sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Loman jälkeen

Joskus loman jälkeen vain on väsyneempi kuin ennen lomaa.

Loman alkajaisiksi tuli uutisia maneesistamme. Ratsastuksen luonne extreme-lajina sai sen myötä aivan uudet mittasuhteet. Tintti oli tietenkin kengitetty uutisia edeltävänä iltana, joten enpä arvannut pyytää sille tilsakumeja myös takajalkoihin. Olemme perinteisesti menneet talvet pelkillä etujalkojen tilsakumeilla.

Ajelimme lauantaina pois kaupungista. Sunnuntaina tuli juuri niitä uutisia, joita haluaa kuulla muutaman sadan kilometrin päähän kun tietää, ettei voi tulla itse katsomaan:
- Hevosesi kompuroi boksista ulos niin, että pelkäsin sen kaatuvan nenälleen!

Tintti oli ilmeisesti jäänyt karsinassa kiinni, siitä antoi viitteitä seinille laonneet turpeet. Se kuitenkin vertyi kävellessä eikä ontunut. Yritin ajattella sen olevan hyvissä ja tarkkailevissa käsissä, mitä se olikin. Seuraavina päivinä sitä kävelytettiin paljon.

Eläinlääkäri tuli keskiviikkona vetämään sitä hännästä ja mittaamaan mahdolliset tulehdusarvot. Ei sanomista. Ärsytti, kun en itse päässyt paikalle. Hevonen kuitenkin oli kotopuolessa kankea ja me lomalaiset olimme toisaalla molemmat niin tukkoisia, että nukuimme yömme kolmen tunnin pätkissä. Tosi virkeää. Eläinlääkärin uutiset olivat kuitenkin positiivisia: Cushing-lääkkeestäkin oli kuulemma tullut markkinoille varta vasten eläimille suunnattu versio, joten lääkkeen hinta halpenee ilmeisesti miltei kolmanneksella.

Mutta tiedättekö, tässä siunatussa tilassa hyödyttömyyden tunne on hyödyttömyyden tunne potenssiin 10! Olet poissa ja puhelimen varassa. Kaiken kruunaa se, ettei pysty liikkumaan puuskuttamatta. Jotenkin omalla kohdallani kaikki kulminoituu siihen: en voi liikkua. Minulla on sairas hevonen, valtava vatsa ja uhmaikäinen lapsi eikä yhtälö ihan toimi. Jos joku uskaltaa nyt tulla sanomaan, että nauti, saatan heittäytyä väkivaltaiseksi. Ainakin sanallisesti.

Kotiinpäin ajellessani sain vielä soiton, että hevonen on vaisu, olisiko vähän lämpöä. Liikutuksesta oli kuitenkin ollut sen verran vähän aikaa, ettei lämmön suhteen kannattanut vetää kummoisia johtopäätöksiä. Ruokakin hevoselle maistui.

Tänään takajalassa oli imppari. Toivottavasti vain (kansankielisesti) imppari. Kävelytystä ja haudetta. Tintti ei onneksi onnu.

Onpa rauhoittavaa olla kotona. Nuhatkin hellittävät. Huomenna pääsee töihin.

3 kommenttia:

  1. Hevosen omistamisen "iloja", tuskin maltan odottaa... :)

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Update: eilen ensimmäinen päivä hevosenomistajana aloitettu hoitamalla haavaa takajalassa. Tänään aamun alkajaisiksi sain tallin omistajalta viestin, että jalka on turvoksissa, mutta hevonen kävelee normaalisti. Että pitikin mennä manaamaan...

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...