Tintti ei ole tietenkään vesikauhuinen, mutta minulla ei ole aiemmin ollut hajua siitä, osaako tai paremminkin haluaako se uida. Eilen tehtiin lähes neljän tunnin maastolenkki, jonka kohokohdat on ikuistettu seuraaviin kuviin. Kiitos Milla Rouhiaiselle kuvista.
 |
| Haistelua ja leikkimistä. Tintti ei suostu syvemmälle, vaikk amiten yritetään. |
 |
| Jos minä vaan seison tässä rantavedessä, örisen ja katson, kun lapset leikkivät? |
 |
| Mee ite eellä, hevonen tuumaa, ja mamma menee. |
 |
| Kyllä kaksi ihmistä nyt yhden hevosen saa uimaan... |
 |
| Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain... |
 |
| ...vaikka (vesi)esteitä on joskus tiellä kohtalon... |
 |
| Näkyykö hymy? Minä uin nyt! |
Tintti tuntui nauttivan uiskentelusta, vaikkei se aluksi kovin innokas kokokastautuja ollutkaan. Se piti koko vedessäoloajan samanlaista ääntä, kuin nukkuessaan päiväunia.
Talviturkki ei kirjaimellisesti jäänyt järveen, vaan tällä viikolla pitäisi taas laittaa klipperi surisemaan.
Kommentit
Lähetä kommentti