torstai 16. tammikuuta 2014

Entä jos sittenkin ostaisi ponin?

Ellu haastoi minut kysymyksillä koskien hevosenpitoa. Tässä tulee vastauksia. Hämmästyin, miten vahvasti näiden kysymysten myötä mieleeni nousi taas ajatus: ostaisinko seuraavaksi kuitenkin ponin?

Kerro hevosesi taso ja hieman luonnetta
Tintti on nöyrä keski-ikäinen tai paremminkin ikääntyvä rouva, koulutustasoltaan vahva helppo A, hyppyraja kulkee metrissä. Tintti vaatii karsinassa omaa tilaa, mutta on lopulta maailman sympaattisin tyyppi. Se on mukava ratsastettava, mutta iän takia vaatii jo jonkun verran jumppaamista ja verryttelemistä notkeutuakseen. Istunnalle se on herkkä, samoin kädelle. Tintti on opettanut minulle paljon itsestään sekä itsestäni viimeisten yli kuuden vuoden aikana.

Hevoset vai ponit? Miksi?
Haaveilin joskus niin pitkään omasta ponista, että taidan haaveilla vieläkin. Olen edelleen ponityttö, joka yrittää opetella ratsastamaan hevosia. Ponit on lyhytkaulaisia, pienikorvaisia, itsepäisiä, ja niiden ravi tikkaa sisuskalut uuteen uskoon. Ne hyppäävät ja kieltävät nopeasti ja pakottavat joko tippumaan tai parantamaan reaktiokykyä.

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit enemmän itsenäisesti
Hubertusseuran omistama Frankie- tuntiponi, joka oli minulla vuokralla kesällä 1992. Ratsastuskoulun hevoset vuokrattiin tuolloin kesäisin aina kolmeksi viikoksi niille, jotka pystyivät järjestämään niille kesälaitumen. Hevosilla sai tuona aikana ratsastaa kevyesti. Käytännössä maastoilimme ja uimme. Frankie oli Englannin-tuonti: näppärähyppyinen welsh-cob -ruuna, jolla taisi olla säkäkorkeutta 147cm.





Kumpi parempi, kengällinen vai kengätön? Hevosesi kengän koko, jos se on kengässä.
Minun mielestäni kengitys on osa kavionhoitoa. Jos hevosella ei ole kenkiä, se edellyttää ratsastuspohjilta aika paljon sellaista, mitä voi olla vaikea järjestää.

Tämän päivän kesyhevosten kavioita ei ole mielestäni järkevä verrata villihevosten kavioihin. Joissain tapauksissa kengättömyys on varmasti ihan hyvä juttu. Tärkeä on varmasti myös olla johdonmukainen. En ole kuitenkaan kengityksen asiantuntija, joten luotan näkemyksissäni kengittäjiin. Hyvä teos kengityksestä on esimerkiksi Opetushallituksen julkaisema teos Hevosen kengitys. Lue siitä täältä.

Klippaus, puolesta vai vastaan
Kannatan käytännöllisyyttä. Periaatteessa hevonen saa olla karvoissaan, mutta jos sillä on sellainen hormonikarva kuin mikä omallani on Cushingin taudin/PPID:n takia, niin karva on järkevä poistaa. Kohtuuton hikoilu ja pakkanen eivät ole hyvä yhdistelmä.

Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?
Aina seurassa, jos vain mahdollista. Vaikka en hevosellani kilpailekaan, niin luotan siihen näkemykseen, että mitä stressittömämpää hevosen arki on, sitä paremmin se selviää satunnaisista stressitilanteista, kuten kilpailuista, ilman vakavia terveydellisiä seurauksia.

Ratkaiseeko hevosessa enemmän luonne vai ulkonäkö?
Luonne. Kouluratsastajat kuulemma haluavat mustia hevosia. Minusta hevosen pitää olla sellainen, että sen kanssa pystyy harrastamaan haluamiaan asioita. Ei kannata ostaa kasvunvaraa eikä ihastua pelkkään ulkonäköön.

Millainen on hyvä hevosblogi?
Ytimekäs, värikäs, hauska, infomatiivinen. Täytyy myöntää, etten jaksa lukea kauhean pitkiä tekstejä. Kivat kuvat piristävät. Positiivisuus on aina plussaa, sillä tykkään lukea muiden iloista. Toisaalta tähän lajiin kuuluu takapakit, joten on opettavaista lukea muiden tarinoita myös siitä, kun kaikki ei mennyt ihan putkeen.

Sanna kirjoittaa hauskasti. http://tuoltasaapuucharly.blogspot.fi
Helin blogista on tullut luettua paljon kenttäkisa-asioita http://wannabeeventer.wordpress.com

Pahin tippumisesi?
Olen tippunut usein, lapsena varsinkin. Osa on näyttänyt varmasti rajuilta, mutta jos pahimmalla tarkoitetaan sitä, että siitä on seurannut sairaalakäynti, pahimmaksi on syytä laskea toissakesäinen tippuminen ja siitä seurannut ns. hiihtäjän peukalo. Käteni oli lastassa lähes koko kesän. Siitä enemmän täällä.

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?
Monta, vaikkei käytä kuin yhtä kerrallaan.

Oletko varovainen vai uhkarohkea ratsastaja?
Varmaan varovainen. En ota turhia riskejä, otan vain tarpeellisia. Lapsena olin uhkarohkeampi, tosin en varmaan ihan itsesuojeluvaistoton silloinkaan. Rohkea on parempi sana kuin uhkarohkea. Ja rohkeus riippuu myös hevosesta. Kaikkien hevoten kanssa ei kannata olla yhtä rohkea.

Koska haaste kuului jakaa kolmelle muulle hevosblogille, jaan sen Sannalle ja Helille sekä kolmantena Kialle, joka välittää blogissaan mm. mielekkäitä asioita hevoskirjallisuudesta.

4 kommenttia:

  1. Jeeeee, jooooo, poni! Ponit on parhaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole aikoihin ratsastanut ponilla. PItäisi varmaan taas koettaa.

      Poista
  2. Minäkin tykkään poneista, vaikka joskus tuntuu sivustaseuranneena siltä, että hevoset ovat paljon, paljon suoraviivaisempia ja "helpompia". Poni on jäänyt tyttäreltä ja ihastunut olen tähän täysin, mistäs sitä muusta nykyisin puhuisikaan kuin omasta ponista. Ja ikää minulla oli lähes puoli vuosisataa, vieläkin poni innoittaa näin vanhana tätinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JOitain vuosia sitten Terhi Laurilan kolumni Hippoksessa oli ylistys poneille ja sille, että miksei aikuinen ihminen voisi ostaa ponia. Ponit ovat terveitä, ponit on käteviä ja ponit eivät syö niin paljon kuin hevoset.

      Miten ihana olisikaan pakkasella lähtä maastoon ilman satulaa, jos alla olisi poni eikä isosäkäinen täykkäri.

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...