Vähän vieraissa

Minä olen hiukan ihastunut. Olen ollut jo pitkään. Mitään järkeähän tässä ei ole. Olen varattu nainen.

Siinä se ihastukseni kohde kuitenkin on ihan kosketusetäisyydellä joka päivä. On vielä omani paras kaveri. Sitä pidetään vähän villinä. Miksi minä aina viehätyn pahiksista?

Ei. Ei. Ei. Toistelen sitä itselleni. Siinä olisi liian kova pala purtavaksi. Olen sen verran tavis, ettei siitä suhteesta mitään tulisi, VAIKKA en nyt sattuisi varattu olemaankaan. Se on liian nuori minulle. Ja mikä pahempaa, out of my league.

Tänään kuitenkin livahdin sen luo. Juttelin sille samalla, kun omani katsoi vierestä hiukan kummissaan. Minulla oli harja ja jouhienselvityssuihketta, ja niin aloin selvittää ihastukseni häntää. Alkuihmetyksestä selvittyään tyttönen lepuutti jalkaansa ja roikotti päätään koko loppuoperaation ajan, 20 minuuttia. Kaikki tytöt tykkäävät, kun niiden tukkaa laitetaan.

Voi hyvä Jumala, minä olen heikko nainen! Anna minulle voimaa! Tai anna enemmän rahaa! Järkeä en uskalla pyytää, on sinullakin rajasi.

Muruset. Bestikset.