Loimi jos toinenkin
Mieheni kutsuu ulkovarastoamme hevostarvikevarastoksi. En voi moittia häntä siitä. Tätä nykyä varastoon mahtuvat hädin tuskin polkupyörät saati autonrenkaat, joita asuntokauppavaiheessa ajattelimme siellä säilyttävämme. Sen sijaan sinne on hiipinyt loimiarmeija.
Piti oikein miettiä, miksi yhden hevosen omistajalla on ainakin viisi käyttökelpoista sisätoppaloimea,
kolme vuoritonta sadeloimea, ulkotoppiksiakin ehkä kolme. Päälle pari-kolme puuvillaloimea, villaviltit, fleeceloimet, kuivatusloimet, heijastinloimet ja, ja, ja... Enkä minä totta puhuen edes hirveästi pidä hevosten loimittamisesta. Miksi minulle on siis kertynyt näin paljon käytössä olevia vällyjä?
Ja löytyihän siihen syy. Tallisopimuksessa luki, että päivässä puetaan ja riisutaan yksi loimi. Tallin määräykset kielsivät jalkalenkkien käyttämisen loimissa. Ainoa paikka kuivattaa mahdollisesti kastunutta loimea oli viedä se oman varustekaapin oveen. Puettavien loimien täytyi olla aamuisin käyttökelpoisina hevosen boksin edessä, muuten hevonen jätettiin sisään. Henkilökuntaa ei tietenkään voitu velvoittaa etsimään loimia milloin mistäkin.
Loimituskaudella hevosilla oli aina yllään sisäloimet. Se yksi loimi, joka puettiin ja riisuttiin oli siis ulkoloimi. Jos ulkona oli rapaa, hevosellani oli usein rapaisena sekä sisäloimi että ulkoloimi - innokas piehtaroija kun on. Jalkalenkkien käyttö olisi tätä estänyt tätä tuplarapaantumista jonkun verran.
Jos useamman kuukauden ajan vuodessa joutui päivittäin vaihtamaan hevoseltaan sekä sisäloimen että ulkoloimen, loimia oli pakko ostaa useampia. Olisin tietysti voinut ajella useamman kerran päivässä kodin ja tallin väliä kuljettaakseen loimia kuivatuspaikalta boksinoveen, mutta halvemmaksi ja helpommaksi tuli hankkia loimivaihtokerta.
Odotan ensi talvea. Ajat ovat muuttuneet. Tiedän, että minulla on aivan liikaa loimia.
Piti oikein miettiä, miksi yhden hevosen omistajalla on ainakin viisi käyttökelpoista sisätoppaloimea,
kolme vuoritonta sadeloimea, ulkotoppiksiakin ehkä kolme. Päälle pari-kolme puuvillaloimea, villaviltit, fleeceloimet, kuivatusloimet, heijastinloimet ja, ja, ja... Enkä minä totta puhuen edes hirveästi pidä hevosten loimittamisesta. Miksi minulle on siis kertynyt näin paljon käytössä olevia vällyjä?
Loimituskaudella hevosilla oli aina yllään sisäloimet. Se yksi loimi, joka puettiin ja riisuttiin oli siis ulkoloimi. Jos ulkona oli rapaa, hevosellani oli usein rapaisena sekä sisäloimi että ulkoloimi - innokas piehtaroija kun on. Jalkalenkkien käyttö olisi tätä estänyt tätä tuplarapaantumista jonkun verran.
Jos useamman kuukauden ajan vuodessa joutui päivittäin vaihtamaan hevoseltaan sekä sisäloimen että ulkoloimen, loimia oli pakko ostaa useampia. Olisin tietysti voinut ajella useamman kerran päivässä kodin ja tallin väliä kuljettaakseen loimia kuivatuspaikalta boksinoveen, mutta halvemmaksi ja helpommaksi tuli hankkia loimivaihtokerta.
Odotan ensi talvea. Ajat ovat muuttuneet. Tiedän, että minulla on aivan liikaa loimia.
 |
| Tästä Tintti pitää. Kuva muutaman vuoden takaa. |
Olen lyhyen hevosenomistajuuteni aikana ehtinyt moneen kertaan lähettää hiljaiset kiitoksen tuntemattomalle taholle, joka ohjasi minut Willin tallipaikkaan. Pienehköllä tallilla on hyvät puitteet ja aivan mahtava superpalvelu, hevoseni saa todella juuri niin yksilöllistä hoitoa kuin toivoa voi. Muutaman kerran on jopa kesken päivän tullut puhelimeen kysymys, että haluanko hevoselleni puettavan sadeloimen tarhaan, jos iltapäivällä on tullutkin sadekeli. Talvella oikein huonolla säällä hevonen on otettu sisään, jos se ei ole viihtynyt tarhassa, muuten saa olla ulkona aamusta iltaan. Hokkiaikaan kohelojalkaista hevostani suojitettiin juuri niin paljon kuin toivoin, ja heinääkin kannetaan nokan eteen runsain mitoin, sekä tarhaan että karsinaan. Tallin hevosista aika moni syö väkirehua vain aamuisin ja iltaisin (syövät paljon heinää nekin), mutta Willille tarjoillaan erikseen kaurat päivälläkin tarhaan. Jos jostain syystä en pääse jonain päivänä tallille, saa Willi silti iltapuuronsa, voin luottaa että tallin omistaja/iltatallin tekijä sekoittaa hevoseni pöperöt ohjeiden mukaan (liian monesta purkista?).
VastaaPoistaHmm, pitäisi ehkä useammin muistaa kiittää myös ääneen tästä maailman parhaasta tallipaikasta ja hoidosta!