sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Tyttöjen ja poikien juttuja

108 cm:n vyötärönympäryksellä voi ainoastaan unelmoida ratsastamisesta. Näin viime yönä unta, että olin kenttäkisoissa.

Kisassa minun piti ratsastaa sama maasto-osuus kahdesti. Epäilin, josko Tintti jaksaisi laukata samaa pitkää suoraa toistamiseen, mutta se sanoi jaksavansa, jos vain saisi ravata osan pitkästä taipaleesta. Sovimme, että näin voisi tapahtua ja pääsimme maaliin. Maalissa nostimme yhdessä maljan suorituksemme kunniaksi. Tintti lupasi, että lähtee kanssani kisoihin, kunhan Pikkuveli on syntynyt.

Puhuva hevonen. Jotain siitäkin tulee uniin, että meillä eletään kotona maailmassa, jossa satukirjan autot puhuvat. Tutit on viimeinkin viety oravaäidille ja siitä palkkioksi on ostettu Pinkelle hänen toivomansa Salama McQueen- autorata. Salama McQueen onkin meillä jokailtainen iltasatu. Lempipyjamassa on Salama McQueen. Kylpysaippuapullokin on Salama, jolta Pinke rikkoi kirjan tarinan innoittamana yhden renkaan heittämällä saippuapulloa useamman kerran kylppärin kaakelille.

Salama McQueen

Punainen urheiluauto on Pinken mielestä tyttö; iltasatujen perusteella hän on näin päättänyt. Se vain on sääli, että esimerkiksi tyttöjen pikkuhousuja ei saa ostettua Salama- kuvioinnilla. Autot on suunnattu pojille, vaikka sillä ei luulisi kauheasti olevan merkitystä.

Monet asiat on silti selvästi lokeroitu tyttöjen ja poikien jutuiksi, mutta rajat toisaalta ovat rajoittavia vain ahdasmielisille aikuisille. Lapset eivät näe asioita niin. Tyttöjen ja poikien erilaisuus on silti selvää jo pienelle lapselle. Omista vanhemmista sen näkee saunassa.

Ypäjä- sarjassa viime viikolla sanottiin, että ratsastavat pojat ovat lähes poikkeuksetta joutuneet kärsimään koulukiusaamisesta. Ratsastaminen, jos mikä tuntuukin olevan tyttöjen harrastukseksi leimattua. Raviurheilu taas on miesten laji. Kun aluksi kuitenkin on puhdas kiinnostus lajia kohtaan, mikä saa hakeutumaan "oman sukupuolen lajien" pariin? Se on kuitenkin varmaa, ettei ensimmäinen ajatus  mielenkiintoisen harrastuksen soveltuvuudesta juuri omalle sukupuolelle synny lapsen omassa päässä. Se syntyy esimerkistä, ja soveltuvuutta itselle arvioidaan myös ulkomaailman tarjoamien mielipiteiden perusteella.

Ei siihen - eikä moneen muuhunkaan asiaan - vastauksena varmastikaan ole sukupuolikiintiöiden järjestäminen. On myös ajattelematonta sanoa lapselle, että pidät vain oman pääsi ja olet ylpeä itsestäsi, jos seuraus on että lapsi jätetään yksin mietteittensä kanssa. Ei ole helppoa olla erilainen. Ei ole helppoa olla kiusattu. Voi olla helpompaa jättää kiva harrastus, jos mistään ei tarjota välineitä siihen, miten ristipaineessa todellisuudessa kestettäisiin vahvana. Sanat ovat pelkkiä sanoja.

Olisiko ratkaisu se, ettei kenenkään mielenkiintoa mihinkään asiaan mollattaisi? Helpommin sanottua kuin tehtyä. Vastikään tapasin isän, joka oli huolissaan siitä, ettei hänen tyttärensä kiinnostunut barbeista, vaan halusi leikkiä isoveljen leikkirynnäkkökiväärillä. Minun taas olisi henkilökohtaisesti vaikea kannustaa sen paremmin tyttöä kuin poikaakaan rynkkyleikkien pariin. On asioita, joiden ei soisi olevan soveltuvia kummallekaan sukupuolelle, vaikka perinteisesti pojat on poikia ja blaablaablaa.

Silloin mennään kuitenkin hakoteille, jos niinkin ilmeisiä asioita kuin sukupuolta tai sukupuoleen liittyviä esiodotuksia aletaan aktiivisesti kieltää siten, että sukupuolieroja ei muka olisi olemassa. Minusta on järjetöntä aloittaa taistelu sukupuolta ilmaisevia nimiä tai värejä kohtaan, tehdä erilaisuudesta jonkunlainen vanhempien missio, jossa lapsi jää pelkäksi välineeksi. Jonkulainen kohtuus voisi tässäkin olla tavoiteltavaa, vaikka joillain aina tuntuukin olevan tarve vetää kaikki överiksi, jotta saavat äänensä kuuluviin.

Ei yksittäisessä värissä, nimissä tai leikeissä ole koskaan mitään pahaa. Eikä sen pitäisi olla mitenkään hienompaa, että tyttö tykkää juuri autoista tai poika nukkeleikeistä. Tai että poika ratsastaa tai tyttö on hyvä matikassa. Erilaisuuden toteaminen ja erilaisuuden tavoitteleminen ovat kaksi eri asiaa.

4 kommenttia:

  1. Hei! Omalla hepalla on todennäkösesti Cushingtauti, kaikki oireet löytyy ja huomasin jostakin sun postauksesta että sulla on joku hevosvakuutus joka korvaa lääkkeet, millanen se on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ihan tavallinen laaja eläinlääkärikuluvakuutus. Niissä saattaa olla vakuutusyhtiökohtaisia eroja. Usein vakuutusyhtiöillä on hevosille ikärajoitukset, jolloin tietyn iän tullessa mittariin laajoja ell-kuluvakuutuksia ei enää myönnetä.

      Cushing voi tulla ongelmaksi, jos vakuutusta ei ole vanhastaan, koska Cushing usein puhkeaa vasta iäkkäämmille hevosille. Mielestäni Tinttikin on jo sen ikäinen (nyt 18), että jos vakuutuksia ei ennestään olisi, sitä ei enää saisi.

      Poista
    2. Ifillä ja Tapiolalla näyttää olevan sama ikäraja, eli 16 vuotta. ifillä vakuutus näyttäisi päättyvän, kunnes hevonen täyttää 22 vuotta. Tapiolassa henkivakuutuksen määrä alenee iän myötä ja päättyy rodun mukaisesti viimeistään 25-vuotiaana, mutta eläinlääkärikuluvakuutus säilyy hevosen eliniän. Ainakin tällä hetkellä.

      Poista
  2. Entä saako ruuna pukeutua pinkkiin? ;)
    Vastasin haasteesi hieman poikkeavalla tavalla - ja palautin sinulle uuden haasteen, jonka löydät blogistani! ;)

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...