Flegmaatikkojen uusi alku

Synnytyksestä on kuusi viikkoa ja olen siinä pisteessä, että jokainen ratsastuskerta ei ole enää entistä parempi, vaan vanhat sotavammat alkavat uusia. Tuli ohjauksen paikka.

Olin tosin tehnyt jo itsekseni sen päätöksen, että alan ratsastaa tosissani: ei siis enää epämääräisiä laukannostoja ja siirtymisiä, joiden jälkeen saa todeta, että eihän se nyt valmistelematta taaskaan onnistunut, ja joiden jälkeen se toinen yritys sitten onnistuu.

Olen nimittäin uusintanainen. En päässyt ensiyrittämällä lukioon, vaan kävin kymppiluokan. Ajokortti tuli toisen inssin jälkeen. Yliopistoon pääsin toisella yrittämällä. Myöhemmin suorittamiini monimuoto-opintoihinkin pääsin vasta kakkoskierroksella. Voisin luetella historiastani vastaavia esimerkkejä loputtomiin, mutta nyt en aio enää olla kakkokierroksen vanki. Nyt katsotaan eteenpäin.

Tahti löytyi. Musikaalisuudesta on ratsastajalle etua. Muotokin alkoi hioutua lopputuntia kohti, kun aloin keskustella kädelläni Tintin suun kanssa sen sijaan, että olisin ollut kädestäni liian vahva. Tie oli se, minkä milloinkin ohjeiden mukaan ratsastin.

Täytyy myöntää, että olin etuosakäännöksissäni alkuun jotenkin pihalla, koska olin liiaksi jumissa sen ajatuksen kanssa, että liike ei saa pysähtyä. Niinpä annoin Tintin laahustaa laiskasti sen sijaan, että olisin napakasti vaatinut sen ohjan ja pohkeen väliin pidättämällä, tai vaikka jopa pysäyttämällä liikkeen ja jakamaan sen osiksi, kuten Cajus neuvoi. Sain tästä läksyn itselleni.

Teimme laukka-ravi- siirtymisiä ympyrällä tarkoituksena saada siirtymästä pehmeä ja ravin tahti oikeaksi heti ensi askeleista alkaen. Jotenkin tuntui, että puhuimme samaa kieltä. Ratsastin ympyrää kolme varttia laukkaa ja puoli kierrosta ravia, jotta siirtymäpaikka ei koskaan tullut samaan kohtaan eikä hevonen siis voinut siirtymää ennakoida.

Vastalaukkaharjoituksissa päätökseni kunnollisista nostoista näkyi, sillä pyydetyt vastalaukat nousivat moitteetta ja säilyivät kaarteen läpi. Tarkoitus oli voimisteluttaa hevosta pitämään tasapainonsa myös kaarteessa.

- Jos sen kanssa joutuu tekemään paljon töitä, jotta sen saa kuulolle, työhön ei kannata käyttää suhteettomasti aikaa. Flegmaattinen hevonen tarvitsee vähän tulta persuuksiin, jotta se herää tekemään töitä. 

Kuten sen ratsastajakin, myönsin.