lauantai 26. tammikuuta 2013

Pukittelua

Tintti jaksaa taas paahtaa. Oikea lääkitys nuorentaa.

Kaimani käytti sen tänään reippaalla maastolenkillä. Ja laukkaaminen oli maittanut, naureskeli ratsastaja. Tiesin varsin hyvin, mitä hän tarkoitti.

Kun Tintin oikein kovin tekisi mieli laukata, se yrittää laukannostossa vetää päänsä alas, saada siten itselleen lisää ohjaspituutta ja määräysvallan vauhtiin. Jos sen siinä vaiheessa uskaltaisi antaa mennä, se vain paahtaisi eteenpäin ja hiljentäisi pian. Jos vain kannustaisi eteen, se ei ehtisi pysähtyä pukittamaan. Mutta jos laukkaa on edeltänyt sellainen letkeän rento maastoravi, mikä on Tintille hyvin tyypillistä, ei äkkinäinen "jee, nyt mennäänkin lujempaa" yleensä miellytä ratsastajaa. Ratsastaja pidättää.

Jos ratsastajalla on valmiiksi vähän liian pitkä ohja - mikä on täysin mahdollista, koska Tintti ei ole muutenkaan kovin ryhdikäs hevonen - se saa vedettyä pään helpommin alas. Kun sillä liian pitkällä ohjalla sitten ottaa napakan pidätteen, Tintti vastaa siihen pukittamalla.

"Anna mun mennä, anna mun mennä, mä hanat avaan, et henkeä saa..."

Jos ja kun ratsastaja pelkää niitä pukituksia, hän yleensä jännittyy jo laukannostovaiheessa. Jännittynyt ratsastaja taas ratsastaa eteen ja pidättää samanaikaisesti. Ristiriitaista hevoselle. Jos ratsastajalla on liian pitkä ohja, hevonen ehtii nykäistä päänsä alas. Ja pukittaa.

Kun vaan niin kovin tekisi mieli mennä.

Jos tätä laukka-pukkileikkiä ei säikähdä, vaan malttaa toistaa kerran tai pari, Tinttikin rauhoittuu laukkaamaan nätisti. Kun se tietää, että se saa myös mennä, se ei yritä mennä liian lujaa. Viime aikoina reipas maastoilu on kuitenkin ollut sille vähän harvinaisempaa herkkua. Hyppäämäänkään se ei ole liiemmin päässyt. Säännöllisesti maastoliikutetun ja hyppyytetyn hevosen elämä on ollut vähän turhan sileää viime aikoina. Pian tähän tulee onneksi muutos.

Tämä hevoseni taipumus sai minut aikoinaan treenaamaan keskivartalon lihaksia ja sitä, että kyynärpäät tosissaan pysyvät kyljissäni kiinni ja painopiste on jalkojeni päällä. Koska vain siten Tintin päätä pidellään ylhäällä. Yksin käsivoimat eivät siihen riitä, vaan turvallisinta on käyttää koko kroppaa.

Kun keskivartaloonsa pystyy luottamaan, voi hevosen riemuun jopa yhtyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...