Pelottavia palkintoja
Heräsin tähän aamuun lukemalla Etelä-Saimaa -lehdestä mielipidekirjoituksen. Siinä valkoinen lihaasyövä heteromies maalaa kauhukuvia siitä, mitä homoseksuaalisuuteen varauksetta suhtautuminen toisi mukanaan kansallislajimme jääkiekon nuorisokasvatukseen. Hän pelkää, että poikien välisestä suhteiden erotisoitumisesta tulisi osa joukkupelin todellisuutta, minkä seurauksena yhteismajoituksesta pelimatkoilla jouduttaisiin luopumaan. Tämä tulisi kalliiksi ja tästä syystä kansallislajimme suosio olisi hänen mielestään eittämättä nyt vaarassa. Lue mielipide täältä.
Mitäs me ratsastajat tähän sanomme. Voisimme toki lohduttaa, että kyllä sitä voi harrastaa myös kokonaan omalla rahalla. Mutta ratsastus onkin akkojen ja homojen laji. Jos homoseksuaalisuuteen suhtauduttaisiin jääkiekon piirissä yhtä suvaitsevaisesti, jääkiekolle kävisi niin kuin ratsastukselle. Ei tulisi enää MM- kultaa, kun pelimatkoilla keskityttäisiin vain homostelemaan. Ratsastajatkaan eivät saavuta mitaleita. Kaikki vain homostelevat jossain eivätkä keskity treenaamiseen, kun saavat vapaasti olle keskenään.
Niin sen täytyy olla. Ja näillä mielipiteillä jääkiekon arvostus nousee kohisten. Suvaitsemattomuudella taistellaan Olympia-, MM- ja SM-kullista.
Tai ehkä sittenkin taas vain mitalisijoista, jos niistäkään. Viime hetkellä saattaa alkaa pelottaa, mitä palkinto pitääkään sisällään.
Mitäs me ratsastajat tähän sanomme. Voisimme toki lohduttaa, että kyllä sitä voi harrastaa myös kokonaan omalla rahalla. Mutta ratsastus onkin akkojen ja homojen laji. Jos homoseksuaalisuuteen suhtauduttaisiin jääkiekon piirissä yhtä suvaitsevaisesti, jääkiekolle kävisi niin kuin ratsastukselle. Ei tulisi enää MM- kultaa, kun pelimatkoilla keskityttäisiin vain homostelemaan. Ratsastajatkaan eivät saavuta mitaleita. Kaikki vain homostelevat jossain eivätkä keskity treenaamiseen, kun saavat vapaasti olle keskenään.
Niin sen täytyy olla. Ja näillä mielipiteillä jääkiekon arvostus nousee kohisten. Suvaitsemattomuudella taistellaan Olympia-, MM- ja SM-kullista.
Tai ehkä sittenkin taas vain mitalisijoista, jos niistäkään. Viime hetkellä saattaa alkaa pelottaa, mitä palkinto pitääkään sisällään.
Vaikka asiassa sinällään ei ole mitään hauskaa, niin tämä kirjoitus oli kyllä nyt niin mahtava, että tuli oikein ääneen naurettua! Kiitos!
VastaaPoistaOlet oikeassa. Vakava asia, mutta tällaiset asenteellisuudet herättävät minussa fingerporimaisen sormellasosoittelijan… ;-)
PoistaPari päivää sitten tuli tuo Hippoksen uusi lehti, jossa oli kolumnikisan osallistujien kirjoituksia, siun olisi ehdottomasti pitänyt osallistua! Nää kaikki siun kirjotukset on kyllä niin osuvia ja hienosti kirjotettu :)
PoistaPs. "Suvaitsemattomuudella taistellaan Olympia-, MM- ja SM-kullista." Oliko tämä tarkoituksella kirjoitettu näin, aihetta tietenkin ajatellen? :D Hajosin.
Kiitos. Ihan tarkoituksella kirjoitettu. ;-)
PoistaMä toisaalta ymmärrän hyvin, mistä toi pelko kumpuaa. Jos itse on tottunut siihen, että jokainen vastakkaisen sukupuolen edustaja on potentiaalinen parittelukumppani ja periaatteessa käytettävissä milloin tahansa, on suhteellisen pelottavaa että joku mies (joka siis saattaa olla itseä vahvempi) voisi ajatella itsestä samoin. Tuossa vaimon kanssa juuri keskusteltiin, että hyvin harva naisia kunnioittava ja ei-alistava hyvän itsetunnon omaava herrasmies on homofoobikko.
PoistaTilannetta kuvaa hyvin myös tämä verkkosarjakuva: http://cheezburger.com/7939991552
Jännää, että tämä nähdään ongelmana nimenomaan miesten joukkuelajeissa. Olen aikoinani aika monta vuotta pelannut salibandya, ja joukkueessa oli aina sekä heteroita että lesboja (ja varmaan kaikkea siltä väliltä!), mutta en koskaan, kaikkien niiden vuosien aikana kokenut minkäänlaista seksuaaalista ahdistelua, tai edes minkäänlaista tunnelman "erotisoitumista" pelireissuilla. Meillä on Suomessa saunakulttuurin vuoksi minusta aika luonnollinen suhtautuminen alastomuuteen noin yleensä, toisin kuin monessa muussa kulttuurissa, joten miten tieto toisen ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta yhtäkkiä muuttaisi käyttäytymistä yhteisissä suihkutiloissa?! Varsinkin kun se homoseksuaali on homoseksuaali, salaa tai avoimesti, ja hänen tunteisiinsa ja tuntemuksiinsa emme voi vaikuttaa. Kun taas hetero lähtökohtaisesti ei tunne seksuaalista vetoivoimaa samaa sukupuolta edustavaan pelikaveriinsa, joten miten näiden ihmisten kohtaamista muuttaisi tieto heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan?! Eikö meidän kaikkien oleteta sen verran hallitsevan halujamme, että emme käy kiinni toiseen ihmiseen, jos se ei ole tervetullutta? Sukupuolesta riippumatta.
PoistaTuo Jyrin kommentti on oiva.
PoistaJa mitä fobioihin tulee, nehän ovat yleensä melko irrationaalisia pelkoja. Homofobiaan liittyy ymmärtääkseni hyvin vahvasti väkivallan uhka.
Hihii, nauratti täälläkin- vaikka tuossa alkuperäisessä mielipidekirjoituksessa ei ole kyllä mitään nauramisen aihetta.
PoistaBriteissä asuessa minulla oli pari kivaa kämppistä (naisjalkapalloilijoita, lesboja) ja joskus tuli tästä teemasta keskusteltua. Ei varmaan pitäisi olla yllätys kenellekään, että eivät hekään (tietenkään) katso jokaista vastaantulevaa naista sillä silmällä - oli se nainen sitten samassa pukuhuoneessa vaihtamassa vaatteita tai ei. Olihan se kiva tunne, kun koko joukkue huutoäänesti jossain kotibileissä, että esim. minä en herättänyt kenessäkään heissä "sellaisia" fiiliksiä. Kuulemma heterouteni on niin selvää. Ja "sen vaan tietää". Kuten Piitu tuossa yllä sanoi, niin eihän normaalimaailmassa kukaan todellakaan käy ehdoin tahdoin muita ahdistelemaan.
Sinänsä on kiinnostava ilmiö, miten jokaisen ihmisen seksin harrastamisesta tai harrastamattomuudesta ja sen kaikista ilmenemismuodoista on tullut jotenkin niin julkinen asia, jonka kautta ihminen määritellään. En aina ihan ymmärrä.
Hahhah, hyvin kirjoitettu.
Poista