maanantai 30. syyskuuta 2013

Horse Show- liput arvottu!

Ridmerin lahjoittamat UB Horse Shown liput torstaipäivälle 17.10 on arvottu. Kaksi kahden lipun pakettia toimitetaan Pia Myllymäelle ja Susanna Kauraselle osoitetietoja vastaan.

Onnea voittajille, Areenalla nähdään!



Tekstiä korjattu 3.10.2013. Toisen voittajan nimi on Susanna Kauranen, ei Kauronen.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

GoAmateur

Ei tällaisia hevosia kasva puissa.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Helpottuneena uuteen syksyyn


Mitä näette?

Oikein, ette mitään. Ettekä varsinkaan kuule keskustelua siitä, laskeeko lämpötila yön aikana millaisiin lukemiin ja millaisiin toimenpiteisiin sen pitäisi johtaa.

Poissa on stressi ja ahdistus, ryhmäpaine ja epäilevät katseet. Loimettomuus tuo vapauden!


keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kouluratsastajan takapuoli

20-luvulle asti esteitä ratsastettiin kuulemma lähes samassa istunnassa kuin kouluratsastusta, vain muutaman reiän lyhyemmillä jalustimilla. Sitten italialaiset keksivät lyhentää jalusimet niin, että he nostivat takapuolen ylös sillä seurauksella, että he voittivat kaikki. Sen seurauksena muutkin heräsivät miettimään, voisiko takapuolen nostaa satulasta. Saksalaiset lähettivät väkeä Italiaan opettelemaan uutta ratsastusta. Yksi näistä lähetetyistä oli Cajuksen oppimestari 60-luvulla.

Useamman vuoden olen yrittänyt opetella seisomaan jalustimilla pelkän alapohkeen varassa ja harmitellut, ettei se onnistu. Cajus on tänä kesänä sanonut sen, mitä en haluaisi kuulla.
- Istut kuin kouluratsastaja!

Ihmiselle, joka haluaa ratsastaa kuin kenttäratsastaja, tuo on pahinta mahdollista.

Vuosia sitten esitin useammalle ihmiselle kysymyksen, kuinka paljon saan otta polvilla tukea satulasta kevyessä istunnassa.
- Et yhtään, kuului aina vastaus.
- Polvien täytyy olla irti.

Vaikeaa. Olen itkenyt ja harmitellut, ettei se onnistu. Nyt Cajus antoi minulle synninpäästön sanomalla, ettei se tulekaan onnistumaan. Alapohkeen varassa keikkumalla lysähtää hypyn jälkeen satulaan. Keksin esittää saman kysymyksen, saanko ottaa polvilla tukea.

- Tietenkin! Pohje eteen, takapuoli taakse ja polvilla tukea satulasta!

Jotta en enää näyttäisi tältä. Tämä on rumaa.




Mutta hitto kun se takapuoli on vaikea irrottaa silloin, kun hevonen empii, hyppääkö se vai ei!



EDIT! Vertailun vuoksi: tässä tavoiteltavaa. Ylipitkien miesten kintuissa kaikki näkyy niin selvästi.

Mark Todd. Kuva sivulta: http://keyflow.co/mark-todd-moving-onward-and-upward/

William Fox-Pitt. Kuva sivulta: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:582_William_Fox-Pitt_onSeacookie.jpg

perjantai 13. syyskuuta 2013

Sitä ei voi tapahtua minulle

37 kuolemaa kenttäradoilla vuosien 1997-2008 välillä, tietää kertoa Wikipedia. Luvut pitävät sisällään kaikentasoiset kenttäkilpailut maailman merkittävimmissä kenttäratsastusmaissa. Ainakin 25 tapauksessa ratsastajan kuolemaan johtanut onnettomuus on johtunut hevosen kaatumisesta sillä seurauksella, että ratsastaja on jäänyt hevosen alle. Viimeisin kenttäratsastuksen kuolonuutinen saattaa olla 26-vuotiaan uusiseelantilaisen Tom Gadsbyn kuolema viime kuussa.

Vastaavaa kuitenkin uutisoitiin meillä Suomessa tällä viikolla, nyt harjoitusesteratsastuskilpailuissa. Kun 500 kiloa lihaa tulee vauhdissa päälle, ei ole tehtävissä paljoakaan. Lue uutinen täältä.

Elämäkerrassaan "The Second Chance" uusiseelantilainen kenttäratsastuslegenda, kaksinkertainen olympiavoittaja Mark Todd kertoo kenttäkilpailusta, joka jatkui senkin jälkeen, kun eräs ratsastaja oli menehtynyt erittäin vaikealla sarjaesteellä. Mark Todd pohtii, että riskit ovat asioita, jotka jokainen tämän lajin harrastaja joutuu miettimään tarkkaan päätyen silti aina ainoaan yhteen ainoaan lopputulokseen, joka mahdollistaa jatkamisen:

Sitä ei voi tapahtua minulle.

Jokainen, kenen kanssa olen tällä viikolla keskustellut ratsastuksen riskeistä, on jollain tapaa selittänyt itselleen, mitkä seikat onnettomuuteen johtivat. He puhuvat estekorkeuksista, kokemuksesta, hevosen koulutustasosta, taidoista, sillä he pyrkivät jäsentämään urheilulajinsa turvallisuuden ja riskit uudelleen, jotta voisivat jatkaa harrastamista.

Sitä ei voi tapahtua minulle, koska olen kokeneempi.
Sitä ei voi tapahtua minulle, koska hevoseni on kokenut.
Sitä ei voi tapahtua minulle, koska minulla on suojavarusteet.
Sitä ei voi tapahtua minulle, koska sitä nyt ei vain voi tapahtua minulle.

Pahinta olisi ajatella, että kuka tahansa meistä voisi joutua vastaavanlaiseen onnettomuuteen ihan vain sattumalta. Se tarkoittaisi, ettemme voisi mitenkään suojella itseämme muuten, kuin pidättäytymällä koko lajin harrastamisesta. Ja sitä me emme halua tehdä.

Ontuva ja huonokin selitys tarjoaa meille enemmän mielenrauhaa kuin sen tosiasian hyväksyminen, että tässä lajissa jokainen joutuu ihan oikeasti ottamaan sen kaikista suurimman riskin. Harrastetaan tätä millä tasolla tahansa.



tiistai 10. syyskuuta 2013

Ihana sunnuntai

Pakkasin reppuun puoli litraa mehua ja sämpylöitä. Oli sovittu, että mennään hiekkakuopalle. Reissusta tuli kuitenkin vähän arvattua reippaampi, koska Cajus oli lähdössä samaan aikaan samaan paikkaan tekemään kuntolaukkaa. Mukaan siis!

Lämmittelyä...

Verryttelyhyppy

Tavallinen harrasteratsu oli jo hiessä siinä vaiheessa, kun vaativaa kenttää menevät hevoset olivat vasta lämmitelleet. Niinpä meidän kuntolaukkaosuutemme oli sekä vauhdiltaan että kestoltaan maltillisempi. Laukkasimme minuutin, pidimme kaksi minuuttia taukoa kävellen, jonka jälkeen laukkasimme kaksi minuuttia. Maasto huolehti siitä, että minuuteissa oli tekemistä!

Alamäkilaukkaa, ylämäkilaukkaa, alamäkilaukkaa, kello käy!
Täytyy sanoa, että kuntolaukkaosuuden jälkeen ihmettelin itsekin, miten voin olla näin hiessä. Ja löytyihän se syy. Repussani alkuverkkavaiheessa ollut vadelmamehupullo oli vuotanut. Puoli litraa mehua tuntui alushousuissa saakka.

Mehut jäivät siis juomatta, mutta kutsu kävi naapuriin pullakahville. Sinne siis!

Hyvässä seurassa!

On se aina mukavaa, kun on näitä eläinrakkaita ystäviä, joiden kotiin voi ottaa hevosen mukaan sunnuntaikahville. Ei haittaa, vaikka heppa vähän kakkaisi ja se oma Hirnuska- hevonkakkapussi olisi juuri sillä kertaa unohtunut kotiin.

Hupsis!

Ansaitut rapsuttelut!

Jo(t)ku(t) vain paranee vanhetessaan!

 Kiitos kuvista Liljoille!


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Voita Helsinki International UB Horse Show´n liput torstaille 17.10.2013

Minusta tuli vuosi sitten todellinen Martha Ridewear -fani ja siitä asti olen salakavalasti täydentänyt vaatekaappiani näillä ruotsalaisvaatteilla. Vaikka kaikissa mallikuvissa poseeraakin hiukan erinäköiset naismallit kuin mitä itse olen, sopivat vaatteet minulle siinä missä muutkin vaatteet. Ja jotainhan ihmisen täytyy päälleen pukea.
http://www.ridmer.fi

Marha Ridewear- vaatteiden ongelma on ollut se, että niitä ei ole voinut sovittaa kuin tapahtumissa, sillä myynti on tapahtunut verkkokaupan kautta eikä varsinaista liiketilaa ole ollut. Tämä asia korjaantuu marraskuussa kun Ridmer avaa liikkeen Espoon keskukseen. Sitä ennen Martha-vaatteisiin voi edelleen tutustua esimerkiksi Hevoset Stadikalla tapahtumassa ensi viikonloppuna sekä Helsinki International UB Horse Showssa lokakuussa. Sekä tietenkin netissä Ridmerin verkkokaupassa.

Ja seuraavaksi se tärkein juttu! Nyt kannattaa pistäytyä nimenomaan Ridmerin nettisivuilla, sillä tulevan viikon aikana arvotaan kaksi kahden lipun pakettia   Horse Shown torstain 17.10 2013 päivänäytökseen klo 10-17. Päiväsaikaan Areenalla on tunnetusti ollut väljempää, joten päivälippu on varsinainen shoppailijan unelma. Rahanmenoa ei siis voi estää, mutta eipä tarvitse ainakaan maksaa lipuista! Lipun hinnalla voi ostaa jotain kivaa vaikkapa juuri Ridmerin osastolta.

Toimi siis seuraavasti:
  1. Käy Ridmerin verkkokaupassa http://www.ridmer.fi
  2. Tutustu Martha Ridewear- vaatteisiin
  3. Valitse suosikkisi
  4. Linkitä suosikkivaatteesi kuva tai kirjoita vaatteen nimi FB-kommenttikenttään tämän postauksen alapuolelle.
  5. Jos osallistut blogger- kommenttikentän kautta nimimerkillä, lähetä vielä sähköpostia osoitteeseen ruuhkavuosiratsastaja [at] gmail . com. Kerro sähköpostissa nimimerkkisi, oikea nimesi ja yhteystietosi.
Sunnuntaihin 15.9.2013 klo 23:59 mennessä jätetyt vastaukset osallistuvat arvontaan. Huomaathan, että arvontaan osallistuminen edellyttää joko gmail-tiliä tai FB-tiliä.

Ja nyt on arvontalaulun aika! Onnea matkaan!


lauantai 7. syyskuuta 2013

Parasta on piehtarointi

Tänään hyppäsimme pitkästä aikaa ihan pelkästään rataesteitä. Tintti oli innoissaan ja täytyy myöntää, että oli ihanaa hypätä niin, että antoi vain mennä. Maastoesteillä kun joutuu aina vähän enemmän ratsastamaan.


Kun Tintti on tehnyt hyvän työn, pesen sen ja vien riimussa kentälle. Annan sen etsiä hyvä paikan ja piehtaroida. Samalla se hoitaa lihaksiaan ja kuivuu.

Mutta on se kuulkaa vaan tarkkaa, mihin kohtaan voi heittäytyä pitkäkseen! Joskus paikkaa etsitään pitkäkin tovi. Joskus se jää löytymättä, niin kuin tänään. Ensin piehtarointipaikan etsintä häiriintyi siitä, että keskustelin kuvaajan kanssa. Sen jälkeen siitä, että kentälle tuli muita. Onneksi Tintti pääsi vielä kavereiden kanssa uudelleen ulos.

Kesällä Keravalla ei sen sijaan häirinnyt mikään.



maanantai 2. syyskuuta 2013

Älä vedä, älä purista

Ei varmasti ole olemassa yhtä ainutta oikeaa tapaa käynnistää hevosta. Esteratsastuksessa hevonen on kuitenkin saatava ihan yhtä lailla ohjan ja pohkeen väliin kuin kouluratsastuksessa.

Tarvitaan siis hyvä tahti ja eteenäin pyrkivä hevonen. Verryttelyn tehtävä ei saa olla väsyttää hevosta, joten on parasta etsiä omalle hevoselleen sopivin keino vertyä etenkin, jos hevolla alkaa jo olla ikää. Tintti tarvitsee pitkää ravia ja aika pian jo hyvää napakkaa laukkaa. Jos kerään sen heti napakalle tuntumalle, siitä tulee keinuhevonen, joka kulkee tahdittomasti. Muutamat kierrokset molempiin suuntiin pitkän ohjan ravia on paras lääke. Kun sen jälkeen ratsastaa vielä voltteja ja kiemuroita hyvin taivuttaen, alkaa Tintti olla valmis laukkatyöskentelyyn ja nostamaan nenäänsä ylös. Ja jaksaa vielä hypätä.

Ihan ensimmäiset kierrokset verkkaravia. Tintti alkuvertyy parhaiten hämmentävän pitkänä.

Laukka on jo eri näköistä.

On eri asia olla hypyssä hevosta edellä kuin olla reaktioissaan hevosta edellä. Ensimmäinen ei ole suotavaa, mutta jälkimmäinen on kaiken edellytys. Tilanne konkretisoituu, kun este on erikoinen. Jos lähden hyppäämään ennen Tinttiä, se kieltää. Jos taas annan sen valua esteelle liian kovaa, se ehtii päättää itse ja punkee yleensä ohi. Nopea pohje ratkaisee. Cajus sanoo, ettei saa olla kuollut sen paremmin kädestä kuin pohkeestakaan: älä vedä, älä purista. Pohkeen on tällaisissa tilanteissa reagoitava hyvissä ajoin ennen estettä, nopealla syötöllä: pa-Pam, pa-Pam! Pohjetuntuman on säilyttävä, joten turha niillä kintuilla on lopuutomiin paukuttaakaan.

Ravipuomit ja ristikko. Tahdin on säilyttävä.
Tintti tarvitsee koko ajan enemmän aikaa vertymiseen. Asennan nykyisin päähäni metronomin, joka määrää minulle raviin tahdin, joka ei saa rikkoutua, vaikka minusta tuntuisi, että hypystä on tulossa huono. En saa alkaa sovitella hevoseni askeleita.

Vähän huono hyppy, mutta ihan hyvä lähestyminen.

Seuraava kuvasarja kiteyttää oivallisesti yllä kirjoittamani siitä, miten hypyssä ollaan joko edessä tai jäljessä.
Ratsastaja tyrkkää, hevonen jarruttaa viime hetkellä.

Hevonen hyppää, koska pohje ehtii mukaan

... and sometimes you just have to slip your reins! (Mary King)

Koska minulla on vähän liiaksiki tapana puida epäonnistumisia, täytyy myöntää, että joskus ne hypyt myös onnistuvat. Kelpo kuvasarjaa tulee yleensä ihan tavallisilta rataesteiltä. Tässä yksi kuva.

Okseri.

Kuvat: Tiina Lilja


Hyvää huomenta!

Cafe Latte, kotimainen hevonen ja minä.

Hevosenlihasta voi paistaa myös pihvit. Kokeile tätä reseptiä.


Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...