Hevosen omistamisen iloja
Olen omistamani hevosen entinen vuokraaja.
Kun vuokrasin sitä, kävin ratsastamassa kolmesti viikossa ja maksoin harrastuksestani 25 euroa päivässä. Valmennuksista maksoin erikseen. Siinä kaikki kuluni. Se tuntui paljolta ja olikin sitä. Harrastin silloisen maksukykyni ylärajoilla ja ajattelin, ettei minulla olisi koskaan varaa omistaa hevosta ja maksaa kaikkea yksin. 300 euroa kuukaudessa, kamala summa!
Nyt kun omistan saman hevosen, maksan siitä peruskuluja noin 32 euroa päivässä. Osittain kasvanut summa selittyy korkeammalla tallivuokralla sekä vuosi sitten aloitetulla cushing-lääkityksellä, mutta ei kokonaan. Oman lisänsä kuukausikuluihin tuovat kengitykset, rokotukset, lisärehut ja vitamiinit. Omistaminen on aina kallista. Ja edelleen maksan tietenkin valmennuksistani vielä erikseen.
Maksan jokaisesta hevoseni jokaisesta päivästä saman verran, ratsastin tai en. Lisäksi varusteet ja muut hoitotuotteet maksavat myös. Hevosen vuokraajana riitti, että huolehdin omista varusteistani ja siitä, jos halusin osallistua opetukseen. Huvikseni saatoin ostella hevoselle satulahuopia ja loimia. Hevosen vuokraajana näin silti kuluista vain jäävuoren huipun.
Jos on joskus vuokrannut hevosta ja päätyy sitten sellaisen itselleen hankkimaan, tuntuu usein ihan luonnolliselta antaa hevosta vuokralle. Aika ja raha kun ovat kaikilla kortilla ja elämällä saattaa olla jotain annettavaa myös tallinpihan ulkopuolella. Tai niin ne ainakin väittävät.
Hevoskuluni kasvoivat samassa suhteessa tulojeni kanssa. Hevosen omistaminen tarkoittaa minulle sitä, että minulla ei oikeastaan ole sen paremmin aikaa kuin rahaakaan tehdä mitään muuta, enkä ole koskaan luopunut opiskeluajoilta tutusta tavastani ostaa kaikkea aina alennusmyynnistä. En silti koe, että jäisin paitsi mistään, vaikka kaiken aikani ja rahani hevoseen käytänkin. Päinvastoin! Olen tässäkin mielessä yksiavioinen ja pidän siitä, että voin luoda pitkäaikaisen siteen ratsuuni. Olen valmis tinkimään paljosta rahoittaakseni oman harrastamiseni, sillä mielestäni tätä lajia harrastavien on hyväksyttävä kustannukset, joita tästä kertyy. Siksi minun on kauhean vaikea hyväksyä sitä, että jonkun mielestä muiden hevosia pitäisi päästä ratsastamaan ilmaiseksi.
Vähän kuin menisi pummilla julkisissa. Toisten mielestä se on ok. Itselleni siitä tulisi huono omatunto, joten maksan aina lippuni enkä todellakaan voisi kuvitella seisovani pysäkillä kyselemässä, josko joku muu voisi maksaa matkani.
There is no such a thing as a free ride.
EDIT 7.1.2014! Lue myös http://www.ruuhkavuosiratsastaja.fi/2011/03/hevosholisti.html
Kun vuokrasin sitä, kävin ratsastamassa kolmesti viikossa ja maksoin harrastuksestani 25 euroa päivässä. Valmennuksista maksoin erikseen. Siinä kaikki kuluni. Se tuntui paljolta ja olikin sitä. Harrastin silloisen maksukykyni ylärajoilla ja ajattelin, ettei minulla olisi koskaan varaa omistaa hevosta ja maksaa kaikkea yksin. 300 euroa kuukaudessa, kamala summa!
Nyt kun omistan saman hevosen, maksan siitä peruskuluja noin 32 euroa päivässä. Osittain kasvanut summa selittyy korkeammalla tallivuokralla sekä vuosi sitten aloitetulla cushing-lääkityksellä, mutta ei kokonaan. Oman lisänsä kuukausikuluihin tuovat kengitykset, rokotukset, lisärehut ja vitamiinit. Omistaminen on aina kallista. Ja edelleen maksan tietenkin valmennuksistani vielä erikseen.
Maksan jokaisesta hevoseni jokaisesta päivästä saman verran, ratsastin tai en. Lisäksi varusteet ja muut hoitotuotteet maksavat myös. Hevosen vuokraajana riitti, että huolehdin omista varusteistani ja siitä, jos halusin osallistua opetukseen. Huvikseni saatoin ostella hevoselle satulahuopia ja loimia. Hevosen vuokraajana näin silti kuluista vain jäävuoren huipun.
 |
| Ensimmäisiä hevosenomistajamaastoja, 2009 |
Hevoskuluni kasvoivat samassa suhteessa tulojeni kanssa. Hevosen omistaminen tarkoittaa minulle sitä, että minulla ei oikeastaan ole sen paremmin aikaa kuin rahaakaan tehdä mitään muuta, enkä ole koskaan luopunut opiskeluajoilta tutusta tavastani ostaa kaikkea aina alennusmyynnistä. En silti koe, että jäisin paitsi mistään, vaikka kaiken aikani ja rahani hevoseen käytänkin. Päinvastoin! Olen tässäkin mielessä yksiavioinen ja pidän siitä, että voin luoda pitkäaikaisen siteen ratsuuni. Olen valmis tinkimään paljosta rahoittaakseni oman harrastamiseni, sillä mielestäni tätä lajia harrastavien on hyväksyttävä kustannukset, joita tästä kertyy. Siksi minun on kauhean vaikea hyväksyä sitä, että jonkun mielestä muiden hevosia pitäisi päästä ratsastamaan ilmaiseksi.
Vähän kuin menisi pummilla julkisissa. Toisten mielestä se on ok. Itselleni siitä tulisi huono omatunto, joten maksan aina lippuni enkä todellakaan voisi kuvitella seisovani pysäkillä kyselemässä, josko joku muu voisi maksaa matkani.
There is no such a thing as a free ride.
EDIT 7.1.2014! Lue myös http://www.ruuhkavuosiratsastaja.fi/2011/03/hevosholisti.html
Hyvää pohdintaa etenkin itseni kaltaiselle, joka kipuilee juuri näiden asioiden kanssa. Ensin viikkotunti muuttui kahteen, sitten kolmeen ja nyt yhteisylläpidon kautta siirtymässä omaan ylläpitoon. Jokaisessa vaiheessa laji on tuntunut kalliilta, mutta silti niin rakkaalta. Nälkä kasvaa syödessä ja mitä lähempänä on omaa hevosta, sitä hanakammin hevonen tuntuu syö lompakosta ne suuret setelit. Jos pidät hevosta "kunnon" tallissa, on tallivuokra luonnollisesti korkeampi ja vuokraamalla heppaa muilla et saa omiasi pois. Jos taas tingit tallipaikan laadusta (tai muista?) ja saat kustannuksia alas, on hevosen mahdollista elättää itse itsensä vuokrapäivien osalta. Tinkimisellä on kuitenkin aina varjopuolensa. Mistä kannattaa tinkiä ja mistä ei? Siinä seuraava aihe blogiin ;) Ja jotta ei liikaa surkutella omaa kohtaloamme, voisit jossain kohtaa kirjoitella oman hevosen kanssa koetuista "priceless" -hetkistä. Mainitsitkin jo olevasi yksikavioinen ja nautit mahdollisuudesta luoda pitkäaikaisen suhteen hevoseesi. Miten tuo suhde ilmenee ja mitä se tuo tullessaan? Näitä olen itse välillä miettinyt ja olisi kiva kuulla muidenkin näkemyksiä.
VastaaPoistaKiitos ideoista, pitääkin kirjoittaa.
PoistaMutta nyt jo lyhyesti, kyllä tässä ehdottomasti jää ainakin elämyksellisesti voiton puolelle. Tämä on sellainen addiktio, että koko ajan tarve ja toleranssi kasvaa. :D
http://www.ruuhkavuosiratsastaja.fi/2011/03/hevosholisti.html?q=hevosholisti
Itse ajattelen asian niin (johtuen siitä, että meidän suunnalla on mahdotonta saada hyvää vuokraajaa, joka vielä maksaisikin vuokrauksesta, sillä hevosia on niin paljon tarjolla), että itse saan vapaata, kun joku mielestäni riittävän hyvä ratsastaja käy toisinaan ratsastamassa hevoseni ilman, että maksaa siitä. Minulle riittävä korvaus on oma vapaa-aika. Neljän vuoden kokemuksella voin sanoa kuitenkin, että maksavan tai ilmaiseksikaan käyvän luotettavan henkilön löytäminen on käytännössä mahdotonta meidän kulmilla.
VastaaPoistaLuulen, että toisessa tilanteessa ajattelisin ihan samalla tavalla kuin sinä. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että aina kun raha tai palvelukset vaihtavat omistajaa, kaikki osapuolet suhtautuvat asiaan hiukan suuremmalla vakavuudella. Tapahtuu ehkä vähemmän sellaista
Poista- joo, voin mä käydä liikuttamassa vähäsen
ja vähän ajan päästä:
- ei kun tulikin vähän muuta, et emmä nyt sit pääsekään.
Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei toisten varaan voi hevosenpitoaan laskea, eli laskuista pitää pystyä aina selviytymään yksin. Muu on sitten kotiinpäin. Voitolle siitä ei tietenkään jää, mutta ei se ole tarkoituskaan.
Itse ajattelen vähän samalla lailla kuin Susanna. Se maksaa, joka hyötyy eniten. Usein parhaat diilit on niitä win-win-tilanteita, jossa omistaja saa vapaapäivän, vuorkaaja tekee tallityöt ja liikuttaa hevosen (vähintäänkin hevosen tason säilyttäen) eikä raha liiku mihinkään suuntaan. Toimii tietysti vain silloin, kun luottamussuhde on olemassa, mutta omistajallakin on enemmän vaikutusmahdollisuuksia siihen, mitä vuokraaja tekee hevosen kanssa silloin, kun vuokraaja on enemmän hoitaja kuin "maksava asiakas".
VastaaPoistaItselläni on suoraan sanottuna suuria haasteita maksaa kaikki hevosesta koituvat kulut. Nyt kun asutaan edelliseen paikkaan verrattuna laatutallissa niin hintakin on sen mukainen. Ei auta muu kun tehdä töitä, ja niitä olenkin tehnyt sitten n 200e arvosta kuukaudessa (ja se on aika paljon hommia 40e aamutalleilla ja 10e iltatalleilla). Sanomattakin lienee selvää, ettei aikaa tahdo aina jäädä edes sille olennaiselle, eli hevosen liikuttamiseen. Hevosasiat eivät ole järjen asioita.
VastaaPoistaPääkaupunkiseudulla asiat ovat tietenkin erilaiset kuin muualla. MOnet, jotka kykenevät ratsastamaan itsenäisesti, ratsastavat mielellään itsenäisesti ohjattujen tuntien lisäksi.
VastaaPoistaMutta itselläni on kokemusta myös siitä, että maneesittomalle tallille ei vuokraajaa meinaa löytyä sitten millään. Lisäksi julkiset liikennevälineet tai paremminkin niiden puute karsivat osan varmasti ihan potentiaalisista hevosen hoitajista/liikuttajista/vuokraajista. Valtaosa talliyrittäjistä on lisäksi palkannut ihan oikeaa tallihenkilökuntaa tekemään tallia, joten random-tallityöntekijöille ei ole tarvetta eikä vuokria useinkaan voi vähentää tallia tekemällä.
En muuten ole ikinä ajatellut, ettei minulla ole vaikutusmahdollisuuksia hevoseni liikutusten suhteen. Mutta en ole ikinä myöskään kuvitellut, että esimerkiksi rankan treenin jälkeinen kevyt maastoliikutus olisi kenenkään muun kuin minun velvollisuus hoitaa.
Meilläkin äitin kanssa ajatus 12 vuotta sitten oli että eikös oma hevonen omassa pihassa tule halvemmaksi kun maksaa kahen ihmisen ratsastustunneista kerta viikkoon ? Metsään mentiin ja rytinällä :D Aikanaan piti jopa muuttaa sen takia että neljäs hevonen ei enää olisi mahtunut 1,8 ha:n tontille.. Sinänsä useamman kanssa pääsee vähän halvemmalla kun on oma talli pihassa ja heinät voi tehdä itse omista pelloista mutta sitten on varauduttava siihen että jos tallia, aitoja kenttää ym kalustoo joutuu korjaamaan tai päivittämään niin siihen on säästettävä ja kekseliäisyyttä käytettävä että päällepäin tilat ois siistin näköset. mutta siltikään vaikka rahat on ollu välillä tiukallakin niin hetkeäkään omien karvakorvien kanssa en vaihtaisi pois.
VastaaPoistaNyt on vielä uudemman kerran tullu mietittyä oman harrastuksen älyttömyyttä kun itse olen raskaana, eikä täällä korven keskellä oikein ole hevosille halukkaita vuokraajia ja sen puoleen en 4 vuotiasta ratsutaipaleen alussa olevaa issikkatammaa ihan kenelle vaan antaisikaan niin kerran viikkoon kuskaan tammaa naapuri pitäjään ja maksan siitä että taitavampi ihminen sitä vie eteenpäin sen aikaa kun en itse selkään pääse (vielä pariin kuukauteen) Toivottavasti se kuitenkin kantaa hedelmää sen verran että voin pitää päätöstä oikeana vielä jatkossakin.
Myö taistellaan talven läpi osotteessa : http://funapaivakirja.blogspot.fi/
Moi! Ja onnea perheenlisäyksestä. Toivottavasti raskaus menee hyvin ja pääset pian satulaan takaisin. Ja kyllähän suurin osaa pääsee. Mary King oli satulassa jopa pari viikkoa sektion jälkeen… :D
PoistaTuo hevoset omassa pihassa houkuttelee ajatuksena, mutta pelkään juuri tuota, että sitten aikaa ei olisi ratsastaa vaan vain pitäisin ympäristöstä huolta. Etenkin jos päivätöissä pitäisi käydä eikä tarjkoitus olisi elättää hevostallilla muuta kuin omat hevoset.
Ruuhkasuomen ulkopuolella on tosiaan omat ongelmansa: jos hevosenpito onkin halvempaa, hevoslomitus on hankalampaa. Kuulostaa tosi hyvältä kuitenkin tuollainen ratsutusjärjestely.Siinä voi olla monia hyviä puolia, uskotko. :)
Kiitos, satulaan alkaa olla kova ikävä, enkä usko että pienet nipistelyt pitää kovin kauaa poissa hevosen selästä :D On se oma talli mielestäni ihan hyvä ratkasu tälleen kun porukalla sitä hoidetaan äitini ja pikkusiskon kanssa, mutta se on juurikin sitä että töiden jälkeen illat menee tallihommissa ja hevosia liikutellessa, viikonloppuisin sitten sipistellään sen mitä ehitään :D Mutta ihan yksin en varmaankaan jaksaisi, nyt vielä pystytään vähän jakamaan vapaapäiviä keskenämme
PoistaJa kyllä, tuo ulkopuolisella käyttäminen on tähän mennessä ollu käytännöllinen ratkasu. Hevosta harvemmin näkee liikkeessä sillon kun itse istuu kyydissä. Nyt on ollut aikaa seurata sivusta ja tehdä sellaisia oivalluksia mitä ei kaiken sen harjan takaa selästäkäsin olisi varmaankaan aikaisemmin huomannut. Mikä parasta kun ratsuttajan kanssa puhutaan samaa kieltä ja ajatukset on samoilla taajuuksilla niin pystyn omia ajatuksia jakamaan myös hänen kanssaan.
Kaikissa erilaisissa tavoissa suhtautua siihen ottaako vuokraa vai antaako ilmaiseksi jonkun ratsastella, on oma peruteltu pointtinsa varmaankin riippuen omistajan elämäntilanteesta. Itse olen sitä mieltä että hyötyy omistaja tai ei niin kyllä siitä jotain pitäisi maksaa.
VastaaPoistaMikä muu harrastus on sellainen että saa ilmaiseksi harrastaa? On kaikki varusteet, huollettu ja hoidettu menopeli alla; senkun vaan pistää toimeksi. Ja jos sählää ja vahinkoja tulee niin omistajahan se on joka kaivaa kuvetta.
Ole seuraillut joidenkin hevosenomistajien vuokraajien metsästystä ja täytyy kyllä sanoa että aikamoista touhua se on. Tuntuu siltä että vastuuta ei kanneta ainakaan silloin jos raha ei vaihda omistajaa. Tuleminen on helppo peruuttaa ja sitten jos tällainen ilmaisratsastaja joskus tallille raahautuu niin omistaja siellä iloisesti nieleskelee ärtymyksensä ja on kiitollinen sekä varoo suututtamasta että edes joskus tulisi... (hih...)
Ja jos joudut sellaiselle tallille jossa kukaan muu ei ota maksua vuokraajilta, on melkein pakko lähteä siihen mukaan tai sitten vuokraajat vaihtaa leiriä. Vaatimuksiakin on puitteitten suhteen monella. Ja käyntipäivien. Ja kymppiä enemmän ei kukaan juuri halua maksaa.
Itsekin olen muutaman kerran yrittänyt vuokraajaa saada sillon kun heppoja oli. Soittoja tulee ainakin pääkaupunkiseudulla pilvin pimein mutta lopputulema on yleensä se että huomaat olevasi ilman vuokraajaa. Itsehoitotalleilla voi sitten olla niin että vuokraaja tekee tallihommat ja maksaa tällä tapaa omistajalle ratsastuksestaan, mutta siltikin olen sitä mieltä että maksaa täytyy. Kengät kuluu ja sapuska ei ole ilmaista.
Niin että koko vuodatuksen jälkeen täältä ääni siihen vaihtoehtoon että eurot peliin vaan jos haluaa ratsastaa! Aikamoiset eurot ne on omistajallakin pelissä...
Aivan totta. Kaikkiin vaihtoehtoihin on tosiaan perustelunsa.
PoistaOlen ollut siitä onnekas, että minun on ollut helppo löytää Tintille vuokraajia. Mutta meillähän on se hauska tilanne, että Tintin selässä istuneet ovat tulleet melko helposti raskaaksi. :) Mutta paluita satulaan on tehty mammalomien jälkeen muutamankin kerran.
Tahvo on ollut vuokraajaa vailla iät ja ajat. Raha se useimmiten on suurin este, vaikka vuokraaja ei maksaisi edes kengitytyskuluja. Joku joskus ollut ihan äimän käkenä, että mitä ihmettä, maksaako se jotakin. Herran jestas! Jos vuokraaja olisi oikeasti hyvä ratsastaja ja saisi Tahvosta jotakin irti, voisin ehkä hyväntekeväisyyttä harrastaakin. Meidän tallilla ei edes tallityöt kuulu asiaan, koska tahvo on täyshoitotallilla.
VastaaPoistaIhan ensimmäinen vuokraaja oli aivan ihanteellinen Tahvolle, maksoi sen pikkusumman, ei ollut säänarka ja sai Tahvosta esiin kyllä sen parhaimmat puolet. Sen jälkeen onkin ollut jos minkälaista ihmetyyppiä. Joku on käynyt pari kertaa, jonka jälkeen on ilmoittanut käyvänsä, mutta ei ole sitten käynytkään. Mukava olla siinä luulossa, että Tahvo on maastoillut eilen, eikä viettänyt täysin vapaapäivää. Sekin asia minusta on aivan päivänselvää, että vuokraaja ei ikinä eikä milloinkaan tuo ystäviään hevosella ratsastamaan. Aina näiden urpojen jälkeen tuntuu, etten enää ikinä edes kuvittele mitään vuokraaja-asioita, mutta aina sitten joku hyvältä kuulostava urpo meille kulkeutuu.. :D Jos joskus tulisi samanlainen kuin eka vuokraaja oli niin olisin erittäin onnellinen. :)
kurja kuulla. Pääkaupunkiseudulla asiat on ehkä vähän toisella tavalla, kuin muualla Suomessa. Harrastajia tietysti ihan eri tavalla enemmän.
Poista