Puhtaus on puoli ruokaa
Puhdistuksessa kaiken A ja O on puhtaat puhdistusvälineet. Jos harjat ovat täynnä kuraa ja karvoja, niillä ei ole toivoakaan saada puhdasta jälkeä aikaiseksi. Huomaan tulevani erityisen kiukkuiseksi, jos joudun aloittamaan hevosen harjaamisen siitä, että puhdistan harjat vanhoista karvoista; se kun on mielestäni edellisen harjaajan tehtävä.
Kesällä on helppo laittaa mäntysuopaa ämpäriin, kuurata harjoja siellä, huuhtoa ne puhtaalla vedellä ja kuivattaa harjat auringonpaisteessa.
Voisi olla syytä omistaa kaksi harjasettiä, jotta toinen voisi olla rauhassa pestävänä ja toinen käytössä. En ole kuitenkaan ymmärtänyt olla näin käytännöllinen. Olen sitä paitsi hiukan pihi: Tintillä pitää olla kalliita luonnonkarvasharjoja, sillä se ei jostain syystä pidä käsittelystä synteettisillä harjoilla. Ne ilmeisesti sähköistävät. Ainoat synteettiset meillä on tyttäreni käyttöön ostetut pinkit harjat. Niillä harjataan sattuneesta syystä ainoastaan jalkoja ja sitä Tintti sietää.
Talvisaikaan harjojen pesun ongelmaksi koituu nimenomaan harjojen kuivatus. Itselläni on ollut tapana ripustaa ne riimunnaruun ja laittaa tarvitatessa ämpäri alle keräämään tippuvaa vettä. On silti selvää, ettei harjoja tule talvella pestyä yhtä usein. Ja jos hevonen on jatkuvasti loimitettuna, ei pesuun ole samalla tavalla syytäkään.
Mutta nyt on kaikki toisin. Harjat kaipaavat pesua lähes päivittäin. Onneksi sentään paistaa!
Kesällä on helppo laittaa mäntysuopaa ämpäriin, kuurata harjoja siellä, huuhtoa ne puhtaalla vedellä ja kuivattaa harjat auringonpaisteessa.
Voisi olla syytä omistaa kaksi harjasettiä, jotta toinen voisi olla rauhassa pestävänä ja toinen käytössä. En ole kuitenkaan ymmärtänyt olla näin käytännöllinen. Olen sitä paitsi hiukan pihi: Tintillä pitää olla kalliita luonnonkarvasharjoja, sillä se ei jostain syystä pidä käsittelystä synteettisillä harjoilla. Ne ilmeisesti sähköistävät. Ainoat synteettiset meillä on tyttäreni käyttöön ostetut pinkit harjat. Niillä harjataan sattuneesta syystä ainoastaan jalkoja ja sitä Tintti sietää.
Talvisaikaan harjojen pesun ongelmaksi koituu nimenomaan harjojen kuivatus. Itselläni on ollut tapana ripustaa ne riimunnaruun ja laittaa tarvitatessa ämpäri alle keräämään tippuvaa vettä. On silti selvää, ettei harjoja tule talvella pestyä yhtä usein. Ja jos hevonen on jatkuvasti loimitettuna, ei pesuun ole samalla tavalla syytäkään.
Mutta nyt on kaikki toisin. Harjat kaipaavat pesua lähes päivittäin. Onneksi sentään paistaa!
Kaksi harjasettiä ei olis pöllömpi idea. Willikin on aloittanut päivittäiset selkähieronnat tarhassa nyt kun loimituskausi on ohi. Kaikeksi onneksi se kuitenkin tarhailee kuivassa hiekkatarhassa, joten ihan Tintin veroista mutakuorutetta se ei ole vielä saanut aikaan. Willi pääsee mahdollisesti jossain vaiheessa isompaan luonnonpohjaiseen laiduntarhaan, kun tuntihevoset siirtyvät kokonaan laitumelle, joten katellaan minkä värinen tummaruunikko sieltä sitten löytyy. Mutta kyllä pelkän hiekankin poistaminen saa harjat ikävään kuntoon, ja usein tuntuu siltä että vain siirtää likaa ja pölyä paikasta toiseen. Tänään on laiskan sunnuntain päätteeksi pesty porukalla harjoja tallipihalla, joten ainakin taas hetken aikaa on toiveita nähdä mustanruskea hevonen harmaan sijaan.
VastaaPoista