tiistai 27. marraskuuta 2012

Jotain vanhaa, jotain uutta

Monilla kasarilapsilla oli Fabuland-legoja: muistatte ehkä nämä somat eläinhahmot ja niiden elementtiseinärakenteet. Kyseistä legosarjaa ei valmisteta enää ja legohahmot ovat nykyisin jo keräilykappaleita. Joitain vuosia sitten kuulin niistä maksettavan useita euroja kappaleelta.

Tilalle on tullut ihanaakin ihanampi Lego Friends -sarja. Aihekin on kohdillaan: tyttöjä ja hevosia. Tärkeää on saada rakennettua leikille puitteet; vasta sitten itse leikki voi alkaa. Legon sivuilla voi sitä paitsi pelata ihana heppojenhoitopeliä! Se oli Pinkestä kiva. Tutustu siihen täällä:

Jos mielestäsi vanhassa on kuitenkin vara parempi, tässä minun ja Anssin taidonnäytteitä Fabuland- legoistani, jotka kaivettiin esiin Pinken ja hänen serkkutyttöjensä iloksi.

Pesu ja kuivaus. Värijärjestys.

Muutama hahmo ja paljon huolellisesti säilöttyä tilpehööriä.

Pihapiiri valmiina. Pinke oli jo mennyt nukkumaan eikä häirinnyt äitiä ja iskää.

Pihasauna.

Kolme kerrosta, parveke ja hyvä julkiset kulkuyhteydet.

Mursun poikamiesboksi ullakolla. Niukka sisustus.

Tuparit käynnissä.



EDIT!  Saimme levittää nämä äitini olohuoneen lattialle, koska lupasimme pyhästi siivoavamme jokaisen legon leikin jälkeen pois siten, ettei yksikään joutuisi äitini jalan alle...



lauantai 24. marraskuuta 2012

Viimeinen kesä

Espoossa on nyt +8 astetta ja sataa vettä. Heinäkuun lopulla lämpöasteita oli melkein 30, kun kävimme Veikkolassa hyppäämässä maastoesteitä. Nämä valmentajani Muusa Siljaman ottamat kuvat on jäänyt julkaisematta. Seurana tällä ikimuistoisella kesäretkellä olivat kaimani ja hänen parikymppinen Panda- mammansa.

Kokenut vetoapu maastoesteillä on varsinkin alkuvaiheessa tarpeen. Pandalla oli nuoruudestaan jonkun verran kenttäkisakokemusta ja se oli varma hyppääjä. Tintti sen sijaan on enemmänkin kyselijä ja pysähtelijä.

Tässä vaiheessa kesää kerättiin itseluottamuista. Toisen hevosen perässä meneminen lisää sekä hevosen että ratsastajan itseluottamusta. Samalla oppii huomaamaan, ettei hevosella ole mitään perustavanlaatuista jotain tiettyä estetyyppiä vastaan, vaan kyse on enemmänkin siitä, kuinka päättäväinen ratsastaja esteen edessä on.

Tämä treeni on ainoa, jonka teimme maastoesteillä ennen elokuun kenttäkisaa. Tarkoitus oli saada tuntumaa täysin vieraiden esteiden hyppäämiseen täysin vieraassa ympäristössä. Tosin myöhemmin kuulin, että on Tintti täällä käynyt joskus nuoruudessaan.l

Tintti katsoo tarkasti, sillä tämä on taas niitä treenejä, joissa pitää olla varuillaan.

...mutta rappuset ovat aina mieleisiä.

Panda tulee ja hiekka pöllyää!

Tintti kyttää johdetta...

...mutta hyppää silti. Hemmetin mökkeröt!

Pakko pysähtyä ajoissa, ei voi hypätä!

No hyvä on sitten!

Näitä on toinenkin! Kamala este!

Panda tulee talonkattolinjaa kuin vanha tekijä

Toisella kierroksella piti Tinttiälkin jo pidättää. Sitä paitsi Panda meni jo.

Ojan päälle asetettua tukkia ei voi kiertää. Ja taas Panda meni jo.

Treenin jälkeen pääsee haistelemaan vettä.

Eikun uimaan tietenkin, täällähän on kuuma!

Elämä on maailman parasta aikaa, kun sen tekee täysillä!
Nämä kuvat ovat samalla muistokirjoitukseni Pandalle, joka laukkasi vihreämmille laitumille lokakuun alussa. Panda taisi kuulua siihen hevostyyppiin, joita valmistetaan koko ajan vähemmän. Panda toimi hienosti kenttäratsuna, hiihtoratsuna, lastenratsuna. Sen kanssa onnistui kaikki. Se eli viimeisenkin kesänsä täysillä ja tyytyväisenä.

Me tarvitsemme mielekästä tekemistä. Ikään katsomatta.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Mitä tänään syötäisiin?

Tintillä on perusruokavalio. Ainakin melkein.Tähän olen jymähtänyt, koska näin on ollut hyvä. Toki joskus aina on tullut mieleen, pitäisikö jotain muuttaa, mutta ymmärrän kyllä, että kilparatsastamisen leikkimisestä huolimatta Tintti ei ole kovassa rasituksessa. Ei koskaan. Vaikka se on koulu- ja estetunneilla viikottain, se voidaan luonnehtia kevyksei työksi. Tintti saa liikkua usein maastossa reippaasti. Sillä ei ole ollut kremppoja tai jumeja ja pääsääntöisesti se on koko ikänsä voinut hyvin. Cushing on ainoa vaiva. Olemme olleet onnekkaita.

Kesällä ruohoa, tietenkin.
Se saa kuivaheinää ja kauraa. Sen pöperöissä on greenlinea, melassia, Chevinal Plussaa ja kalkkia. Boksissa on suolakivi. Rasituksen yhteydessä pöperöihin lisätään suolaa. Ostin joskus kallista elektrolyyttiä, mutta koska minua viisaammat kertoivat ruotsalaistutkimuksesta, joka oli osoittanut merisuolan ajavan aivan saman asian, jätin pihinä kalliit aineet muiden ostettavaksi. Kiitos äitini, kalkin syöttö on tullut minulle hyvin edulliseksi. Jos et ole siitä lukenut, lue tästä.

Melassin määrää on vaihdeltu rasituksen mukaan. Nyt se on noin 3-5 dl päivässä. Tällä ruokinnalla hevo on ollut hyvä. Ruokavalio on alfalfankin ansiosta hyvä vanhenevalle hevoselle, mutta myös Cushing-hevoselle. Kuivaheinä on ehdoton must. Vatsa alkaa Tintillä oireilla heti, jos se saa vähänkin säilöheinää. Toisin sanoen se on ripulipaskalla.

Porkkanoita se tietenkin saa. Kuinkas muuten.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Ansaitse kannuksesi

Vuosia sitten näin eräällä hevosella kannuksesta avautuneen kyljen. En sanonut mitään; Ehkä se oli tapahtunut vain kerran? Itselleni kävi kerran niin. Sittemmin ei ole käynyt.

Myöhemmin näin tuon ratsastajan uuden hevosen kanssa. Taas sama juttu, hevosen kyljet olivat kannuksista auki. Mietin, sanoisinko jotain ja miten sen sanoisin. Joku muu ehti onneksi ennen minua, oli ehtinyt toimiakin.
- Me ollaan muutamana päivänä hoidettu hevosi kannushaavoja.
- Voi kuule kiitosta vaan, ei olis tarvinnut! kuului äkäinen vastaus.

Miksi näihin asioihin on niin vaikea puuttua? Se, mitä kisakentillä tapahtuu on pientä verrattuna siihen, mitä tapahtuu kotioloissa. Siihen on harvoin kukaan puuttumassa.

Kannukset on helpompi hankkia kuin ansaita. Se on hevosen kannalta enemmän kuin sääli.

http://www.hesy.fi/info/tiedote181012.html

Suttuinen Edupolin mainos kehottaa hankkimaan. Mutta myös kouluttautumaan.

Mitä sellaista sinä olet nähnyt, mihin olet puttunut tai mihin koet, että olisi pitänyt puttuua?

maanantai 12. marraskuuta 2012

Puomiverkkaa

Isänpäiväaamulle järjestetty koulurataharjoitus syö naista. Minä en osallistunut; niin ihanalta tiedän sen itsekin äitienpäivänä tuntuvan, kun saa käydä valmiiseen aamiaispöytään ja nukkua pitkään.

Tuntui kuitenkin hassulta pakottautua sunnuntai-iltana maneesiin; sunnuntaisin pitää maastoilla! Tintti ei onneksi tätä tiennyt, ja kun maneesissa olikin yllättäen alkamassa estetunti, liityimme mukaan alkuverryttelyyn.

Tintillä on ollut hyppytaukoa jo pari kuukautta, joten tämä aiemminkin tekemämme puomi- pohkeenväistöharjoitus sai sen selvästi odottamaan hyppäämistä. Tehtävän juju on siinä, että hevosen on oltava avuilla ja tuntumalla myös ihan perus ravipuomeilla. Sen jälkeen on keskityttävä siirtämään jalkoja ristiin. Hevosen on myös heti uralle tultaessa nostettava laukka, vaikka se on juuri väistänyt pohjetta. Vaatii tarkkuutta.

Pääsin tämän huippuverkan äärelle Alavudella viime kesänä.

Treenin jälkeen Tintti oli pitkästä aikaa jopa hiukan hiessä. Jalkojen nostelu ja erilainen keskittyminen olivat sille jälleen mieleen ja laukka oli reipasta. Tätä harjoitusta uskaltaisin suositella niillekin, jotka muuten kammoksuvat esteitä. Tämä tekee hevosen mielelle hyvää, vaikka onkin sileätreeniä.

Ensin syödään salaatti, sitten vasta pääruoka
Treenin jälkeen Tintti oli kuin estetreenin jälkeen: syliin tulossa. Annoin ekstra-annoksen porkkanoita. Heinien päälle tietenkin. Jos porkkanat eivät ole erillään, Tintti heittelee ne omatoimisesti pois pöperönsä seasta. Kuka nyt salaattia ja lämmintä ruokaa...


maanantai 5. marraskuuta 2012

Lisää kiemuroita

Kiemuroissa on mahdollisuuksia vaikka muille jakaa. Teimme viime keskiviikkona taas uusia variaatioita kiemuroista. Perinteinen alkuverryttelymme on yleensä maneesinkokoisen kahdeksikon ratsastamista kevyessä ravissa. Diagonaalin keskelle otetaan jossain vaiheessa käyntisiirtymisiä tai jotain muuta saman tyyppistä.

Nyt jatkoimme tekemällä pieniä kiemuroita pitkällä sivulla, ensin käynnissä. Asetus, taivutus ja vain pari-kolme askelta, ja sitten takaisin uralle. Raviharjoituksena tämä oli paljon helpompaa.

Tasaisia loivia kiemuroita on yhtä hankala piirtää kuin ratsastaa. Vaikka meillä on 20m x 60m - maneesi, en silti meinannut saada kolmea mahtumaan pitkälle sivulle.
Jatkoimme samaa kolmen askeleen siksak-linjaa pohkeenväistönä suoralla hevosella siten, että pidin molempia ohjia ulkokädessä ja sisäkämmentä sisäpuolen olkapääni päällä. Taas se oli ravissa helpompaa. Tintin kanssa täytyy muistaa, että se pystyy oikeassa kierroksessa siirtymään paljon herkemmin ja voimallisemmin suoraan sivulle, joten väistöjen jyrkkyyden kanssa saa olla varuillaan.

Väistö oli helpompi ratsastaa uralta pois kuin uralle. Ei meinannut maneesi riittää kolmeen tässäkään.
Jyrkkyysteema tuli entistä enemmän esille laukkaharjoituksessa, jossa tulin keskihalkaisijalle laukassa, jatkoin pohkeenväistöä uraa kohti, uralle tullessa siirryin käyntiin, ja muutaman askeleen jälkeen nostin uuden laukan. Tintillä oli aluksi kiusaus vaihtaa, mutta se kiusaus hellitti pian. Tällaisessa tehtävässä tuo jyrkkyys koituu usein haasteeksi, koska oikeassa kierroksessa (väistöä vasemmalle) Tintti tulee tosi jyrkästi, ja saattaa tippua herkästi raville. Vasemmassa kierroksessa väistöstä taas tulee herkemmin loivempi.

Keskellä maneesia on peili, ja siihen tähdättiin käyntisiirtymä. Se onnistui oikeassa kierroksessa. Vasemmassa tehtiin paljon loivempaa.
Koska vasen jalkani ei aina tykkää tehdä moitteetonta yhteistyötä, vaan karkaa karkaa herkästi taakse, tämä tehtävä on kuitenkin minulle vaikeampi silloin, kun väistetään oikealle. Kun vasen jalka karkaa taakse, se mutkauttaa hevosen, vaihtaa laukan tai tehtävä muuten epäonnistuu.

Nyt kuitenkin sain jostain ajatuksen ajatella vasenta jalkaani lonkasta eteenpäin. Ta-daa. Ei mitään ongelmaa. Pitää alkaa enemmän ajatella nimen omaan lonkkaa. Tosin olen viime aikoina saanut tuota jalkaa muutenkin paljon paremmin hallintaan. Hyvä minä! Vielä kun oikea käsi alkaisi pysyä paikallaan.

Kylmenneet säät ovat saaneet Tintin toivomaan suhteellisen pitkäkaulaista alkuverryttelyä. Sen suon sille, koska se niin selvästi ilmoittaa, ettei ole ohjilleni valmis pelkkien kävelyiden jälkeen, vaan ravitkin hölkätään turpa maassa.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

16 hands between your legs

Britit ovat sitten hulvattomia. Seuraava paita vaatisi Suomessa niin paljon selittämistä, että ei taitaisi minulla huumorintaju riittää. Tintin säkä on kyllä hyvinkin tuon 16 kämmentä, hiukan yli.

http://www.horsey-gifts.com

Sen sijaan seuraavassa hupparissa voisin hyvinkin kulkea

http://www.horsey-gifts.com
Seuraava yöpaita olisi niiiiiin minun

http://www.horsey-gifts.com
Tätä yritin teininä, mutta vasta omalla rahalla se onnistui. Tosin kyllä puolisokin piti hevosenhankinnan järkevyydestä jollain tapaa vakuuttaa. Kertaus on opintojen äiti.

http://www.horsey-gifts.com
Jos jankutus olisi mennyt vamhemmille aikoinaan läpi, olisin voinut pitää tätä:
http://www.horsey-gifts.com
Tippumisen taidon minä olen aina osannut hyvin. Kovaa hommaa tämäkin.
http://www.horsey-gifts.com
Lisää joululahja(toive)ideoita osoiteesta http://www.horsey-gifts.com


Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...