Miksi sä panit minut nettiin?
Minna kirjoitti viime viikolla osuvan tekstin lapsen oikeudesta yksityisyyteen. Muutkin ovat asiasta kirjoittaneet. Tämä teksti on kärkevä ja osuva: http://eioototta.fi/lapsiblogit-lukkojen-taakse/
En ole lueskellut vauvablogeja, sillä en ole kaivannut sen kaltaista bondausta vieraisiin ihmisiin. Minulla nousee sitä paitsi edelleen puna kasvoille lapsuusmuistoista, jolloin itseäni koskevia vauvatarinoita auliisti kerottiin hauskoina anekdootteina sukulaisille ja tuttaville. Tänä päivänä monen pienen ihmisen elämän alkutaipaleen yksityiskohdat ovat paljon useampien tiedossa. Blogit tarjoavat vertaistukea vanhemmuuteen, mutta kääntöpuolella on aina lapsi, jonka yksityisasiat julkistetaan lupaa kysymättä, jonkunlaisella vanhempainoikeudella.
Minun rajanvetoni on ollut tämä: Omat lapseni eivät esiinny täällä omilla nimillään. Kuvia on rajallisesti. Lapsilla on jokaisessa internetissä esiintyvässä kuvassa täysi vaatetus päällään - myös yksityisellä Facebook-sivulla olevissa kuvissa. Kammoan ajatusta siitä, että minun mielestäni söpö vauva- tai pikkulapsikuva olisi jonkun mielestä seksuaalisesti kiihottava. Kylvetyskuvat kuuluvat kotialbumiin.
Tämä blogi käsittelee aikuisen perheellisen ihmisen hevosenpitoa, treenausta ja ajankäyttöä. Lapset ovat sivujuonne, mutta toki heidänkin olemassaolostaan tulee kirjoitettua. Pidän mielessäni, että tähänkin blogiin on päädytty etsimällä netistä nuoria alastomia tyttöjä, alastomia naisia ja ties mitä. Olen tyytyväinen, että he ovat löytäneet vain kuvia sheivatusta hevosesta.
Joku on joskus ihmetellyt, miksi minun tulee Facebook-seinälläni jaettua enemmän kuvia hevosestani kuin lapsesta. Tämä on nähty jonkunlaisena tärkeysjärjestykenä, ikään kuin hevonen tulisi ennen lapsia.
Ei tule. Hevoseni ei vain tarvitse samaa suojausta kuin lapseni.
En ole lueskellut vauvablogeja, sillä en ole kaivannut sen kaltaista bondausta vieraisiin ihmisiin. Minulla nousee sitä paitsi edelleen puna kasvoille lapsuusmuistoista, jolloin itseäni koskevia vauvatarinoita auliisti kerottiin hauskoina anekdootteina sukulaisille ja tuttaville. Tänä päivänä monen pienen ihmisen elämän alkutaipaleen yksityiskohdat ovat paljon useampien tiedossa. Blogit tarjoavat vertaistukea vanhemmuuteen, mutta kääntöpuolella on aina lapsi, jonka yksityisasiat julkistetaan lupaa kysymättä, jonkunlaisella vanhempainoikeudella.
Minun rajanvetoni on ollut tämä: Omat lapseni eivät esiinny täällä omilla nimillään. Kuvia on rajallisesti. Lapsilla on jokaisessa internetissä esiintyvässä kuvassa täysi vaatetus päällään - myös yksityisellä Facebook-sivulla olevissa kuvissa. Kammoan ajatusta siitä, että minun mielestäni söpö vauva- tai pikkulapsikuva olisi jonkun mielestä seksuaalisesti kiihottava. Kylvetyskuvat kuuluvat kotialbumiin.
"Kammoan ajatusta siitä, että minun mielestäni söpö vauva- tai pikkulapsikuva olisi jonkun mielestä seksuaalisesti kiihottava."
Tämä blogi käsittelee aikuisen perheellisen ihmisen hevosenpitoa, treenausta ja ajankäyttöä. Lapset ovat sivujuonne, mutta toki heidänkin olemassaolostaan tulee kirjoitettua. Pidän mielessäni, että tähänkin blogiin on päädytty etsimällä netistä nuoria alastomia tyttöjä, alastomia naisia ja ties mitä. Olen tyytyväinen, että he ovat löytäneet vain kuvia sheivatusta hevosesta.
Joku on joskus ihmetellyt, miksi minun tulee Facebook-seinälläni jaettua enemmän kuvia hevosestani kuin lapsesta. Tämä on nähty jonkunlaisena tärkeysjärjestykenä, ikään kuin hevonen tulisi ennen lapsia.
Ei tule. Hevoseni ei vain tarvitse samaa suojausta kuin lapseni.
Ihan totta! Valitettavasti monella vanhemmalla ei ole samanlaista linjaa ja kuvia ja nimiä jaetaan surutta :S
VastaaPoistaItselläni omassa blogissani seikkailee vai hevoseni ja minä joskus ohi mennen voin mainita lapseni ja puolisoni olleen mukana reissussa. En kerro heistä mitään nimillä koska haluan et lapseni saa itse päättää haluako esintyä
VastaaPoistaKiitos kun osallistuit keskusteluun, hyviä pointteja! Linkitin kirjoituksesi bloggaukseni kommenttiboksiin.
VastaaPoista