Älä laske askeleita, anna mennä!
Yksi selkeä vanhenemisen merkki on se, että Tintti ei enää haluaisi venyttää hyppyyn. Siinä missä nuoret hevoset menevät suhteutetun välin kolmella laukka-askeleella ja tarpeen tullen venyttävät itsensä isompaan hyppyyn, Tintti yrittää katsoa jo kaukaa esteiden välin ja ottaa mielellään pienet neljä. Tai kolme ja puoli, mikä ei tahdin kannalta ole toivottavaa.
Koska pääasia on se, että se etenee tahdikkaasti, en säätele sen laukkaa erityisesti vaan annan sille vapautta säädellä sitä itse. Ratsastan eteen, koska sillä tavoin löytyy varmiten paras tahti. Yhtä lailla jos alkuverkkatehtävä on lähestyä estettä ravissa, annan Tintin tulla laukassa, jos se estettä lähestyessään mieluummin tekee niin ja minusta tuntuu siltä, että tahdin säilymisen kannalta on paras tehdä niin. Tintti tekee nykyisin ennemmin kummallisia hyppyjä kuin kieltää. Ja se on upeaa 18-vuotiaalta hevoselta. Se haluaa vielä mennä ja hypätä.
Tärkeintä on tahti. Tahti, muoto, tie, kuten Cajus sanoo myös uusimmassa Hippoksessa (8/13), jossa juttusarja seuraa Cajuksen koulutusprojektia, jossa entisestä laukkaratsusta Tiasta tehdään kenttähevosta. On hyvä muistaa, ettei yleispäteviä ohjeita ole, mutta kyllä kaikkiin hevosiin pätee yksi sama asia: älä häiritse hevostasi.
Lauantain estetunti oli suorastaan zeniläinen. Vaikka olin kadottanut sappaanvarteni ja jouduin ratsastamaan puolipitkävartisilla jäykillä tallikengillä, meno oli harmonista ja mukavaa. Ja Tintti oli niin innoissaan, että yhdenkin okserin edessä se todellakin venytti ja hyppäsi valtavan harmonisen hypyn isolla varalla. Se toden totta ylitti itsensä. Oli ihanaa tuntea hevosessa sellaista hyppäämisen poltetta. Nyt kun olen lakannut laskemasta askeleita, välejä ja etäisyyksiä ja antanut Tintin mennä, se on alkanut nauttia hyppäämisestä ihan toisella tavalla. Se tuntuu olevan kuin juna, joka ei edes välitä siitä, vaikka mamma vähän horjahtaa. Se jatkaa matkaa seuraavalle esteelle kuin tietäen, että kyllä mamma ennenkin on järjestänyt itsensä satulaan tasapainoon ja järjestää nytkin. Minä hyppään nyt!
Ja kun fiilis oli hyvä, Tintille jäi muutenkin meno päälle. Kertaalleen se myös lähti käsistä hyppyvuoroa odottaessamme ja ehti kaahata puoli maneesia ennen kuin sain ohjat käsiini.
Kun esteet on sijoitettu hyvin, niitä ei tarvitse erityisemmin siirrellä, mutta tehtäviä löytyy silti loputtomasti uusia. Esteet on piirretty tässä yksinkertaisiksi pystyesteiksi, vaikka mukana oli muuri ja okseri
EDIT! 29.12.2013 Tässä muuten harvinaista treenivideota.
Koska pääasia on se, että se etenee tahdikkaasti, en säätele sen laukkaa erityisesti vaan annan sille vapautta säädellä sitä itse. Ratsastan eteen, koska sillä tavoin löytyy varmiten paras tahti. Yhtä lailla jos alkuverkkatehtävä on lähestyä estettä ravissa, annan Tintin tulla laukassa, jos se estettä lähestyessään mieluummin tekee niin ja minusta tuntuu siltä, että tahdin säilymisen kannalta on paras tehdä niin. Tintti tekee nykyisin ennemmin kummallisia hyppyjä kuin kieltää. Ja se on upeaa 18-vuotiaalta hevoselta. Se haluaa vielä mennä ja hypätä.
Tärkeintä on tahti. Tahti, muoto, tie, kuten Cajus sanoo myös uusimmassa Hippoksessa (8/13), jossa juttusarja seuraa Cajuksen koulutusprojektia, jossa entisestä laukkaratsusta Tiasta tehdään kenttähevosta. On hyvä muistaa, ettei yleispäteviä ohjeita ole, mutta kyllä kaikkiin hevosiin pätee yksi sama asia: älä häiritse hevostasi.
Lauantain estetunti oli suorastaan zeniläinen. Vaikka olin kadottanut sappaanvarteni ja jouduin ratsastamaan puolipitkävartisilla jäykillä tallikengillä, meno oli harmonista ja mukavaa. Ja Tintti oli niin innoissaan, että yhdenkin okserin edessä se todellakin venytti ja hyppäsi valtavan harmonisen hypyn isolla varalla. Se toden totta ylitti itsensä. Oli ihanaa tuntea hevosessa sellaista hyppäämisen poltetta. Nyt kun olen lakannut laskemasta askeleita, välejä ja etäisyyksiä ja antanut Tintin mennä, se on alkanut nauttia hyppäämisestä ihan toisella tavalla. Se tuntuu olevan kuin juna, joka ei edes välitä siitä, vaikka mamma vähän horjahtaa. Se jatkaa matkaa seuraavalle esteelle kuin tietäen, että kyllä mamma ennenkin on järjestänyt itsensä satulaan tasapainoon ja järjestää nytkin. Minä hyppään nyt!
Ja kun fiilis oli hyvä, Tintille jäi muutenkin meno päälle. Kertaalleen se myös lähti käsistä hyppyvuoroa odottaessamme ja ehti kaahata puoli maneesia ennen kuin sain ohjat käsiini.
Kun esteet on sijoitettu hyvin, niitä ei tarvitse erityisemmin siirrellä, mutta tehtäviä löytyy silti loputtomasti uusia. Esteet on piirretty tässä yksinkertaisiksi pystyesteiksi, vaikka mukana oli muuri ja okseri
 |
| Tämän kuvan este no 4 on muuri ja este no 6 okseri. |
 |
| Kun esteiden järjestys muutetaan käänteiseksi ja "pienet tiet" hypätään vasta pitkien jälkeen, on tahdin säilyttäminen lopussa vaikeampaa. |
 |
| Ratsastatko linjat suoraan vai kiemurteletko esteeltä toiselle? |
EDIT! 29.12.2013 Tässä muuten harvinaista treenivideota.
Kommentit
Lähetä kommentti