perjantai 5. heinäkuuta 2013

Ammattikasvatusta

Tulevaisuuden ratsastajatähteä kasvatettaessa on suunnittelu aloitettava hyvissä ajoin. Ensimmäisen polven nimettömästä ratsastajasta tulee vain harvoin merkittävää ratsastajaa. Hätäsesti tekemällä tulee tunnetusti vain kuspäisiä mukuloita, joten nyt jos koskaan kannattaa kiinnittää moniin amatööreiltä usein huomioimatta jääviin seikkoihin. Näistä ensimmäisenä mainittakoon emä- ja isälinjan varallisuuteen sekä hevoshistoriaan perehtyminen. Merkittäviä riskitekijöitä on ilmassa tilanteessa, jossa toisen sukulinjapuolelta tulee pelkkä varallisuus ja toisen puolelta hevoshistoria.

Satulasta on hyvä tulla alasa synnyttämään ja aivan vauvavaiheen voi antaa mennä omalla painollaan. Ennen kuin lapsi oppii kävelemään, hänet on kuitenkin syytä nostaa hevosen selkään. Tapahtumasta pitää ehdottomasti saada vähintään valokuva, joka kannattaa otattaa sitä silmällä pitäen, että se joskus julkaistaan jossain merkittävässä ratsastuslehdessä, johon lapsi antaa haastattelua. Tässä haastattelussa pitää pystyä sanomaan, että on ratsastanut ennen kuin on osannut kävellä, puhua tai edes istua. Mikäli nostat lapsen istumaan satulaan syliisi, käytä aikaa kaunistautumiseen, sillä olethan itsekin pääsemässä lehden sivuille.

Oli asia miten tahansa, tästä ajasta kerrot lapsellesi aina, että hän ei mitään muuta halunnutkaan, kuin päästä hevosen selkään ja olla hevosten luona.

Muista tässä vaiheessa, että ammattikasvattaja heittää aina useammat verkot vesille. Älä siis tyydy vain yhteen lapseen. Mitä useamman hankit, sitä todennäköisempää on, että yhdestä tulee ratsastaja. Yksikään ammattikasvattaja ei pelaa vain yksillä korteilla!

Lapselle täytyy pian hankkia poni ja sen olisi hyvä olla olla villi ja pukitella paljon. Lapsen pitää antaa tehdä sen kanssa kaikkea hullua ja luvatonta, sillä se kuulostaa uskottavalta lapsuudelta sitten, kun lapsi on aikuinen ja ammattiratsastaja. Kiellä toki, mutta vain sen verran, että lapsi tietää, ettet ole tosissasi. Kannusta nauttimaan mustelmista.

Mikäli putoamiset eivät lasta hetkauta, kaikki on hyvällä mallilla. Tässä vaiheessa vahvistetaan luita ja kerätään kanttia. Ponivuosia on jäljellä, tarvitaan vain vikkelämpiä poneja ja parempaa valmennusta. Mikäli matkaan tulee mutkia, hankitaan uusia, mielenkiintoisempia hevosia. Kisojen jälkeen sinun tehtävästi on kuurata ponit yökuntoon sillä aikaa, kun lapsesi syö BigMaccia satulahuoneessa. Muistuta häntä kuitenkin, miten paljon olet hänen vuokseen uhrannut.

Jos lapsi väläyttää ajatuksen hevosalan opinnoista, moinen hulluttelu täytyy torpata välittömästi. Sukulinja on liian arvokas tuhlattavaksi hevosenpaskanmättöopinnoissa. Lukion jälkeen sitten vaikka ulkomaille kilpatallille töihin. On se vain eri väki, mikä paskaa mättää kuin mikä kilpaa ratsastaa!

On selvää, että juniorille hankitaan jo nuoria hevosia. Lukioikäistä saattaisi alkaa jo pojat kiinnostaa, siksi hänet täytyy pitää kiireisenä kilpailijana. Katso tarkasti, löytyisikö kuuitenkin kilpakentiltä hänelle sopivaa kumppania. Sukulinjat!

Kun lapsi sitten viimein tulee aikuiseksi, hän joko on kiinnostunut hevosista tai ei ole. Molemmissa tapauksissa hän on todennäköisesti muuttanut kauas vanhemmistaan, mikä ei sinällään sinua haittaa, koska varsatkin kasvatetaan maailmalle ja myydään pois. Sinä näyt kuitenkin kasvattajatiedoissa. Hyvässä lykyssä.

Tässä vaiheessa voit unohtaa genetiikan ja etsiä lajiin sopimattomamman sukulinjan vesan ja alkaa sponsoroida hänen ratsastustaan. Todennäköisesti et sitä kuitenkaan tee, sillä omat lapsesi ovat kupanneet sinut vararikkoon. Hevosia on tai ei ole. Mitä tehdä nyt, kun ei ole ketään, kenen kautta elää?

Pitäisikö ehkä tutustua siihen golffariin, joka kotonasi asuu? Onko sitä vielä näkynyt?


1 kommentti:

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...