Kyllin hyvää
Kyllä minä kutsuisin sinua kumppaniksi
Varovasti.
Varovasti.
Sillä kun maa on liukasta jalkojeni alla
sinä annat minun tukeutua sinuun
ja hidastat
Kun tyttäreni heittää sinua omenalla
sinä ainoastaan huokaat;
vain omiksi laskettujen virheitä
voi hyväksyä rajoituksetta
Sinä et ole minulle vieraskorea,
kiikutat niin halutessasi mennen, tullen
Etkä anna minun olla huomaamatta virheitäni
Mutta jos minua itkettää
sinä tulet syömään heiniäsi vähän lähemmäs minua
joka kyyhötän karsinasi lattialla
niistäen pyyhkeeseesi
niistäen pyyhkeeseesi
Ei elämä ole ikuista
ei täydellistä
ei virheetöntä
Eikä aina kivaa
Eikä aina kivaa
Mutta näin se on kyllin hyvää
Keväällä 2010 |
P.S. Sain Madjaarien mailta - tosin nyt jo Suomesta - haasteen kirjoittaa runon hevoselleni.
Kaunis!
VastaaPoistaVoi, etenkin tuo viimeinen säkeistö oli todella kaunis! Toiset ne vaan osaa ...
VastaaPoista