Kyllin hyvää

Kyllä minä kutsuisin sinua kumppaniksi
Varovasti.

Sillä kun maa on liukasta jalkojeni alla

sinä annat minun tukeutua sinuun

ja hidastat

Kun tyttäreni heittää sinua omenalla

sinä ainoastaan huokaat;

vain omiksi laskettujen virheitä 

voi hyväksyä rajoituksetta

Sinä et ole minulle vieraskorea,

kiikutat niin halutessasi mennen, tullen

Etkä anna minun olla huomaamatta virheitäni

Mutta jos minua itkettää

sinä tulet syömään heiniäsi vähän lähemmäs minua

joka kyyhötän karsinasi lattialla
niistäen pyyhkeeseesi

Ei elämä ole ikuista

ei täydellistä

ei virheetöntä
Eikä aina kivaa

Mutta näin se on kyllin hyvää

Keväällä 2010

P.S. Sain Madjaarien mailta - tosin nyt jo Suomesta - haasteen kirjoittaa runon hevoselleni.