Parasta on piehtarointi
Tänään hyppäsimme pitkästä aikaa ihan pelkästään rataesteitä. Tintti oli innoissaan ja täytyy myöntää, että oli ihanaa hypätä niin, että antoi vain mennä. Maastoesteillä kun joutuu aina vähän enemmän ratsastamaan.
Kun Tintti on tehnyt hyvän työn, pesen sen ja vien riimussa kentälle. Annan sen etsiä hyvä paikan ja piehtaroida. Samalla se hoitaa lihaksiaan ja kuivuu.
Mutta on se kuulkaa vaan tarkkaa, mihin kohtaan voi heittäytyä pitkäkseen! Joskus paikkaa etsitään pitkäkin tovi. Joskus se jää löytymättä, niin kuin tänään. Ensin piehtarointipaikan etsintä häiriintyi siitä, että keskustelin kuvaajan kanssa. Sen jälkeen siitä, että kentälle tuli muita. Onneksi Tintti pääsi vielä kavereiden kanssa uudelleen ulos.
Kesällä Keravalla ei sen sijaan häirinnyt mikään.
Kun Tintti on tehnyt hyvän työn, pesen sen ja vien riimussa kentälle. Annan sen etsiä hyvä paikan ja piehtaroida. Samalla se hoitaa lihaksiaan ja kuivuu.
Mutta on se kuulkaa vaan tarkkaa, mihin kohtaan voi heittäytyä pitkäkseen! Joskus paikkaa etsitään pitkäkin tovi. Joskus se jää löytymättä, niin kuin tänään. Ensin piehtarointipaikan etsintä häiriintyi siitä, että keskustelin kuvaajan kanssa. Sen jälkeen siitä, että kentälle tuli muita. Onneksi Tintti pääsi vielä kavereiden kanssa uudelleen ulos.
Kesällä Keravalla ei sen sijaan häirinnyt mikään.
Kyllä, tarkkaa on. Willi on joskus ollut jo maassa, mutta ei vielä kyljellään, kun piti vielä nousta ylös ja etsiä parempi paikka. Maneesin ja kentän hiekka on parasta (kentällä tietty kohta, missä hienompaa hiekkaa), tarha tai laidun ei ollenkaan sama asia.
VastaaPoista