torstai 25. huhtikuuta 2013

Miksi sä panit minut nettiin?

Minna kirjoitti viime viikolla osuvan tekstin lapsen oikeudesta yksityisyyteen. Muutkin ovat asiasta kirjoittaneet. Tämä teksti on kärkevä ja osuva: http://eioototta.fi/lapsiblogit-lukkojen-taakse/

En ole lueskellut vauvablogeja, sillä en ole kaivannut sen kaltaista bondausta vieraisiin ihmisiin. Minulla nousee sitä paitsi edelleen puna kasvoille lapsuusmuistoista, jolloin itseäni koskevia vauvatarinoita auliisti kerottiin hauskoina anekdootteina sukulaisille ja tuttaville. Tänä päivänä monen pienen ihmisen elämän alkutaipaleen yksityiskohdat ovat paljon useampien tiedossa. Blogit tarjoavat vertaistukea vanhemmuuteen, mutta kääntöpuolella on aina lapsi, jonka yksityisasiat julkistetaan lupaa kysymättä, jonkunlaisella vanhempainoikeudella.

Minun rajanvetoni on ollut tämä: Omat lapseni eivät esiinny täällä omilla nimillään. Kuvia on rajallisesti. Lapsilla on jokaisessa internetissä esiintyvässä kuvassa täysi vaatetus päällään - myös yksityisellä Facebook-sivulla olevissa kuvissa. Kammoan ajatusta siitä, että minun mielestäni söpö vauva- tai pikkulapsikuva olisi jonkun mielestä seksuaalisesti kiihottava. Kylvetyskuvat kuuluvat kotialbumiin.

"Kammoan ajatusta siitä, että minun mielestäni söpö vauva- tai pikkulapsikuva olisi jonkun mielestä seksuaalisesti kiihottava."


Tämä blogi käsittelee aikuisen perheellisen ihmisen hevosenpitoa, treenausta ja ajankäyttöä. Lapset ovat sivujuonne, mutta toki heidänkin olemassaolostaan tulee kirjoitettua. Pidän mielessäni, että tähänkin blogiin on päädytty etsimällä netistä nuoria alastomia tyttöjä, alastomia naisia ja ties mitä. Olen tyytyväinen, että he ovat löytäneet vain kuvia sheivatusta hevosesta.

Joku on joskus ihmetellyt, miksi minun tulee Facebook-seinälläni jaettua enemmän kuvia hevosestani kuin lapsesta. Tämä on nähty jonkunlaisena tärkeysjärjestykenä, ikään kuin hevonen tulisi ennen lapsia.

Ei tule. Hevoseni ei vain tarvitse samaa suojausta kuin lapseni.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Uusi alku



Kuinka saada kroppa olympiakuntoon kolmessakymmenessä päivässä 56-vuotiaana heti raskauden jälkeen yksinkertaisesti ja terveellisesti. Eiku...

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Tervetuloa, uusi elämä!

Maanantaiaamun ihmeenä perheemme kasvoi poikavauvalla. Jos esikoisen synnytys kestikin liki 18 tuntia, nyt selvittiin käytännössä viidessä erittäin rajussa tunnissa.

10 päivää odotettua aikaisemmin maailmaan purkahtanut pikkumies painoi 3550g ja oli 52cm pitkä. Tänään pääsimme jo kotiin ihmettelemään uutta elämänvaihetta.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Humputtelua ilman satulaa

Viime kesänä tuli tehtyä niitä tärkeitä asioita hevosen kanssa, joita ei ole tullut tehtyä sitten lapsuuden. Nimittäin heppaleikkejä.

Muistattehan pyyhkeenryöstöt, maailmanympärysmatkat ja pujotteluradat. Missä vaiheessa niitä lakattiin tekemästä? Milloin hevostelusta tuli liian aikuista ja vakavaa?

Heppaleikejä oli tarjolla ratsastusriparilla, missä olin opettajana. Ja totta kai minä halusin mukaan! Muutama teini-ikäisistä leiriläisistä tuntui yllättyneen ripariopettajan osallistumisesta, mutta vain vähän. En ole koskaan suuresti arkaillut heittäytyä tekemään jotain odottamatonta, ja hevosten kanssa sitä on ikuisesti jollain tapaa teini-ikäinen.



Ja lopulta tuli hauskin osuus: pujottele kartiot, nosta laukka, tee laukkavoltti, hyppää pieni ristikkoeste, pujottele puomikuja, hyppää alas hevosen selästä, pyöri itsesi tukkihumalaan ja pujottele kartiot itse.

Ilman satulaa tietenkin. JEEEEEE!

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Siivouspäiviä 24/7

Minulla on ollut tapana sanoa, että hyödyttömyyden tunteeni ja mielenterveyteni korreloi suoraan siivousintoni kanssa. Se tarkoittaa, että mitä enemmän ahdistaa, sitä enemmän siivoan. Kun kaikki elämässä tuntuu olevan kohdallaan, minä en yksinkertaisesti näe sotkua ympärilläni enkä ahdistu siitä.

En katsele sormenjälkiä ikkunoissa, en roskia keittiön maton vieressä. Joudun muistuttamaan itseäni siivoamisesta, sillä mukavuudenhalultani en malta ryhtyä hommaan. Jos illassa on muutenkin vain vähän loikoilutunteja, en halua käyttää niitä hikoilemalla imurinvarressa. Jo pelkästään imurin ääni saa otsasuonen tykyttämään, vaikka me varta vasten ostimme mahdollisimman hiljaisen hooverin.

Joskus opiskeluaikana kokeilimme tyttökaverin kanssa ikkunanpesua kuohuviinin voimin "vuoroin vieraissa" -periaatteella. Se oli mukavaa. Ikkunat tulivat puhtaiksi ja mieli kepeäksi yhdessä puuhastelusta. Raidat lasissa eivät haitanneet nekään. Sitä paitsi verhothan voi aina vetää kiinni! Silti totta puhuen kantakaupungissa asuessa tuli useimmiten järkeiltyä, ettei ikkunanpesu useinkaan kannata.

Yleensä ratkaisuni siivoamisinhoon on ollut se, että jos liikaa alkaa ahdistaa, joko siivotaan tai sitten lähdetään pois katselemasta sotkua. Nyt äitiyslomalla jälkimmäinen ei ole mahdollista. Niinpä minä siivoan.

Voi helvetti, että ahdistaa huomata siivoavansa niin usein, että joka päivä joku tuntuu pilaavan päivätyöni tuloksen! Tuntuu, että rikkakihveli alkaa kasvaa käteeni kiinni. Lakaisen. Pyyhin. Nyhverrän. Pyykkään. Minulla on liikaa aikaa ja liian vähän mielekästä tekemistä. Olen vakuuttunut, että minun täytyy pidemmällä tähtäimellä saada käyttää energiaani ja kykyjäni johonkin itseni kehittämisen kannalta mielekkäämpään hommaan. Päivittäin puhtaaksi nuoltu koti ei oikeasti ole vaivan arvoinen, mutta kun juuri nyt ei oikein ole muutakaan tekemistä... Paitsi tietenkin leikkiminen Pinken kanssa.

Laskettuun aikaan on aikaa alle kaksi viikkoa. Olen aloittanut haaveilun kesästä, tuijottanut Youtubesta lukemattomat määrät Mark Toddin videoita ja haaveillut paremmasta kenttäistunnasta. Odotan Amazonista tulaamaani Markin elämäkertaa. Toivottavasti se ehtii tulla, ennen kuin lähdemme synnärille. Haluan sen sinne mukaani.

Hormonit jylläävät pinnassa. Joidenkin videoiden katselemisesta tuli ihan itku, niin kovasti tekee mieli satulaan. Samalla itketti sekin, ettemme enää kilpaile Tintin kanssa. Kaikesta huolimatta se on aika kova paikka minulle.

                                   
Tuubi on videoita pulloillaan. Niihin pääsee käsiksi esimerkiksi Mark Toddin nettisivujen kautta.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Kevään ekat nakuilut

Jee!
Auringonpaistetta. Vähän plusasteita. Ei tuulenvirettäkään. Ainoastaan onnellinen alaston hevonen, joka jäi tyytyväisenä aitaukseen piehtaroimaan kohtaan, jonka valinta suoritettiin vauhdikkaasti, mutta harkiten.

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...