maanantai 18. marraskuuta 2013

Hevosten ylenpalttisesta hoitamisesta

Ylen sivuilla oli hyvä artikkeli otsikolla Hevonen ei ole pehmolelu. Lue se täältä.

Allekirjoitan ihan kaiken, mitä tuossa tekstissä on. Hevosen pitää saada olla hevonen. Cushing-hevosen omistajana tunsin silti piston sydeämessäni lukiessani lauseen:

"Ylilihavan hevosen vaarana on myös sairastua aineenvaihduntasairauksiin, jopa sokeritautia löytyy talleilta ja cushing monine vaivoineen saapuu talliin usein virheellisen ruokinnan seurauksena."

En tiedä - eikä toistaiseksi kukaan muukaan ole tiennyt - mistä Tintin PPID on peräisin. Tintti on kuulunut elämääni vuodesta 2007 lähtien ja tuona aikana sen ruokavalio on koostunut heinästä, kaurasta ja porkkanoista. Niiden lisäksi se on useamman vuoden saanut alfalfasta (Greenline) ja melassileikkeestä (Fiberline) tehtyä mössöä, joiden seassa on kivennäiset. Se on liikkunut säännöllisesti. Joskus se on ollut pyöreämpi, mutta myös laihempi kuin nyt. Sillä on useammin ollut aitauksessa seuranaan muita hevosia kuin että ei olisi ollut.

Toiset ovat epäilleen cushingin aiheutuvan stressistä. Tintillä ei ole ollut ähkyä eikä vatsahaavaa. En osaa sanoa sen elämästä tai elämänlaadusta paljoakaan ennen kuin se tuli minun elämääni. Se on ollut aina todella terve. Ennen kuin PPID puhkesi.

Vitex agnus castus, engl chasteberry, suom. siveydenpuu. (Kuva Wikipedia)
Pergolidilääkitys ei auta karvankasvuun, joka Tintillä on oireista suurin. Aion sortua syöttämään ylimääräisestä purkista ja hankin sille siveydenpuu-uutetta. Tämän pitäisi auttaa. Toivottavasti, sillä ainetta täytyy antaa aika paljon ja se maksaa mansikoita marraskuussa.

Siihen uskon silti edelleen, että hevonen selviää hetkellisistä stressitilanteista sairastumatta, jos se saa elää valtaosan ajastaan hevosena hevosten joukossa: syödä turpa maassa, rapsutella, juosta ja piehtaroida. Tintin elämä ole aina voinut olla täysin sellaista, mutta parhaani uskon yrittäneeni. Sairaus on sairaus eikä siitä kannata itseään syyttää, vaan yrittää hoitaa hevostaan.

Lue lisää:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Siveydenpuu

Jälkikirjoitus 14.3.2014
Syötettyäni yllä mainittua siveydenpuu-uutetta (vitex agnus castus) yhden viiden litran pakkauksen verran, en nähnyt minkäänlaista muutosta karvankasvussa. Ehkä olisi pitänyt jatkaa kokeilua pidempää, mutta päätin kuitenkin turvautua klipperiin ja unohtaa kyseisen aineen, koska 5 litraa maksoi yli 100 euroa ja sitä piti annostuksen mukaan syöttää vähintään 1 dl päivässä. Liuos tuli näin ollen kalliimmaksi kuin Tintin pergolidilääkitys vakuutuskorvauksen jälkeen. Koska pergolidi joka tapauksessa tapauksessa on paras konsti suojaamaan kaviokuumeelta, jolle cushing-hevoset ovat erityisen herkkiä, hoidan Tinttiä jatkossakin sillä ja tarvittaessa klipperillä. Tintillä ei ole ollut tähän mennessä yhtään kaviokuumetta.


7 kommenttia:

  1. Onko Cushing todellakin ruokinnalla aiheutettu vaiva? Onkohan artikkelin kirjoittajalla käynyt virhe? Voiko ruokinnalla vaikuttaa aviolisäkkeeseen, mistä yleisimmin johtuu Cushingin tauti? Voiko ruokinnalla aiheuttaa kasvaimen syntyyn aivolisäkkeessä? Vai onko kyse siitä, että nyt sekoitetaan ruokinnasta johtuvat sairaudet kuten kaviokuume, metabolinen oireyhtymä myös siihen, että cuhsinginin tauti rinnastettaisiin myös näihin. Cushingin tauti aiheuttaa aineenvaihduntaongelmia ja metabolinen oireyhtymä liitetään tähän sairauteen. Siksikin koska Cushingia sairastavalla on oltava erityisen tarkka heinän kanssa, ei korkeata sokeria, ei hiilihydraattipitoisia rehuja eli väkirehut pois ja kivennäinen lisäksi ja sillon tällöin porkkanaa. Jos hevonen on sairastunut cushingiin ja tätä ei havaita ajoissa, ruokinta pysyy ennallaan, lisää se hevosen sairastumista myös metaboliseen oireyhtymään. Myös muut vaivat tulevat mukaan, kuten kaviokuume, vatsahaava, ähky, löysä uloste, vesipierut, vesiripuli jne. Ellei sairautte ole testattu, omistaja olettaa (kuten myös minä) vian olevan heinässä ja yrittää löytää ratkaisua tätä kautta tai kun kyseessä oli lisäksi ihottumaissikka, oireet selittyivät osin myös tälläkin.

    Cushingin tauti on melko yleistä ikääntyvillä islanninhevosilla. Omani oli 24-vuotias, patologin lausunnossa selvisi aivolisäkkeessä oleva 2 cm:n kokoinen kasvain. Joissain tilanteessa kasvain alkaa muodostamaan etäpesäkkeitä ja pikkuhiljaa cushingin taudissa alkaa sisäelimet vaurioitumaan. Lääkityksellä kyetään kuten tiedät parantamaan oireita ei itse sairautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Ihan samaa mietin minäkin, eli PPID:n ja metabolisen oireyhtymän sekoittumista. Mutta sen olen kyllä kuullut useammalta taholta, että stressitekijöillä voisi olla vaikutusta taudin puhkeamiseen. Mutta mitään varmaa ei osata sanoa.

      Nämä ruokinta-asiat ovat tietenkin hevoskohtaisia. Ponit (issikatkin?) ovat ymmärtääkseni parempia rehunkäyttäjiä kuin puokit, ja tulevat siksi muutenkin vähemmällä väkirehulla toimeen.

      Nuo märät pierut ja heinäongelmat olivat meilläkin varmaan niitä ensimmäisiä taudin oireita. Kesän 2010 helteiden jälkeen heinä oli kai paikoin hyvinkin sokerista.

      Kauanko issikkasi ehti sairastamaan? Tautikertomuksesta voisi olla hyötyä monelle lukijalle, koska Cushingin tauti on yksi googletetuimmista hakusanoista, joilla blogiini tullaan.

      Poista
    2. Stressitekijäthän pahentavat Cushingin-taudin oireita, mutta stimuloiko stressitekijä siten, että se synnyttäisi kasvaimen? Minusta näissä mennään monesti mutu-tuntumalla. Omallani on mitä todennäköisemmin tauti alkanut kolmisen vuotta takaperin, pikkuhiljaa. Ja se oli todella väsynyt kesällä 2012 ja tällöin mietittiin, oliko tallin heinä niin köyhää, että sillä olisi ollut vaikutusta. Kunnes sitten uudella tallilla huomasin syksyllä, että karva alkaa olemaan kiharaisempaa ja tällöin aloin epäilemään, mutta varmaksi en osannut sanoa. Kun vielä tuon samaisen syksyn se oli elämänsä kunnossa ja saman kesän jälkeen mietinkin, että pitäisikö lopettaa. Kun kesäihottumaoireetkin vaikuttavat myös väsymykseen, oireet menivät ristiin.

      No joulun jälkeen romahdus ja kun samaan aikaan oma kaverikin laihtui, no taas pohdittiin, että huono heinä. Tämän 2012 kesän satohan oli haasteellinen. Mutta ero omaan kaveriin oli se, että tämä jaksoi liikkua, mutta ei issikka. Kumpainenkin siis omiani. Takajalatkin alkoivat pettämään. Ja keväällä mietin, etten jaksa enää hoitaa kesäihottumaista kun edessä on voinnin heikkeneminen. Ja ruumiinavaustiedoistahan tämä selvisi.

      Metabolinen oireyhtymä yleensä on käsikädessä PPID:n kanssa. Ja jos ei ajoissa huomaa, ja ei vaikuteta ruokintaan, etenkin se heinä on avainasemassa, tulee jo aineenvaihduntaongelmat mukanaan ja vaikuttaa metabolisen oireyhtymän syntyyn. Sokerinen heinä ja yhdistelmä on valmis. Siihen vielä mahdollinen lisärehujen syöttö. PPID:n hevonen vaatii stabiilin ympäristön, vähäsokerisen heinän, jossa sopivasti valkuaista, ei väkirehuja, hyvinkin niukka ruokavalio. Ja toki se lääkitys. Pikkuhiljaa voi käydä niin, että lähtee etäpesäkkeitä myös muualle elimistöön.

      Olin huojentunut kun sain ruumiinavaustiedot, se oli vastaus niin moneen kysymykseen. Ja kun tunsin oman issikkani, niin sille virkeälle persoonalle oli niin suuri ja tuskaisa muutos nähdä silmistä väsymys ja jaksamattomuus. Muistan eräänkin kerran kun tulin hakemaan sitä tarhasta, oli mutainen syksy ja nähtyään minut, se laukkasi vauhdilla luokseni, mutaista tarhaa pitkin, en väistänyt vaan luotin siihen, että se pysähtyy ja niin teki, juuri eteeni, tässä olen. Hetki oli sykähdyttävä, siinä kiteytyi kaikki se, mitä meillä oli.

      Poista
    3. Jaan tuon tunteen siitä, että oireet tuntuvat menevän ristiin. Pohdin itsekin silloin todella monia eri vaihtoehtoja. Cushing-oireet kun ovat myös niitä ihan tavallisia vanhenevan hevosen oireita.

      Kiitos kun jaoit tarinanne.

      Poista
  2. Moi.

    Minä myös mietin tuota, että johtuuko cushing tosiaan huonosta ruokinnasta... Itse kun kysyin sitä eläinlääkäriltä, hän sanoi ettei ruoka aiheuta sitä, mutta cushing-hevosella tulee olla tarkka ruokavalio.

    Oma hevoseni on ilmeisesti sairastunut nyt, ei ole vielä otettu labroja mutta oireet täsmäävät: Pitkä karva, jota jäi mahan alle ja jalkoihin, vaihtoi kyllä talvikarvan pois mutta kasvatti tilalle samanlaisen revohkan kuin ennen karvanlähtöä, kavioihin tullut rengasuurteet ja pystysuoria viivoja, tamma makaa paljon ja on todella rauhallinen. Yhtenä päivänä kun tulimme kävelylenkiltä, alkoi nisistä tippua maitoa vaikkei tamma todellakaan ole tiine tai varsallinen.

    Oireet ovat ilmaantuneet aika nopealla tahdilla ja nyt olen kauhuissani kun ei netistä meinaa löytyä riittävästi tietoa aiheesta :(

    Vakuutusyhtiö ilmeisesti maksaisi vuoden ajan osan lääkityksestä, mutta sitten olisi pärjättävä omillaan. Vaikea ja surullinen tilanne kaikenkaikkiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kurja kuulla, että vakuutusyhtiöt ovat alkaneet rajata lääkityshoitoa. En ole tuollaisista maitoasioista kuullutkaan.

      Hormonijuttuihin jos haluaa kokeilla jotain "luonnonmukaista", niin aika useat cushingiin myytävät tökötit sisältävät munkinpippuria (vitex agnus castus), jota myös siveydenpuuksi kutsutaan. Sen pitäisi vähentää karvankasvua. Itselläni on vasta nyt se kokeilussa, aloitin joku aika sitten, joten en osaa sanoa tehosta vielä mitään. Ainakin Chia de Gracialta saa sitä eikä se ole kallista.

      Oman hevoseni kohdalla pergolidi teki ihmeitä. Onneksi se ei ole enää niin kallista kuin se oli kun aloitin. Sitä voisi jopa antaa ilman vakutuuksen korvaustakin, kun sen kappalehinta tippui alle puoleen.

      Poista
    2. Mutta oikeastaan nyt tulisi mieleen, että kannattaa varmaan yrittää löytää eläinlääkäri, joka tietää taudista tosi paljon. Brittinettisivuilla on paljon tietoa, mutta suurin osa on varmaan jos jonkinlaista uskomushoitoa...

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...