torstai 19. joulukuuta 2013

Hymyilevä hevonen

Äitini kysyi joskus, vieläkö Tintti luimii. Vastasin, että kyllä joo, mutta koin tarvetta puolustella hevostani. Että se nyt vain on sen tyyppinen hevonen, että jos se olisi ihminen, se tiuskisi vähän normaalia enemmän.

Joskus Tintti kuitenkin hymyilee. Esimerkiksi eilen illalla, kun se oli kuorruttanut itsensä mudassa. Mutaatio, kuten Cajus sanoo.

Muta ei ollut ehtinyt kuivaa kaikista paikoista, vaikka hevonen oli ollut sisällä useita tunteja. Raastoin ja raaputin. Tintti näytti veikeältä, sillä se seisoi väkevästi neljällä jalalla ja höristi korviaan sen sijaan, että olisi lepuutellut päätään tai korviaan. Watch me now!

Välillä Tintti tuuppi minua turvallaan ja nuuskutteli niskaani. Turha toivo satuloida. Sen verran selässä oli kuivaa, että saatoin mennä ilman satulaa. Muta kuivaisi ratsastuksen aikana ja sen saisi pois myöhemmin.

Annoin hymyilevälle hevoselleni porkkanoita. Osansa saivat myös sen seinänaapurit. Kaikki samanlaisia höriseviä iloisia mutaatioita.

Mustat kokopaikat?
Mudanpoistovälineet: koirasuka (vas.) on paras pään alueella ja jaloissa, koska se joustaa eikä tunnu hevosesta kovalta. Metalliraappa (oik.) tekee suuren työn.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...