sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Istu niin, että kannattelet omaa ruumiinpainoasi

Vuosia sitten postasin tänne kapeasta istunnasta. Lähteenäni oli Mary Wanlessin kirja "Mielekästä ratsastusta". Jotenkin onnistuin jossain välissä unohtamaan, mitä aiheesta olin lukenut. Välissä oli myös aika, jolloin minun oli tarpeen opetella rentoutumaan hevosen selässä.

Minun ja Tintin ensimmäinen ratsastuksenopettaja Reetta painotti istunnan merkitystä. Keskityimme siihen kokonaisen vuoden ja lopputuloksena oli kutakuinkin rennosti keskellä hevosta suorassa istuva ratsastaja. Jos olisin tuon vuoden aikana yrittänyt kapeuttaa istuntaani Wanlessin ohjeiden mukaisesti, olisin taatusti päätynyt puristamaan hevostani reisilläni ja polvillani. Ennen rentoutta ei voi tulla kiinteyttä.

Lainaan nyt tuota vanhaa postaustani, joka lainaa Wanlessia.

"Wanless sanoo, että suurin osaa ratsastajista istuu liian leveästi. Tämä johtuu siitä, että heidän lantiostaan puuttuu kapeutta tuova kimmoisuus. Leveästi istujat tunnistaa laahaavasta kävelystä, sillä sama lantion kimmoisuus tuo ryhtiä kävelyyn. Leveästi istuva ratsastaja ei saa hevosesta otetta lantiollaan, vaan ratsastaa pelkillä käsillä ja pohkeilla. Hän ikään kuin "valuu" pitkin hevosen kylkiä ja ohjaa kaulaa. (Wanless 2006, 65.)"

Nyt mutkat suoriksi: olen sellainen ratsastaja, millainen olen ilman hevostani. Lylleröt ratsastavat lyllerösti; sähäkät sähäkästi; kömpelöt kömpelösti. Jos en pysty nopeisiin raektioihin ilman hevostani, en pysty niihin hevosen selässäkään. En voi ryhdistäytyä ja jäntevöityä hevosen selkään tunniksi viikossa (tai päivässä), jos muun ajan laahustan ryhdittömästi selkä köyryssä, oikea käsi aina valmiina tarttumaan hiireen tai auton vaihdekeppiin. (ehkä sinunkin oikea kyynärpääsi sojottaa aina ulospäin?)

Ratsastajan on oltava rento, mutta ei veltto. Wanless sanoo, että mikäli ratsastaja vain roikkuu rennosti hevosensa ympärillä, hän pudottaa koko painonsa hevosen keskiselkään. Sen sijaan kannattelemalla omaa ruuminpainoaan, "ratsastajan reisi toimii vipuvarren tapaan, ja polviin laskeutuva paino toimii ratsastajan ylävartalon painon vastapainona. Reisilihaksiin kohdistuva rasitus on samanlainen kuins eisteäessä jalat harallaan, polvet koukussa, ikään kuin näkymättömän hevosen selässä istuen." ( Wanless 2006, 56.)

Jep. Tämän me tiedämme. Silti me roikumme hevosten selässä turhan rennosti. Niillä polvilla kun ei saa puristaa, eihän? Tämän mantran jokainen on kuullut sata kertaa. Mutta kyse onkin eri asiasta kuin polvilla puristamisesta. Jos nimittäin puristat polvillasi, sinun onkin opittava rentouttamaan koko jalkasi ennen kuin voit ruveta kiinteyttämään sitä. Mutta vasta kannattelemalla omaa ruumiinpainoasi voit saada tuloksia aikaiseksi. Wanless muistuttaa, että mitä enemmän ratsastajalla on painoa takalistollaan, sitä vähemmän hänellä on sitä reisillään. Syvästi persiillään istuminen myös useimmiten nostaa polvia ylös.

Wanless myös vertaa rentoutta ja jäntevyyttä kysymällä, kumman nostaminen on helpompaa: lapsen, joka heittäytyy täysin veltoksi ja "kuolleeksi painoksi" vai lapsen, joka haluaa tulla nostetuksi ja kannattelee itse omaa ruumiinpainoaan.

Hoksasin joku aika sitten, että tätä asiaa Cajus on minulle opettanut viimeiset puoli vuotta. Hän on käskenyt varata painoa polville. Olen tämän erityisesti estetunneillä läpikäydyn ohjeistuksen ansiosta onnistunu salakavalasti kapeuttamaan istuntaani myös sileällä, saamaan enemmän painoa reisieni varaan ja samalla alaselän lihakseni ja reiteni venyttelyn tarpeeseen. Tintti liikkuu paremmin, rytmikkäämmin ja homma on helpottunut.

"Taitavat ratsastajat, joilta tämä (painon laskeminen reisien varaan) sujuu hyvin, väittävät pitävänsä reitensä rentoina, mutta jos yrittäisit sujauttaa sormesi tällaisen ratsastajan reiden ja satulan väliin, ne eivät takuulla mahtuisi sinne", muistuttaa Wanless. (Wanless 2006, 59.)

Joskus kropan joutuu jännittämään ja rentouttamaan samanaikaisesti kestääkseen menossa mukana.
Istuntaa pääset kapeuttamaan, kun laitat itsellesi tosi lyhyet jalustimet, otat aurausasennon, tuet kätesi hevosen kaulaan ja annat mennä laukkaa niin, että tuet polvillasi satulaan ja nostat takapuolen mahdollisimman korkealle. Mitä kovempi laukka, sitä edempänä pohkeesi on oltava, mutta mitä lujempi laukka on, sitä helpompaa tämä on. Mitä suorempana jalkojasi pidät, sitä jäykempi jousituksesi on. Cajus vertaa kenttäratsastajan jalkoja maastoautossa pohjaan: paljon maavaraa ja jäykkä jousitus.

Voit myös kokeilla Mary Wanlessin "tuskaharjoitusta".

"Seiso jalat harallaan ja polvet koukussa, ikään kuin näkymättömän hevosen selässä. Tähtää istuinluilla kohti vastakkaisen jalan nilkan sisäsyrjässä olevaa kyhmyä. (tämä muuten paljastaa hyvin toispuoleisuuden) Kuvittele työntäväsi reisillä ja kantapäillä ulospäin, kuin siellä olisi vastassa vastus. Älä kuitenkaan liu´u seisomaan jalkojen ulkosyrjille. Helpottava mielikuva on ajatella auraavansa laskettelusuksilla, jotka on valettu betoniin. (Wanless ei sattuneesta syystä tarjoa tätä ensimmäiseksi mielikuvaksi; suomalaisille se taas sopisi sellaiseksi. Ei saa nojata eteenpäin.)

Seisoessasi tässä asennossa, ajattele, että alavartaloasi tukee nyöritetty korsetti, joka alkaa nyt kiristyä. Alavartalossasi olisi saatava pysymään samanlainen lihasjännitys, kuin siellä syntyy yskäistessäsi. (taidan ensimmäistä kertaa tajuta, mitä hyötyä ratsastajalle on tupakoinnista...) Sattuuko, kun pidät asennon jonkun aikaa? Wanlessin mukaan pitäisi. Koko asennon vaikutus tuntuu todennäköisesti reisissäsi, mutta ensisijaisesti sen pitäisi tuntua alaselässä, kuvittelemassasi lihaskorsetissa. Ja niin kauan siinä on seisottava, että se tuntuu. Jos olet hyvässä kunnossa, siihen menee tietysti vähän kauemmin." (Wanless 2006, 70.)

perjantai 27. joulukuuta 2013

Tonttu se siellä livahti!

On valkoinen maa ja puut hopeaa, eiku!

Valmistautumista joulukatrilliin. Harvinainen otos sileällä ratsastamisesta!

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Ratsasta niin kuin tyttö!


Hankin joululahjan itselleni. Tämä on uusi kenttätreenihupparini. Joulun kimallusta teille kaikille!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Oops, I did it again


Omistajani haaveilee valkeasta joulusta...
…tai lämpimästä kesäpäivästä...
… sillä musta on niin kiva veivaa…
… ja veivaa...


…ja kun se ei, ei haluaisi, että mä teen näin.

Sanon vaan, että toiset ne on tehty sokerista. Minä olen säänkestävä malli!


torstai 19. joulukuuta 2013

Hymyilevä hevonen

Äitini kysyi joskus, vieläkö Tintti luimii. Vastasin, että kyllä joo, mutta koin tarvetta puolustella hevostani. Että se nyt vain on sen tyyppinen hevonen, että jos se olisi ihminen, se tiuskisi vähän normaalia enemmän.

Joskus Tintti kuitenkin hymyilee. Esimerkiksi eilen illalla, kun se oli kuorruttanut itsensä mudassa. Mutaatio, kuten Cajus sanoo.

Muta ei ollut ehtinyt kuivaa kaikista paikoista, vaikka hevonen oli ollut sisällä useita tunteja. Raastoin ja raaputin. Tintti näytti veikeältä, sillä se seisoi väkevästi neljällä jalalla ja höristi korviaan sen sijaan, että olisi lepuutellut päätään tai korviaan. Watch me now!

Välillä Tintti tuuppi minua turvallaan ja nuuskutteli niskaani. Turha toivo satuloida. Sen verran selässä oli kuivaa, että saatoin mennä ilman satulaa. Muta kuivaisi ratsastuksen aikana ja sen saisi pois myöhemmin.

Annoin hymyilevälle hevoselleni porkkanoita. Osansa saivat myös sen seinänaapurit. Kaikki samanlaisia höriseviä iloisia mutaatioita.

Mustat kokopaikat?
Mudanpoistovälineet: koirasuka (vas.) on paras pään alueella ja jaloissa, koska se joustaa eikä tunnu hevosesta kovalta. Metalliraappa (oik.) tekee suuren työn.



sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Älä laske askeleita, anna mennä!

Yksi selkeä vanhenemisen merkki on se, että Tintti ei enää haluaisi venyttää hyppyyn. Siinä missä nuoret hevoset menevät suhteutetun välin kolmella laukka-askeleella ja tarpeen tullen venyttävät itsensä isompaan hyppyyn, Tintti yrittää katsoa jo kaukaa esteiden välin ja ottaa mielellään pienet neljä. Tai kolme ja puoli, mikä ei tahdin kannalta ole toivottavaa.

Koska pääasia on se, että se etenee tahdikkaasti, en säätele sen laukkaa erityisesti vaan annan sille vapautta säädellä sitä itse. Ratsastan eteen, koska sillä tavoin löytyy varmiten paras tahti. Yhtä lailla jos alkuverkkatehtävä on lähestyä estettä ravissa, annan Tintin tulla laukassa, jos se estettä lähestyessään mieluummin tekee niin ja minusta tuntuu siltä, että tahdin säilymisen kannalta on paras tehdä niin. Tintti tekee nykyisin ennemmin kummallisia hyppyjä kuin kieltää. Ja se on upeaa 18-vuotiaalta hevoselta. Se haluaa vielä mennä ja hypätä.

Tärkeintä on tahti. Tahti, muoto, tie, kuten Cajus sanoo myös uusimmassa Hippoksessa (8/13), jossa juttusarja seuraa Cajuksen koulutusprojektia, jossa entisestä laukkaratsusta Tiasta tehdään kenttähevosta. On hyvä muistaa, ettei yleispäteviä ohjeita ole, mutta kyllä kaikkiin hevosiin pätee yksi sama asia: älä häiritse hevostasi.

Lauantain estetunti oli suorastaan zeniläinen. Vaikka olin kadottanut sappaanvarteni ja jouduin ratsastamaan puolipitkävartisilla jäykillä tallikengillä, meno oli harmonista ja mukavaa. Ja Tintti oli niin innoissaan, että yhdenkin okserin edessä se todellakin venytti ja hyppäsi valtavan harmonisen hypyn isolla varalla. Se toden totta ylitti itsensä. Oli ihanaa tuntea hevosessa sellaista hyppäämisen poltetta. Nyt kun olen lakannut laskemasta askeleita, välejä ja etäisyyksiä ja antanut Tintin mennä, se on alkanut nauttia hyppäämisestä ihan toisella tavalla. Se tuntuu olevan kuin juna, joka ei edes välitä siitä, vaikka mamma vähän horjahtaa. Se jatkaa matkaa seuraavalle esteelle kuin tietäen, että kyllä mamma ennenkin on järjestänyt itsensä satulaan tasapainoon ja järjestää nytkin. Minä hyppään nyt!

Ja kun fiilis oli hyvä, Tintille jäi muutenkin meno päälle. Kertaalleen se myös lähti käsistä hyppyvuoroa odottaessamme ja ehti kaahata puoli maneesia ennen kuin sain ohjat käsiini.

Kun esteet on sijoitettu hyvin, niitä ei tarvitse erityisemmin siirrellä, mutta tehtäviä löytyy silti loputtomasti uusia. Esteet on piirretty tässä yksinkertaisiksi pystyesteiksi, vaikka mukana oli muuri ja okseri

Tämän kuvan este no 4 on muuri ja este no 6 okseri.

Kun esteiden järjestys muutetaan käänteiseksi ja "pienet tiet" hypätään vasta pitkien jälkeen, on tahdin säilyttäminen lopussa vaikeampaa.
Ratsastatko linjat suoraan vai kiemurteletko esteeltä toiselle?

EDIT! 29.12.2013 Tässä muuten harvinaista treenivideota.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Se aika vuodesta


Rauhoitus. Rokotus. Raspaus. Ja vähän pidemmät päikkärit. Puoli viikkoa päälle kevyesti. Ja taas jaksetaan porskuttaa seuraava vuosi.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Kuinka monta kertaa se pitää sanoa?

- Kun tuo oikea pakaralihas on jostain kiinnikekohdasta tosi kipeä. En saa aina nukuttua, kun se vihloo.

- Voimistelua vaan.

- Ja sitten mietin, että jos sillä on vaikutusta siihen, että Tintti jää niin usein oikeaan laukkaan esteen jälkeen, vaikka olisin menossa vasemmalle. Eikä laukka vaihdu niin helposti.

- Voimistelua.

- Mutta olisko siinä jotain, mitä voisin vinoudelle tehdä?

- Voimistelua.

- Mutta siis että ennaltaehkäisisin sitä, että saisin itseni suoremmaksi? Että jos se johtuu siitä vinoudesta...

- Voimistelua.

- Joo, tajusin. Alan voimistella.


Uiminen tekisi hyvää...

maanantai 9. joulukuuta 2013

Kisakissat

Pidettiin viikonloppuna tallilla pienet kisat. Ratakorkeuden piti olla 60cm, mutta se kohosi lopulta huimaan 70-75cm:n korkeuteen. Ripoteltiin maneesiin ympäriinsä kukkia, putkia ja kaikkea vähän jännempää.

Maneesin pohjan uusi hiekka oli ihana, rata nopeita käännöksiä vaativa ja fiilis aivan huipussa.  Pikku pakkanen nipisteli varpaita. Tinde pomppasi hienosti kolmanneksi 0/0- suorituksella. Taakse jäivät mm. pikkusisko, siskontytär, veljen lapsenlapsi sekä viisivuotiaat veljekset. Luokan voittaja oli treenikaveri tallin ulkopuolelta. Toiseksi tuli Tintin paras kaveri, jolle Tintti hävisi uusinnan neljällä sekunnilla.

Tintin on ollut esteillä pitkään vaikea säilyttää tahtia. Nyt olen opetellut auttamaan sitä luontaisen tahtinsa uudelleen löytämiseen siten, että en säätele sen laukkaa (juuri) laisinkaan. Toisin sanoen sama se, mistä se hyppyyn lähtee, kunhan lähtee, ja tahti ja eteenpäinpyrkimys säilyvät. 18- vuotias hevonen nyt ei juuri kaahaa, mutta tällä konstilla se ei myöskään pysähtele.

Minun hieno Tindeni. Ihan superkaveri!

Tintillä on luontaisesti laaja hyppykaari. Se ei ole terävä eikä nopea hyppääjä.


perjantai 6. joulukuuta 2013

Vähän vieraissa

Minä olen hiukan ihastunut. Olen ollut jo pitkään. Mitään järkeähän tässä ei ole. Olen varattu nainen.

Siinä se ihastukseni kohde kuitenkin on ihan kosketusetäisyydellä joka päivä. On vielä omani paras kaveri. Sitä pidetään vähän villinä. Miksi minä aina viehätyn pahiksista?

Ei. Ei. Ei. Toistelen sitä itselleni. Siinä olisi liian kova pala purtavaksi. Olen sen verran tavis, ettei siitä suhteesta mitään tulisi, VAIKKA en nyt sattuisi varattu olemaankaan. Se on liian nuori minulle. Ja mikä pahempaa, out of my league.

Tänään kuitenkin livahdin sen luo. Juttelin sille samalla, kun omani katsoi vierestä hiukan kummissaan. Minulla oli harja ja jouhienselvityssuihketta, ja niin aloin selvittää ihastukseni häntää. Alkuihmetyksestä selvittyään tyttönen lepuutti jalkaansa ja roikotti päätään koko loppuoperaation ajan, 20 minuuttia. Kaikki tytöt tykkäävät, kun niiden tukkaa laitetaan.

Voi hyvä Jumala, minä olen heikko nainen! Anna minulle voimaa! Tai anna enemmän rahaa! Järkeä en uskalla pyytää, on sinullakin rajasi.

Muruset. Bestikset.

torstai 5. joulukuuta 2013

Loimettoman loimittaminen

Loimettoman hevosen loimittaminen edellyttää ihan erilaisen kaluston kuin täysklipatun ja koko ajan loimissaan seisovan hevosen.

Fleece siirtää kosteuden pois hevosesta.

Kun hevonen hikoaa, se pitää saada kuivaksi. Siitä syystä talvikarvaisen hevosen takkivarasto koostuu erilaisista fleece-loimista ja villavilteistä. Minulla on tapana riisua satula ja loimittaa hevonen heti työskentelyn loputtua. Taluttelen sitä sitten vielä vartin verran maneesissa.


Puoli tuntia fleecen alla riittää ja hevonen on kuiva. Jos hevonen on laitettava ulos, vaihdan huurtuneen fleecen tilalle kuivan vastaavan ja pistän siihen vielä jonkun loimen päälle. Yritän mahdollisimman usein saada jätettyä hevoseni yöksi karsinaansa ilman loimea. Puoli tuntia riittää kuivattamaan, etenkin jos fleece on uusi. Niissäkin ikä ja toistuvat pesut pilaavat kuivatusominaisuudet.

MInusta on mukavaa, että voin tarvittaessa jättää hevosen karsinaan kuivamaan loimien alle, jotka iltasyöttäjä sitten riisuu. Useimissa tapauksessa hevonen kuitenkin kuivaa ihan hyvin sinä aikana, minkä tallilla vietän ratsastuksen päätteeksi. Jos jätän sille kuivatusloimen yöksi, se on Bucaksen Shamrock Power. Eilen ostin uuden kaulakappaleellisen fleecen. Harmittaa, että tuo Bucas tuli aikoinaan ostettua ilman kaulakappaletta.

Millainen kuivatussysteemi sinulla on käytössä? Mitä suosittelet?

Höyryä fleecen alla. Maneesilämpötila -8 astetta

Kuninkaallisen punaista... 



Toimii se!
P.S. Sydämet hikiloimessa ovat kyllä niin söpöjä, että ehkä seuraavalla kerralla kannattaisi tehdä asetelmaan nuolia vaikkapa vauvakakasta. Samaa sarjaa...

maanantai 2. joulukuuta 2013

Pitoa ja lämpöä

Tuli pakkasta. Olen kyllästynyt kokeilemaan kaiken maailman thinsulate-vuorillisia muka-lämmin -hanskoja. Kun pääsin valitsemaan katalogista, millaiset hanskat todella haluaisin, valitsin nämä.

Ridmeristä 39 euroa. http://www.ridmer.fi
Caldenen 3-1 -hanskoissa on kahdet hanskat yhdessä. Päälimmäisissä hanskoissa on lisäksi hauskat rannelenkit, joilla hanskan voi tarvittaessa riisua kädestä ratsailla ollessaan ilman pelkoa hanskojen tippumisesta maahan.

Lauantaiaamuna pakkasta oli 8,5 astetta. Rakensimme rataa maneesissa ja näissäkin hanskoissa alkoi jo sormenpäitä paleltaa. Siispä vaihdoin sisähanskojen tilalle perinteiset puuvillahanskat, eikä paleltanut enää. Yhdistelmässä oli pitoa tosi hyvin. Viime aikoina minun on ollut todella vaikea löytää pitäviä hanskoja, ja joitain viikkoja sitten hyppäsinkin Cajuksen työrukkaset käsissä. Sellaiset on ollut tarkoitus ostaa itsellekin.

Tintti muuten hyppäsi lauantaina ahdikkaammin kuin miesmuistiin. Sen siitä saa, kun saa hyviä ohjeita ja onnistuu toimimaan niiden mukaisesti.

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...