Vanhassa vara parempi

Univelka vie tasapainon, joka ei raskauden jäljiltä ole muutenkaan erityisen hyvä - kiitos kadonneiden vatsalihasten. Vaikka olisikin kiva omistaa nuori kisatykki, tässä elämäntilanteessa Tintti on paras mahdollinen ratsu. Sillä ratsastaminen on erittäin terapeuttista.

Pinkekin on saanut Tintin vapaapäivästä oman talutusratsastuspäivän. Tintti on tunnetusti kärsivällinen alkeisratsu, ja tyttäreni jokaisen kolmevuotiaan tapaan peloton, innokas ja kärsimätön ratsastaja.

Vauvakin on päässyt haistelemaan talli-ilmaa ja Tintti uutta tulokasta. Lienee sanomattakin selvää, että Tintti muisti välittömästi, mitä vaunujen vieressä tehdään: seisotaan paikallaan ja ollaan "äitiyslomalla", eli vältellään työntekoa. Jos se olisi ihminen, sekäyttäisi varmasti hyväkseen kaikki mahdolliset hoitovapaat.

Äitienpäivän kunniaksi Tintti ei ollut kuorruttanut itseään mudassa. Sain ratsastettua tunnin verran ihan kelvollisesti. Olen tyytyväinen, että pystyin ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen ratsastamaan sekä itselleni että hevoselleni hien pintaan. Kentän lyhyelle sivulle ympyrän kaarelle jätettyjen puomien avulla tein laukkaharjoitteita: pidensin ja lyhensin laukkaa puomien välissä. Huomenna vatsalihakseni varmaan muistuttavat minua tästä treenistä.

Tintti on tyytyväinen uuden kaverinsa kanssa. Vähän se on ottanut osumaa takasiin, mutta parempi sekin kuin se, että ennen sillä oli aina takajalat turvoksissa. Laumassa oleminen saa hevosen liikkumaan.

Viikontakainen osuma vasemmassa takajalassa.

Tuore osuma oikeassa takajalassa. Huomioikaa cushing- jalkakarvat. Tintti on klipattu muilta osin.

Se mielenkiitoinen piirre Tintissä kuitenkin on, että lajiseuraa saatuaan se menettää mielenkiintonsa minuun. Sen lisäksi otteet muuttuvat rajummiksi. Viime viikolla Tintti puri minua, koska harjasin sitä sen mielensä vähän turhan rajusti. Taitaa olla ensimäinen kerta, kun minulla on hampaanjäljet pakarassa.

Säästän teidät valokuvilta.