Siivouspäiviä 24/7
Minulla on ollut tapana sanoa, että hyödyttömyyden tunteeni ja mielenterveyteni korreloi suoraan siivousintoni kanssa. Se tarkoittaa, että mitä enemmän ahdistaa, sitä enemmän siivoan. Kun kaikki elämässä tuntuu olevan kohdallaan, minä en yksinkertaisesti näe sotkua ympärilläni enkä ahdistu siitä.
En katsele sormenjälkiä ikkunoissa, en roskia keittiön maton vieressä. Joudun muistuttamaan itseäni siivoamisesta, sillä mukavuudenhalultani en malta ryhtyä hommaan. Jos illassa on muutenkin vain vähän loikoilutunteja, en halua käyttää niitä hikoilemalla imurinvarressa. Jo pelkästään imurin ääni saa otsasuonen tykyttämään, vaikka me varta vasten ostimme mahdollisimman hiljaisen hooverin.
Joskus opiskeluaikana kokeilimme tyttökaverin kanssa ikkunanpesua kuohuviinin voimin "vuoroin vieraissa" -periaatteella. Se oli mukavaa. Ikkunat tulivat puhtaiksi ja mieli kepeäksi yhdessä puuhastelusta. Raidat lasissa eivät haitanneet nekään. Sitä paitsi verhothan voi aina vetää kiinni! Silti totta puhuen kantakaupungissa asuessa tuli useimmiten järkeiltyä, ettei ikkunanpesu useinkaan kannata.
Yleensä ratkaisuni siivoamisinhoon on ollut se, että jos liikaa alkaa ahdistaa, joko siivotaan tai sitten lähdetään pois katselemasta sotkua. Nyt äitiyslomalla jälkimmäinen ei ole mahdollista. Niinpä minä siivoan.
Voi helvetti, että ahdistaa huomata siivoavansa niin usein, että joka päivä joku tuntuu pilaavan päivätyöni tuloksen! Tuntuu, että rikkakihveli alkaa kasvaa käteeni kiinni. Lakaisen. Pyyhin. Nyhverrän. Pyykkään. Minulla on liikaa aikaa ja liian vähän mielekästä tekemistä. Olen vakuuttunut, että minun täytyy pidemmällä tähtäimellä saada käyttää energiaani ja kykyjäni johonkin itseni kehittämisen kannalta mielekkäämpään hommaan. Päivittäin puhtaaksi nuoltu koti ei oikeasti ole vaivan arvoinen, mutta kun juuri nyt ei oikein ole muutakaan tekemistä... Paitsi tietenkin leikkiminen Pinken kanssa.
Hormonit jylläävät pinnassa. Joidenkin videoiden katselemisesta tuli ihan itku, niin kovasti tekee mieli satulaan. Samalla itketti sekin, ettemme enää kilpaile Tintin kanssa. Kaikesta huolimatta se on aika kova paikka minulle.
Tuubi on videoita pulloillaan. Niihin pääsee käsiksi esimerkiksi Mark Toddin nettisivujen kautta.
En katsele sormenjälkiä ikkunoissa, en roskia keittiön maton vieressä. Joudun muistuttamaan itseäni siivoamisesta, sillä mukavuudenhalultani en malta ryhtyä hommaan. Jos illassa on muutenkin vain vähän loikoilutunteja, en halua käyttää niitä hikoilemalla imurinvarressa. Jo pelkästään imurin ääni saa otsasuonen tykyttämään, vaikka me varta vasten ostimme mahdollisimman hiljaisen hooverin.
Joskus opiskeluaikana kokeilimme tyttökaverin kanssa ikkunanpesua kuohuviinin voimin "vuoroin vieraissa" -periaatteella. Se oli mukavaa. Ikkunat tulivat puhtaiksi ja mieli kepeäksi yhdessä puuhastelusta. Raidat lasissa eivät haitanneet nekään. Sitä paitsi verhothan voi aina vetää kiinni! Silti totta puhuen kantakaupungissa asuessa tuli useimmiten järkeiltyä, ettei ikkunanpesu useinkaan kannata.
Yleensä ratkaisuni siivoamisinhoon on ollut se, että jos liikaa alkaa ahdistaa, joko siivotaan tai sitten lähdetään pois katselemasta sotkua. Nyt äitiyslomalla jälkimmäinen ei ole mahdollista. Niinpä minä siivoan.
Voi helvetti, että ahdistaa huomata siivoavansa niin usein, että joka päivä joku tuntuu pilaavan päivätyöni tuloksen! Tuntuu, että rikkakihveli alkaa kasvaa käteeni kiinni. Lakaisen. Pyyhin. Nyhverrän. Pyykkään. Minulla on liikaa aikaa ja liian vähän mielekästä tekemistä. Olen vakuuttunut, että minun täytyy pidemmällä tähtäimellä saada käyttää energiaani ja kykyjäni johonkin itseni kehittämisen kannalta mielekkäämpään hommaan. Päivittäin puhtaaksi nuoltu koti ei oikeasti ole vaivan arvoinen, mutta kun juuri nyt ei oikein ole muutakaan tekemistä... Paitsi tietenkin leikkiminen Pinken kanssa.
Laskettuun aikaan on aikaa alle kaksi viikkoa. Olen aloittanut haaveilun kesästä, tuijottanut Youtubesta lukemattomat määrät Mark Toddin videoita ja haaveillut paremmasta kenttäistunnasta. Odotan Amazonista tulaamaani Markin elämäkertaa. Toivottavasti se ehtii tulla, ennen kuin lähdemme synnärille. Haluan sen sinne mukaani.
Hormonit jylläävät pinnassa. Joidenkin videoiden katselemisesta tuli ihan itku, niin kovasti tekee mieli satulaan. Samalla itketti sekin, ettemme enää kilpaile Tintin kanssa. Kaikesta huolimatta se on aika kova paikka minulle.
Kommentit
Lähetä kommentti