torstai 3. lokakuuta 2013

Selkävaivoja

Olen kärsinyt kesästä asti selkävaivoista. Kirjaimellisesti suurin selkävaivojen aiheuttaja on kuopuksemme, joka nyt hiukan alle puolivuotiaana painaa lähes 10kg. Olen arvioinut, että koska lapsenkantoasento on aina hiukan notkoselkäinen yritit mitä tahansa, ratsastaminen on todennäköisesti auttanut pitämään selkärankaa suorana edes silloin, kun olen ollut hevosen selässä.

Viikonloppuna kävin molempina päivinä maastossa ja treenasin taas parempaa pitkän matkan kenttäistuntaa. Olen ajoittain joutunut ottamaan illalla särkylääkettä, jotte olen saanut nukuttua, mutta viikonlopun maastojen jälkeen havahduin selkäkipujeni toiseen syyhyn.

Minulla on isot pakaralihakset aivan jumissa.

Nyt sitten venytellään ja venytellään. Alkaa selkäkipukin pikku hiljaa hellittää, kun makaan lattialla selälläni toinen jalka 45 asteen kulmassa siten, että se on heitettynä toisen jalan yli.

Selkäkipu päiväunilla.

Jos kuulolla on joku vastavanlaisten ongelmien kanssa, itsehoito-ohjeita vastaanotetaan kernaasti!


6 kommenttia:

  1. Kävin tuossa fysioterapeutilla samaisten vaivojen takia(tosin minulla ei ole lapsia kanneltavana, vaan kaljakoreja). Hän kertoi että KAIKILLA ratsastajilla jotka hänen työnään ovat käyneet on pakarat ihan lukossa. Ja niin oli mullakin, vaikken ole sitä mitenkään tiedostanut! Luonnollisesti hän sitten antoi venytysharjoituksia aina ratsastuksen jälkeen tehtäväksi. No kuka täysijärkinen ihminen sitten alkaa siinä tallin lattialla alkaaa venytellä...mutta sovelsin ne tehtäväksi kotona sohvalla löhötessä(kun siihen pisteeseen pääsee), ja ne ovat kyllä oikeasti auttaneet selkävaivoihin. :) Eli et ole ainakaa yksin vaivasi kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Sanotaan, että venyttely on hyvä tehdä puoli tuntia rasituksen jälkeen, mutta itse en ainakaan selviä puolessa tunnissa treenin jälkeen kotiin. Mutta auttaahan se myöhemminkin. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

      Pilatesohjaaja sanoi pari vuotaa sitten, että yksi hänen ohjattavansa oli tehnyt itselleen venytysohjelman, jota hän toteutti näppärästi hevosta pukiessaan ja riisuessaan. pitäisi varmaan kehittää samanlaista.

      Olen sillä tavalla idiootti, että kun esimerkiksi puolitoista vuotta sitten tipuin estekisoissa ja reväyti peukalojänteeni hiihtäjänpeukaloksi, kylmäsin hevosen jalat ja kaiken mahdollisen, ennen kuin päätin lähteä lääkäriin. SIinä vaiheessa kipu oli jo aika mieletöntä.

      Poista
  2. Pakaralihasten ja lonkankoukistajien kireys on itselläni ollut suurin syypää selkäkipuihin. Tai rehellisesti sanoen koko muunkin lonkan-lantionseudun lihasten, mutta nämä kaksi ovat kuitenkin ne selkeästi suurimmat syypäät. Netistä mobilatin sivuilta löytyvä venyttelyopas on oikeasti havainnollistava, ja tuolta tuo lantion seudun opas on ollut kyllä ahkerassa käytössä.

    Pahimmillaan on ollut paineentuntua rangassa jopa makuuasennossa (nukuin tyyny reisien välissä sikiöasennossa), tai iskias-tyyppistä kipua, jossa varsinkin aamulla saattoi vihlaista niin pahasti että meni jalka alta kokonaan. Kyllä oli pelottavaa vasta kolmekymppisenä aamulla miettiä että millä pääsee sängystä kylppäriin...

    Mutta kas kummaa, kun vaivautuu taas huoltamaan lihaksiaan ja venyttelemään niin kaikki nämä ongelmat lakkaavat olemasta. Pahimmillaan tilanne on ollut pakollisten ratsastustaukojen jälkeen, tai yhtäkkiä tehdyn kovan treenin jälkeisinä päivinä. Nykyisin on tukilihaksisto jo paremmassa jamassa ja tunnistan ongelmat ennen kun ne ehtivät kasvaa suuriksi. Selkä ja lonkat on syntymästä asti vähän (enemmänkin) rikkinäiset mutta kyllä näköjään kunnollisella lihashuollolla saa ihmeitä aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En selvästi ole ongelmani kanssa yksin. Minulla sen sijaan on päinvastaisesti todella aukeavat lonkat. Sen sijaan takareidet ja pakarat ovat sillä tavoin jumissa, että alaselän venyminen alkaa tällä hetkellä jo siitä, että painan leukaa vasten rintaa. HArtiat minulla on olleen kivikovat oboensoittoajoista asti, vaikka tietoisesti olen niitä yrittänyt pitää rentoina.

      Puhallinsoittimen soitto ja ratsastus ovat siinä mielessä samanlaisia, että molemmissa jännittyneisyyden ja pieleenmeon lopputulos saattaa olla se, että hengittäminen herpaantuu. Ja se taas jännittää hartioita. Vaadittava hengitystekniikka on molemmissa mielestäni sama: pallean kautta, ei yläkeuhkoilla. JA rennoilla hartioilla.

      Soitonopettajani sanoi vuosikausia, että puhalla perseestä. Sillä tarkoitettiin, että tuki löytyy keskivartalosta ja lantiosta, ei yläkeuhkoista ja hartioista. Oboensoitossa huono hengitys johtaa siihen, että olet pian kuin ilmapallo, joka ottaa ilmaa, muttei koskaan puhalla sitä ulos. Lopulta tuntuu että räjähtää.Ratsastuksessa huono hengitys jännittää koko ratsastajan. Ratsastuksessa tämä johtaa - hevosesta riippuen- joko hevosen räjähtämiseen tai sitten pysähtymiseen. :D

      Poista
  3. Sama juttu tällä, hanuri on kuin puuta :( Itse yritän vähän vaihtelevalla menestyksellä venytellä juurikin tuon Mobilatin venyttelyoppaan avulla, mutta ajoittain on pakko marssia hierojalle kun omatoimihuolto ei enää auta. Onneksi tuo harrastuskaveri (= hevoseni) ilmoittaa kyllä kainostelematta, koska tädin pyrstö alkaa olla niin kireä ettei hänen ylhäisyytensä pysty enää laukkaamaan... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, nyt vasta olen huomannut Tintissä hiukan kireyttä, kun joskus esimerkiksi lisäyksen jälkeen istun harjoitusraviin. Muoto katoaa. KEventämällä muoto palautuu, mutta en taida tällä hetkellä saada alaselkään samanlaista joustoa kuin joskus aikaisemmin. Kiitos tästä näkökulmasta!

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...