torstai 28. maaliskuuta 2013

Haaveilua

Ennen kuin ostin Tintin, haaveilin suomenhevosruunasta. Täykkäritamma on aika kaukana siitä. Nyt en enää huolisi sitä suokkiruunaa, mutta vannomatta paras. En tiedä, miksi päähäni oli vielä viisi vuotta sitten iskostunut ajatus, että suokilla voisin mennä möhkälemäisesti kenttää ja tehdä kaikkea kivaa. Sydämeni on aina jotenkin läikähtänyt äijämäisten ratsujen suuntaan. Tammasuhdetta minulla ei ole ollut ennen Tinttiä, joten en myöskään osannut ajatella haluavani tammaa; ratsukon kun ei mielestäni tarvitsisi olla sataprosenttisesti hormonien vietävissä.

Tuntuu hiukan moraalittomalta haaveilla uudesta suhteesta silloin, kun on vielä edellisessä. Vähän kuin varattuna selaisi jotain deittinettiä. En silti kiellä, ettenkö olisi katsellut hevosenmyynti-ilmoituksia jo pitkään.

En tietenkään ole myymässä Tinttiä. Sillä on vielä monia vuosia edessä, mutta en edes kuvittele, että siitä kukaan mitään maksaisi. Hitto vie, se on säännöllistä lääkehoitoa tarvitseva 18-vuotias harrasteratsu! Kun se minulta jonnekin lähtee, se lähtee virheille laitumille. Niin paljon olen siltä saanut, että katson olevani sille velkaa hyvän loppuelämän. Kahteen hevoseen minulla ei tule koskaan olemaan varaa.

Välillä olen miettinyt näpsäkkää Welsh cobia. Sellaista joka sopisi perheratsuksi ja hyppäisi kivasti. Ruunaa joka tapauksessa.

Tämäntyyppistä, -ikäistä ja -tasoista hevosta lähtisin kuitenkin nyt kokeilemaan, jos olisin akuutisti hevosen tarpeessa. Se ei ole poni, suokki eikä ruuna sekään.
http://www.ratsut.fi/21-kenttaratsastus/2368-11v-tamma.html

Tai tällainen. Se onkin jo ruuna, mutta puokki.
http://www.purolanratsastuskeskus.fi/jaspis-s.-2002.html

6 kommenttia:

  1. Kyllä sitä aina haaveilla saa :) Mulla on ollut vakiharrastuksena tuo ilmoitusten luku jo useamman vuoden. Siitä on etua siinä vaiheessa kun oikeasti hankkii uuden ratsun; tuntee aika hyvin tarjonnan ja hintatason.

    Tuohon sukupuoliasiaan vielä; minun piti molemmilla kerroilla ostaa ruuna, mutta nyt on toinen tamma jo menossa... Minkäs sille voi kun ihastuu yksilöön. Kiima-aikoina sitä joskus miettii että olisiko sittenkin pitänyt odottaa että löytyisi joku ihana ruuna, mutta enpä noita tammuskoitani vaihtaisi pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. :) Se, mitä hevoselta kaipaisin, olisi juurikin se, että se olisi tuollainen pyöreästi 10-vuotias ja kokenut. En kaipaa kummoista tykkiä, jonka kapasiteetti menisi minulla hukkaan. En liioin haluaisi työskennellä keskeneräisen hevosen kanssa, koska haluan pitää tämän lajin kaikesta huolimatta harrastuksena, josta saan voimaa. Jos työpäivän ja lastenhoidon jälkeen vielä väsyttäisin itseäni haastavan hevosen kanssa, se ei olisi mielestäni vaivan arvoista.

      Haluan kehittää itseäni oman hevoseni kanssa. Rapatessa toki roiskuu, kuten tästäkin blogista on varmasti voinut lukea. Tintti on ihana hevonen, mutta hiukan oma-aloitteisempi hyppääjä olisi kivempi. Ei Tinttikään paha ole, mutta MINÄ kaipaisin vähän rohkeampaa hyppääjää...

      Poista
  2. Täällä ilmoittautuu toinen "vahingossa" tamman hankkinut... Itse lähdin n. 5 vuotta sitten ostamaan isoa ruunaa, suokkia tai "vanhanaikaisempaa" skrodempaa pv:tä, jolla voisi turvallisin mielin harrastaa lajia kuin lajia. Mutta. Kaupasta lähti 165cm korkea 3/4-täykkäritamma, joka oli ostohetkellä mallia silakka ja elopainoa hikisesti 400 kg. Lisäksi ostoksessani oli monta muuta sellaista pirrettä, jota en ollut etukäteen suunnitellut... :) Varmaan se oli sitä kuuluisaa rakkautta ensi silmäyksellä vaikka järki sanoi muuta :S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tismalleen sama kaava siis kuin meillä. Minullahan oli pelkät tunnesyyt, olinhan Tinttiä vuokrannut jo pari vuotta ja pitänyt kuin omaani. Tavallaan vain adoptoin sen, olihan se siinä jo ollut. Ajauduimme yhteen, emme valinneet toisiamme.

      Poista
  3. No, mun hevoskaupoissa sukupuoli meni kuten suunnittelin (eli perusruuna), mutta muuten Willi ei oikein täytä alkuperäisiä kriteerejä: se on liian vanha (13, olin ajatellut sellasta 7-9 vuotiasta), se on liian iso (säkä n. 180 cm), se ei saanut 100% terveen papereita klinikalta (heti kättelyssä yks jalka piikitettiin ja selkä on potentiaalinen ongelma, vaatii tarkkaa huolenpitoa, mutta kestää käyttöä, ja lihaksetkin helposti jumittavaa sorttia) ja kaiken lisäksi se oli tämä kaikki huonioon ottaen vähän liian kalliskin! Mutta jotenkin nää asiat ei enää vaivannut sen jälkeen, kun olin pari kertaa ratsastanut sillä ja muutenkin tutustunut hiukan tarkemmin. Huipputyyppi, näin kuukauden jälkeen ei ainakaan vielä kaduta pätkän vertaa! Olen päättänyt ottaa asenteen, että hevosta hoidetaan sen vaatimalla tavalla ja kiire ei ole mihinkään. Tämä on mullekin hyvä tilaisuus oppia uutta, mm. paljon maastakäsittelyä ja muutenkin hevosen lihashuoltoa. Nyt alkaa jo näkyä pieniä tuloksia, hevonen ainakin kävelee paljon reippaammin ja letkeämmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea kavioliittoon, oot tehnyt rohkean ostoksen. Tunnettaan kannattaa seurata. Tosin itse en olisi koskaan ostanut Tinttiä, ellei se olisi ollut siinä valmiina odottamassa. Silti juuri nyt en voisi kuvitellakaan, että olisin voinut mitenkään löytää itselleni sopivamman ratsun.

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...