maanantai 2. syyskuuta 2013

Älä vedä, älä purista

Ei varmasti ole olemassa yhtä ainutta oikeaa tapaa käynnistää hevosta. Esteratsastuksessa hevonen on kuitenkin saatava ihan yhtä lailla ohjan ja pohkeen väliin kuin kouluratsastuksessa.

Tarvitaan siis hyvä tahti ja eteenäin pyrkivä hevonen. Verryttelyn tehtävä ei saa olla väsyttää hevosta, joten on parasta etsiä omalle hevoselleen sopivin keino vertyä etenkin, jos hevolla alkaa jo olla ikää. Tintti tarvitsee pitkää ravia ja aika pian jo hyvää napakkaa laukkaa. Jos kerään sen heti napakalle tuntumalle, siitä tulee keinuhevonen, joka kulkee tahdittomasti. Muutamat kierrokset molempiin suuntiin pitkän ohjan ravia on paras lääke. Kun sen jälkeen ratsastaa vielä voltteja ja kiemuroita hyvin taivuttaen, alkaa Tintti olla valmis laukkatyöskentelyyn ja nostamaan nenäänsä ylös. Ja jaksaa vielä hypätä.

Ihan ensimmäiset kierrokset verkkaravia. Tintti alkuvertyy parhaiten hämmentävän pitkänä.

Laukka on jo eri näköistä.

On eri asia olla hypyssä hevosta edellä kuin olla reaktioissaan hevosta edellä. Ensimmäinen ei ole suotavaa, mutta jälkimmäinen on kaiken edellytys. Tilanne konkretisoituu, kun este on erikoinen. Jos lähden hyppäämään ennen Tinttiä, se kieltää. Jos taas annan sen valua esteelle liian kovaa, se ehtii päättää itse ja punkee yleensä ohi. Nopea pohje ratkaisee. Cajus sanoo, ettei saa olla kuollut sen paremmin kädestä kuin pohkeestakaan: älä vedä, älä purista. Pohkeen on tällaisissa tilanteissa reagoitava hyvissä ajoin ennen estettä, nopealla syötöllä: pa-Pam, pa-Pam! Pohjetuntuman on säilyttävä, joten turha niillä kintuilla on lopuutomiin paukuttaakaan.

Ravipuomit ja ristikko. Tahdin on säilyttävä.
Tintti tarvitsee koko ajan enemmän aikaa vertymiseen. Asennan nykyisin päähäni metronomin, joka määrää minulle raviin tahdin, joka ei saa rikkoutua, vaikka minusta tuntuisi, että hypystä on tulossa huono. En saa alkaa sovitella hevoseni askeleita.

Vähän huono hyppy, mutta ihan hyvä lähestyminen.

Seuraava kuvasarja kiteyttää oivallisesti yllä kirjoittamani siitä, miten hypyssä ollaan joko edessä tai jäljessä.
Ratsastaja tyrkkää, hevonen jarruttaa viime hetkellä.

Hevonen hyppää, koska pohje ehtii mukaan

... and sometimes you just have to slip your reins! (Mary King)

Koska minulla on vähän liiaksiki tapana puida epäonnistumisia, täytyy myöntää, että joskus ne hypyt myös onnistuvat. Kelpo kuvasarjaa tulee yleensä ihan tavallisilta rataesteiltä. Tässä yksi kuva.

Okseri.

Kuvat: Tiina Lilja


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...