toimii nimittäin usein hevosenkin kanssa ;)
VastaaPoistaTotta. Juuri tallilla viime viikolla muistelin, miten lapsena emme edes uskaltaneet hengittää tallin suuntaan hevosten syötön aikaan. Niille oli annettava täydellinenr uokarauha: tallin ovet kiinni ja valot pois. Jos jostain syystä tallin läpi piti kulkea, siellä hiivittin hiljaa. Mitään ei saanut sanoa.
PoistaHei jopa minä muistan eräältä tallilta tuon säännön. Nykyään omatkin hepat syö miten omistajan liikutus aikatauluun sopii ... Onneksi ne saavat heinät kuusi krt päivässä.
Poista