Tyytyväinen hyppääjä

Viime vuoden isoin tavoite oli saattaa maailmaan terve vauva ja selvitä synnytyksestä. Pari viikkoa synnytyksen jälkeen Tintti muutti takaisin syntymäkotiinsa. Siitä alkoi projekti, jonka tavoite oli päästä irti pahoista tavoista, joita minun ja Tintin takkuinen esteratsastustaival oli saanut aikaiseksi.

Takkuisuutta sai aikaan se, että molemminpuolinen luottamus hyppäämiseen oli kateissa. Tämä virsi on veisattu täällä usein, mutta kerta kiellon päälle: Tintti oli alkanut tehdä stoppeja esteiden eteen. Pysähtymisten pelossa en enää uskaltanut myödätä reilusti, eikä pohkeeni ei myöskään ollut riittävän kiinni antamaan Tintille työntöä hyppyyn. Lisäksi olin jossain vaiheessa alkanut nyhtää Tintin päätä ylös ennen estettä, mikä ei varsinaisesti helpottanut sen hyppäämistä - siis pidätteiden antaminen hyppyä yrittävälle hevoselle!

Jossain vaiheessa ymmärsin liimata pohkeeni kiinni, mutta niiden kiinnilaittaminen sai minussa aikaan vielä vimmaisempaa pään ylös vetämistä. Tintti nimittäin vetää kaulaansa aina ennen estettä hiukan pidemmäksi. Se on sen tapa. Ja kun en antanut sen tehdä työtä itselleen tyypillisesti ja olin alkanut puuttua siihen osuuteen, mikä on hevosen osuutta, olin tehnyt siitä epävarman hyppääjän.

Sitten tuli Cajus, ja käski antaa mennä. Sanoi, että hevoselle pitää jäädä tunne, että hyppääminen kannattaa aina. Että älä laske askeleita, mieti ainoastaan tahtia. Polvilla tukea satulasta ja takapuoli ihan oikeasti ylös. Pohje kiinni, oli ohjien pituus mitä tahansa, ja anna hevosen huolehtia askeleistaan.

Pikku hiljaa itseni uudelleenkouluttaminen on alkanut tuottaa tulosta. Hyppääminen on ihan eri tavalla kivaa. Tämän kaiken ylläolevan tarkoitus on oikeastaan vain hehkuttaa sitä, että hevoseni näytti eilen estetunnilla tältä. Se on tyytyväisen näköinen, eikö olekin?

Verryttelyä

Kolmoissarjan kolmonen

P.S. Kia Heroldin blogin kautta löytyi linkki toiseen blogiin, jota pitää Minna Tallberg. Jälkimmäinen kirjoittaa mielenkiintoisesti hevosen ilmeistä.

Ja jos joskus haluaa nähdä todella iloisia hyppääjiä, kannattaa hakeutua katsomaan, kun konkarihevoset irtohyppäävät. Sellainen po-poing -riemu tekee niin iloiseksi!