keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Ei bikinikroppaa vaan pienempi ratsastushanuri

Minulla on ne samat 10 ylimääräistä kiloa kuin kaksi vuotta sitten. Olen asettanut itselleni saman tutun porkkanan: uudet ratsastushousut.

Ah, miten hyvältä ratsastus tuntuisikaan näissä Martha Ridewearin housuissa? Lantiomalli näyttäisi toki paremmalta, jos lonkkaluuni törröttäisivät ja vyötärö olisi kapea kuin kaksikymppisellä. Siihen en kuitenkaan enää näillä kilometreillä yritä. Masentavasti kaikki ovat sanoneet, ettei vatsa mene toisen lapsen jälkeen yhtä nopeasti kasaan kuin ensimmäisen. Olen tällä hetkellä kilojen lisäksi hyvin kummallisen mallinen.

Agnes Chinos -housujen kuva lainattu sivustolta http://www.ridmer.fi
Kesähousuthan nämä ovat. Realistina pääsen tavoitteeseeni vasta kun syysmyrskyt saapuvat. Silloin olen varmasti tyytyväinen kaikissa niissä lukuisissa viime vuonna hankkimissani ratsastushousuissa. Tällä hetkellä käytän viime syksyllä ostamiani Martha-farkkuja, jotka ostin vatsan alkaessa kasvaa. Virittelin niiden vyötärönnappiin tyttäreni syyshaalarin lahjelenkistä pidennyksen - ja taas saattoi ratsastaa.

Se on sääli, että nämä ihanat housut ovat minulle suuret siinä vaiheessa, kun olen saanut kiloni pois. Sekin on sääli, että lahkeet ovat minulle persjalkaiselle töppäkintulle hiukan liian pitkät. Niitä ei oikein auta tunkea ratsastussukkien alle.

Martha Jeans- farkkujen kuva lainattu sivustolta http://www.ridmer.fi

tiistai 21. toukokuuta 2013

Flegmaatikkojen uusi alku


Synnytyksestä on kuusi viikkoa ja olen siinä pisteessä, että jokainen ratsastuskerta ei ole enää entistä parempi, vaan vanhat sotavammat alkavat uusia. Tuli ohjauksen paikka.

Olin tosin tehnyt jo itsekseni sen päätöksen, että alan ratsastaa tosissani: ei siis enää epämääräisiä laukannostoja ja siirtymisiä, joiden jälkeen saa todeta, että eihän se nyt valmistelematta taaskaan onnistunut, ja joiden jälkeen se toinen yritys sitten onnistuu.

Olen nimittäin uusintanainen. En päässyt ensiyrittämällä lukioon, vaan kävin kymppiluokan. Ajokortti tuli toisen inssin jälkeen. Yliopistoon pääsin toisella yrittämällä. Myöhemmin suorittamiini monimuoto-opintoihinkin pääsin vasta kakkoskierroksella. Voisin luetella historiastani vastaavia esimerkkejä loputtomiin, mutta nyt en aio enää olla kakkokierroksen vanki. Nyt katsotaan eteenpäin.

Tahti löytyi. Musikaalisuudesta on ratsastajalle etua. Muotokin alkoi hioutua lopputuntia kohti, kun aloin keskustella kädelläni Tintin suun kanssa sen sijaan, että olisin ollut kädestäni liian vahva. Tie oli se, minkä milloinkin ohjeiden mukaan ratsastin.

Täytyy myöntää, että olin etuosakäännöksissäni alkuun jotenkin pihalla, koska olin liiaksi jumissa sen ajatuksen kanssa, että liike ei saa pysähtyä. Niinpä annoin Tintin laahustaa laiskasti sen sijaan, että olisin napakasti vaatinut sen ohjan ja pohkeen väliin pidättämällä, tai vaikka jopa pysäyttämällä liikkeen ja jakamaan sen osiksi, kuten Cajus neuvoi. Sain tästä läksyn itselleni.

Teimme laukka-ravi- siirtymisiä ympyrällä tarkoituksena saada siirtymästä pehmeä ja ravin tahti oikeaksi heti ensi askeleista alkaen. Jotenkin tuntui, että puhuimme samaa kieltä. Ratsastin ympyrää kolme varttia laukkaa ja puoli kierrosta ravia, jotta siirtymäpaikka ei koskaan tullut samaan kohtaan eikä hevonen siis voinut siirtymää ennakoida.

Vastalaukkaharjoituksissa päätökseni kunnollisista nostoista näkyi, sillä pyydetyt vastalaukat nousivat moitteetta ja säilyivät kaarteen läpi. Tarkoitus oli voimisteluttaa hevosta pitämään tasapainonsa myös kaarteessa.

- Jos sen kanssa joutuu tekemään paljon töitä, jotta sen saa kuulolle, työhön ei kannata käyttää suhteettomasti aikaa. Flegmaattinen hevonen tarvitsee vähän tulta persuuksiin, jotta se herää tekemään töitä. 

Kuten sen ratsastajakin, myönsin.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

0 points - hallelujah!

Ratsastukseni on kuin Suomen joukkueen jääkiekkoa: aletaan tehdä hommia vasta pakon edessä. Siihen asti löysäillään.

Toisaalta ratsastukseni on kuin Suomen euroviisu: paljon melua tyhjästä. Siitä taaskaan mitään tullut.

3,5 tunnin yöunilla ei kauheasti kyllä viitsi yrittää. Kiipeän silti hevosen selkään ja kuulen minua valmentaneiden puhetta päässäni:

"Suurin osa ihmisistä käyttää enemmän aikaa sen selittämiseen, miksi eivät ratsasta kunnolla sen sijaan, että he käyttäisivät tuon ajan ratsastuksensa kehittämiseen."

"Vähemmän puhetta, enemmän ratsastusta".

"Ratsastuksessa vaaditaan nopeita reaktioita, ei puhkianalysointia."

"Jos sitä kerran tekee, sen voi yhtä hyvin tehdä kunnolla."

"Kenttäratsastastuksessa vaaditaan sekä hevoselta että ratsastuajalta hyvää fyysista kuntoa. Se on urheilua, ei pelkkää tekniikkaa."

Ensi viikolla minä ajattelin aloittaa taas valmentautumisen. Minulla on tällä hetkellä surkea kunto, joten olen aloittanut kaiken liikkumisen varovasti. Kävimme eilen koko perheen lenkillä: toinen meistä käveli perässä vaunuja työntäen sillä aikaa, kun toinen juoksi itse märittelemänsä matkan pururataa eteenpäin ja lopulta takaisin vaunujen luo. Sitten vaihdoimme.

Kun kaikki tuntuu hankalalta, alkaa helposti kuvitella, että tarvitsee kaikenlaisia uusia varusteita. Olisihan juokseminen toki rullaavampaa uusilla lenkkareilla. Uudet chapsitkin pitäisivät pohkeen paremmin paikallaan. Uusista ohjistakin olisi taatusti apua siihen, että nyrkkini pysyisi kiinni.

Siiten tulee taas se ääni: "Varusteet eivät ratsasta, sinä ratsastat".

"Kato mitä mä tee-e-eiin..."



sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Vanhassa vara parempi

Univelka vie tasapainon, joka ei raskauden jäljiltä ole muutenkaan erityisen hyvä - kiitos kadonneiden vatsalihasten. Vaikka olisikin kiva omistaa nuori kisatykki, tässä elämäntilanteessa Tintti on paras mahdollinen ratsu. Sillä ratsastaminen on erittäin terapeuttista.

Pinkekin on saanut Tintin vapaapäivästä oman talutusratsastuspäivän. Tintti on tunnetusti kärsivällinen alkeisratsu, ja tyttäreni jokaisen kolmevuotiaan tapaan peloton, innokas ja kärsimätön ratsastaja.

Vauvakin on päässyt haistelemaan talli-ilmaa ja Tintti uutta tulokasta. Lienee sanomattakin selvää, että Tintti muisti välittömästi, mitä vaunujen vieressä tehdään: seisotaan paikallaan ja ollaan "äitiyslomalla", eli vältellään työntekoa. Jos se olisi ihminen, sekäyttäisi varmasti hyväkseen kaikki mahdolliset hoitovapaat.


Äitienpäivän kunniaksi Tintti ei ollut kuorruttanut itseään mudassa. Sain ratsastettua tunnin verran ihan kelvollisesti. Olen tyytyväinen, että pystyin ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen ratsastamaan sekä itselleni että hevoselleni hien pintaan. Kentän lyhyelle sivulle ympyrän kaarelle jätettyjen puomien avulla tein laukkaharjoitteita: pidensin ja lyhensin laukkaa puomien välissä. Huomenna vatsalihakseni varmaan muistuttavat minua tästä treenistä.

Tintti on tyytyväinen uuden kaverinsa kanssa. Vähän se on ottanut osumaa takasiin, mutta parempi sekin kuin se, että ennen sillä oli aina takajalat turvoksissa. Laumassa oleminen saa hevosen liikkumaan.

Viikontakainen osuma vasemmassa takajalassa.

Tuore osuma oikeassa takajalassa. Huomioikaa cushing- jalkakarvat. Tintti on klipattu muilta osin.
Se mielenkiitoinen piirre Tintissä kuitenkin on, että lajiseuraa saatuaan se menettää mielenkiintonsa minuun. Sen lisäksi otteet muuttuvat rajummiksi. Viime viikolla Tintti puri minua, koska harjasin sitä sen mielensä vähän turhan rajusti. Taitaa olla ensimäinen kerta, kun minulla on hampaanjäljet pakarassa.

Säästän teidät valokuvilta.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Puhtaus on puoli ruokaa

Puhdistuksessa kaiken A ja O on puhtaat puhdistusvälineet. Jos harjat ovat täynnä kuraa ja karvoja, niillä ei ole toivoakaan saada puhdasta jälkeä aikaiseksi. Huomaan tulevani erityisen kiukkuiseksi, jos joudun aloittamaan hevosen harjaamisen siitä, että puhdistan harjat vanhoista karvoista; se kun on mielestäni edellisen harjaajan tehtävä.

Kesällä on helppo laittaa mäntysuopaa ämpäriin, kuurata harjoja siellä, huuhtoa ne puhtaalla vedellä ja kuivattaa harjat auringonpaisteessa.



Voisi olla syytä omistaa kaksi harjasettiä, jotta toinen voisi olla rauhassa pestävänä ja toinen käytössä. En ole kuitenkaan ymmärtänyt olla näin käytännöllinen. Olen sitä paitsi hiukan pihi: Tintillä pitää olla kalliita luonnonkarvasharjoja, sillä se ei jostain syystä pidä käsittelystä synteettisillä harjoilla. Ne ilmeisesti sähköistävät. Ainoat synteettiset meillä on tyttäreni käyttöön ostetut pinkit harjat. Niillä harjataan sattuneesta syystä ainoastaan jalkoja ja sitä Tintti sietää.

Talvisaikaan harjojen pesun ongelmaksi koituu nimenomaan harjojen kuivatus. Itselläni on ollut tapana ripustaa ne riimunnaruun ja laittaa tarvitatessa ämpäri alle keräämään tippuvaa vettä. On silti selvää, ettei harjoja tule talvella pestyä yhtä usein. Ja jos hevonen on jatkuvasti loimitettuna, ei pesuun ole samalla tavalla syytäkään.

Mutta nyt on kaikki toisin. Harjat kaipaavat pesua lähes päivittäin. Onneksi sentään paistaa!


torstai 2. toukokuuta 2013

Uudet kuviot

Minne nyt?
Kiipesin viime lauantaina satulaan - synnytyksestä oli kulunut samat kolme viikkoa kuin viimeksikin. Tällä kertaa paluu ei ollut yhtä tuskainen, vaan olen saanut tämän viikon mittaan ratsastettua ihan kelvollisesti.

No, se nyt ei ehkä täysin pidä paikkaansa, mutta haluan ajatella kaiken sujuneen tällä kertaa helpommin ja nopeammin. Sunnuntaina kävin kävelylenkilläkin, mutta juoksemisesta voin vain haaveilla.

Tintti muutti vappuaattona talliremontin alta takaisin kotiin. Karsinanaapureina sillä on sekä sisko että veli. Laumakaverit olivat sen mielestä ihan mukavia, mutta uusi bestis löytyi kuitenkin naapuriaitauksesta. Koska tämä nuori tamma on jo kahtena päivänä karannut omasta laumastaan Tintin luokse, ne saavat jatkossa ollakin yhdessä. Ihanaa, kun viimeisen vuoden aikana pariin otteeseen tarhakaveritta jäänyt hevoseni on nyt päässyt tällä tavoin valitsemaan itselleen kaverin. Ne seisovat kuulemma vierekkäin kuin paita ja peppu.

Tänään harjasin Tinttiä kolme varttia esiin mutakerroksen alta. Ainakin toinen meistä nautti.

Pikkasen pyörähdin...

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...