Kouluratsastajan takapuoli

20-luvulle asti esteitä ratsastettiin kuulemma lähes samassa istunnassa kuin kouluratsastusta, vain muutaman reiän lyhyemmillä jalustimilla. Sitten italialaiset keksivät lyhentää jalusimet niin, että he nostivat takapuolen ylös sillä seurauksella, että he voittivat kaikki. Sen seurauksena muutkin heräsivät miettimään, voisiko takapuolen nostaa satulasta. Saksalaiset lähettivät väkeä Italiaan opettelemaan uutta ratsastusta. Yksi näistä lähetetyistä oli Cajuksen oppimestari 60-luvulla.

Useamman vuoden olen yrittänyt opetella seisomaan jalustimilla pelkän alapohkeen varassa ja harmitellut, ettei se onnistu. Cajus on tänä kesänä sanonut sen, mitä en haluaisi kuulla.
- Istut kuin kouluratsastaja!

Ihmiselle, joka haluaa ratsastaa kuin kenttäratsastaja, tuo on pahinta mahdollista.

Vuosia sitten esitin useammalle ihmiselle kysymyksen, kuinka paljon saan otta polvilla tukea satulasta kevyessä istunnassa.
- Et yhtään, kuului aina vastaus.
- Polvien täytyy olla irti.

Vaikeaa. Olen itkenyt ja harmitellut, ettei se onnistu. Nyt Cajus antoi minulle synninpäästön sanomalla, ettei se tulekaan onnistumaan. Alapohkeen varassa keikkumalla lysähtää hypyn jälkeen satulaan. Keksin esittää saman kysymyksen, saanko ottaa polvilla tukea.

- Tietenkin! Pohje eteen, takapuoli taakse ja polvilla tukea satulasta!

Jotta en enää näyttäisi tältä. Tämä on rumaa.

Mutta hitto kun se takapuoli on vaikea irrottaa silloin, kun hevonen empii, hyppääkö se vai ei!

EDIT! Vertailun vuoksi: tässä tavoiteltavaa. Ylipitkien miesten kintuissa kaikki näkyy niin selvästi.

Mark Todd. Kuva sivulta: http://keyflow.co/mark-todd-moving-onward-and-upward/

William Fox-Pitt. Kuva sivulta: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:582_William_Fox-Pitt_onSeacookie.jpg