Maanantaina tallilla odotti runneltu hevonen. Kenelläkään ei tuntunut olevan hajuakaan siitä, mitä oli tapahtunut. Oli satanut vettä. Tintti oli piehtaroinut ja mutainen. Hevoset olivat laukkailleet sateen innottamina kai vähän normaalia enemmän.
Tintti ei mielellään antanut koskea itseensä. Tarharyhmässä ei ollut tapahtunut muutoksia.
 |
Vasen kylki satulan alta |
 |
Syöty kaula. |
 |
Oikea kylki satulavyön vierestä. |
 |
Takapuoli |
Tiistainakaan en uskaltanut laittaa satulaa. Mutta pikku hiljaa mysteeri alkoi aueta, joskin täyttä varmuutta asiaan ei saada.
 |
Päivää myöhemmin. Tintti antaa hoitaa itseään kiltisti. |
Fritsuja. Ruhjeita. Karvaakin kadonnut. Samassa tarhassa oleva pikkuveli on ilmeisesti löytänyt itsestään orin. Tintti ei enää näytä selviä kiimoja meille ihmisille, mutta jotain se lienee nyt kuitenkin näyttänyt.
Onneksi ei käynyt pahemmin.
Se on raakaa peliä, ku hevoset...
Moi!
VastaaPoistaLupasin laittaa sinulle sen virolaisen valjasepän nimen. Heillä on näköjään valikoima laajentunut valmistuotteisiin, mutta niitä riimuja ja satulavöitä tekevät käsityönä edelleen. Eli googlaa: Hoburiistade varustuse ja hulgimüügi. Sieltä voi valita myös englanninkieliset sivut.