Ihanan halpaa!

Viime syksynä Tintin pergolidi oli vielä ihmislääkettä. Sitä ei kaikilta eläinlääkäreiltä olisi edes saanut. 100 kappaleen paketti maksoi 470 euroa.

Viime viikolla ostamani uusi erä olikin jo hevosille suunnattua. 60 kappaleen paketista maksoin - yllätys, yllätys - enää vain 116 euroa! Samaan hintaan pakettikin oli saanut söpön pinkin värin. Tablettihan on jo ennestään ollut vaaleanpunainen.

Cushingin tauti - tai ehkä pitäisi alkaa puhua PPID:stä, mikä on taudin nykyinen virallinen nimi - ei siis enää ole ihan mahdottoman hintainen sairaus. Arvelen, että lääkkeen halpeneminen saa yhä useammat lääkitsemään vanhenevia hevosiaan. Ja jokainen tietää, miten vakuutusyhtiöillä on tapana vastata tällaiseen taudin lääkinnän yleistymiseen. Pääasia kuitenkin, että lääke on järkihintainen. Vannomatta paras, mutta mitä halvempi lääkitys, sitä enemmän Tintillä on varaa tarvittaessa sairastaa muutakin kuin tätä.

Yritimme tänään klipata Tintin, edellisestä kerrasta on kaksi kuukautta. Yritykseksi jäi, sillä se oli onnistunut kasvattamaan itselleen niin poikkeuksellisen järkyttävän tiheän ja monikerroksisen karvan viimeisten kahden kuukauden aikana, ettei klipperi pystynyt työhön käskettyyn, ainakaan ennen kuin käytän terät teroittajalla. Kuvaavaa on, että jalkakarvoihin klipperi tehosi kyllä ihan mainiosti. Avustajan kanssa oli sovittu, että hän operoisi Tintistä sen osuuden, mikä vaatisi kumartelua. Itse en ihan enää taivu ilman, että happi loppuu.

Vaan mitenköhän taivun keritsemään omia kinttujani huomisia juhlia varten? Tämä vatsa taitaa pakottaa pian ulkoistamaan omankin sheivauksen, tosin siihen löytyy apu ihan omasta taloudesta. Vielä (enää) 6 viikkoa h-hetkeen.