Ei hevosta ilman kavioita

Pyysin joulupukilta viime vuonna kengityskirjaa. Joulupukki ei tuonut, mutta valmentaja toi. Todennäköisesti valmentaja ymmärsi joulupukkia paremmin sen, että olen kyseisen kirjan tarpeessa.

Kirja on Opetushallituksen julkaisuja ja suunnattu oppikirjaksi kengitysopiskelijoille. Kirjasta saa näkulmaa siihen, mitä kaikkea kengityksellä voidaan korjata. On kiinnostavaa lukea, mitä kaikkea kengitykseen kuuluu, sillä kyse on paljon suuremmasta asiasta kuin yhden irtokengän paikalleen lyömisestä. Kuvien avulla saa myös osviittaa siitä, miltä näyttää esimerkiksi pullahtanut jänne, jos sattuu olemaan minun tavallani onnekas eikä ole sellaista koskaan nähnyt. Ja voipa osallistua siihenkin keskusteluun, missä puhutaan hankosidevammoista, koska kaikki nivelet, jänteet ja lihakset on lueteltu ja kuvattu.

Jaakko Granströn, Olli-Pekka Johansson, Jouni Laiho, Petra Skarra (toim.): Hevosen kengitys. Opetushallitus. 2011.

Tämän kirjan luettuaan ei silti kannata ryhtyä pitämään itseään kengityksen ammattilaisena ja alkaa konsultoida omaa kengittäjäänsä aivan kuin tämä ei tietäisi kengityksestä tuon taivallista vain siksi, että kirjan lukija tietää nyt hiukan enemmän. Tavallinen hevosenomistaja ei millään voi olla asiantuntija muussa kuin sen tarkkailussa, miten oma eläin on kengitykseen reagoinut. Lukijan on syytä muistaa, että on vaikea tallentaa yleispäteviksi totuuksiksi kaikkea sitä tietotaitoa, mitä ammattilaiselle kertyy hänen nähdessään urallaan tuhansia hevosia ja kavioita. Eikä kirja toki sitä yritäkään.

Erityisesti pidän kirjassa tavasta esittää kengitysongelmia ensin yleisotsikoiden alle ja sitten vastata nopeasti muutamaan kysymykseen, jotka ovat mikä, missä, oireet, syy ja hoito. Vasta tämän jälkeen mennään yksityiskohtiin.

No hoof- no horse!