maanantai 14. lokakuuta 2013

Matka kohti sileää pintaa


Pohje edessä, polvet satulassa, takapuoli ylhäällä ja käsi kiinni hevosessa. Tätä olen yrittänyt ohjelmoida itseeni niin, että se tulisi suoraan selkäytimestä. Treeni on tuottanut muutakin tulosta kuin kipeytyneet pakaralihakset. Onneksi.

Silti kolikolla on kääntöpuolensa. Kun alan ratsastaa enemmän juuri niin kuin Tintti haluaa tulla ratsastetuksi, se myös rankaisee minua nopeammin siitä, että palaan entiseen. Kas näin. Ravilähestymiset ovat tietystä aina hiukan hankalampia kuin laukkalähestymiset.

Hei, olen dinosaurus!

Mutta ei se laukkakaan aina autuutta tuo. Kun sarjaväli on vanhenevalle mukavuudenhaluiselle hevoselle harmaita jouhia aiheuttava ja ratastajaakin hiukan mietityttää miten laukka sopii, voi tapahtua silmänräpäyksessä näin. Vaikka ihan hyvin tietää, että pitäisi huolehtia tahdista ja antaa hevosen tehdä työ eikä häiritä sitä.

Sarjaväliin mahtuu oikein hyvin. Ainakin yksin.

Kun sitten olen laskeutunut kertaalleen, Tintistä tulee erittäin varovainen hyppääjä ja se vaatii valtavasti rohkaisua. Itse en enää ole ihan varma, aiheuttavatko nämä muksahtamiset minussa muuta kuin sisuuntumista ja ärsytystä.


Niinpä minun vaihteeksi käskettiinkin pitää se takapuoli lähellä satulaa. Ja kyllähän se hyppää. Näin pienet esteet vaikka paikaltaan, kuten tässä:

Kädet kiinni hevosessa?
Tärkeää on, ettei hevosta rankaise ohjasta repäisemällä siitä, että se kuitenkin on päättänyt hypätä, mitä siltä on pyydetty. En tässä kuvassa lyö hevostani raipalla, vaan yritän pysyä kyydissä lähes pysähdyksistä lähteneessä hypyssä. Tasapaino pysynee parhaiten levittämällä kädet?

Faktaa on silti se, että Tintin vanheneminen on viime kuukausina alkanut tuntua eri tavalla kuin ennen. Käsittelen asiaa mielessäni päivittäin enkä tunnu pääsevän minkäänlaiseen lopputulemaan. Tintti on iloinen ja tyytyväinen, mutta sen 18 vuotta näkyvät eri tavalla kuin ennen. Siitä alkaa kadota tietynlainen jousto.

Minulla ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja, mitä tulee Tintin ikääntymiseen. Minulla ei ole sydäntä luopua Tintistä eikä palkkapussi mahdollista kahta hevosta. Minun täytyy siis vain elää kanssa sen asian kanssa, että Tintti ei vie minua enää eteenpäin, koska sen rajat ovat tulleet vastaan. Sille ei kukaan mahda mitään.

Kiitos kuvista Erica Lilja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...