tiistai 30. lokakuuta 2012

Mä tulisin nyt niinku tähän

- Tulkaas tytöt sisään sieltä pimeästä!

Molemmat siirtyvät portille. Alan laittaa Tintille riimua. Pusu tunkee päänsä minun ja Tintin päiden väliin.

- Mene Pusu pois.

- En mene, se tuntuu sanovan. Yritän uudelleen riimun kanssa. Siinä se häiriöpää taas on.

- Nyt Pusu pois!

Turpa siirtyy niskaani, ja ennen kuin Tintillä on riimu päässä, Pusun pää on taas minun ja Tintin päiden välissä.

Tinttikin jo huokaa; Hemmetin pentu.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kaiken maailman kiemuroita

Pari viikkoa sitten tehtiin tosiaan laukanvaihtoja. Ja Tinttihän rakastaa niitä. Harjoitus oli sellainen, millä nuorille hevosille kuulemma yleensä opetetaan vaihtoja: tehdään kulmasta täyskaarto pitkän sivun keskiosaa kohti ja uralle tullessa ratsastetaan käyntiä. Sitten uusi laukka ja sama seuraavasta kulmasta.

Ensin käyntiaskeleita oli neljä. Sitten kaksi. Lopulta suoritetaan käyntiaskeleitten tilalla vaihto.



Tintistä aisti, että se oli heti kartalla siitä, mitä se pääsee tekemään. Homma sujui hyvin, kunnes aloin käyntiin siirtymisen sijaan henkisesti valmistella laukanvaihtoa. En sannut pidettyä Tintin laukkaa riittävän lyhyenä, jolloin se näki tilaisuutensa tulleen, ryntäsi kaahaten eteen, vaihtoi ja jatkoi vielä lujempaa.

Apu löytyi edelleen käyntisiirtymisen ajattelemisesta. Vain siten Tintti pysyi jotenkin ruodussa. Silti se vaihtoi innolla heti, kun suoristin sen, ilman minkänlaisia vaihtoapuja. Lopulta harjoitus oli pakko siirtää tehtäväksi toisin päin, eli avoimen sivun sijaan kulmaa kohti. Alkoi kestää hevo käsissä ja vaihto tulla pyynnöstä.

Viime keskiviikkona sama meno jatkui. Aluksi treenasimme takaosakäännöstä ratsastamalla neliötä käynnissä. Teemme aika paljon neliöharjoituksia, koska niillä saan ohjani lyhennettyä ja Tintin paremmin ohjan ja pohkeen väliin. Kuten Petra sanoo: alan ratsastaa enkä vain istu siellä.

Päivän teemaksi muodostui kuitenkin kiemura. Ensin koko maneesin mittainen loiva kiemura ravissa. Asetus, taivutus. Tämän jälkeen siirryimme tekemään pohkeenväistöä niin, että ratsastan kevyessä ravissa kulmasta pohkeenväistöä lävistäjälle, siinä suoristus, ja sitten pohkeenväistöä takaisin. Tintti tulee nykyisin ihanan suorana. Olen meistä niin ylpeä! Taannoin treenattu uusi kevennys on niin ikään mahdollistanut melkein minkä tahansa tehtävän tekemisen keventäen.



Pian teimme koko maneesin kokoisen kolmikaarisen kiemurauran harjoitusravissa siten, että jokaisen lyhyen sivun keskellä tehtiin pysähdys. Oikeasti jo hankalaa. Menikin aikaa, että alkoi onnistua, koska ensin minä otin pysähdyksissä liikaa kädellä ja liian vähän jalalla, jolloin Tintti "kaatuu" kuolaimen päälle ja seisoo pysähdyksessä harakkana. Sitten otinkin jo oikein, mutta liikaa, koska Tintti oppi jo harjoituksen ja pysähtyy liian aikaisin. Tämä mittasi jo reaktiota: asetus, taivutus, suoristus, pysähdys jne. Sama tie tehdään K.N Specialissa, mutta käynnissä.



Sitten vaihdoimme tehtävän laukka- käynti -siirtymisiksi. Taas otin aluksi liikaa kädellä ja liian vähän pohkeella. Lopulta sujui pehmeämmin. Tintistä tämä oli kauhean kivaa. Maiskis- maiskis, kuolaa syntyi!

Viimeisenä tehtävänä oli ratsastaa loiva kiemura laukassa niin, että vastalaukka säilyy kaarteessa. Tintti tuumasi heti, että nyt vaihdetaan ja kaahataan! Apu löytyi siitä, että kohotin asettavaa sisäohjaa hiukan, ja pidin laukan niin pienenä kuin vain saatoin. Loivasta kiemurasta oli tehtävä vieläkin loivempi, koska Tintti oli liian innokas. Maneesissa oli myös mörköjä, joita piti juosta karkuun.

Innokas hevonen on ihana asia, mutta onpa minullekin tullut mieleen sama kysymys, minkä valmentaja esitti naureskellen

- Ootko sä varma, ettei se saa VAIN sitä pergolidia..?

Luvattiin viiden vuoden nuortuminen. Kun nyt vielä vähennettiin annos puolikkaaseen tablettiin, teho tuntuu silti olevan voimakkaampi kuin koko tabletilla.

Heijastin on pop!

En ymmärrä, mikseivät ihmiset käytä hevosten kanssa heijastimia myös valoisalla. Jos on missään vaiheessa elämäänsä ollut pakotettu autoilemaan niitä teitä pitkin, joiden laidassa ihmiset ratsastavat, on taatusti kanssani samaa mieltä.

Finally pretty in pink!
Hevonen naamioituu maastoon myös valoisalla. Se, kuka ei käytä heijastimia, on mielestäni vain rajallisesti oikeutettu valittamaan vastaantulevista autoilijoista, jotka hiljentävät vauhtia vasta hevosen kohdalla. On selvää, että maailmassa autoilee myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät hiljennä, vaikka hirven näkisivät, mutta väitän edelleen, että suurimmalla osalla ei ole aikomusta riskeerata sen paremmin omaa kuin vastaantulevien ratsastajienkaan turvallisuuutta. Itse olen joutunut tekemään 60km/h vauhdista näitä viime tingan hiljennyksiä aivan valoisalla, koska joidenkin mielestä heijastimia ei tarvita, koska he itse näkevät. Silloin alkaa arvostaa sitä, kun pystyy heijastimien ansioista ennakoimaan vastaantulevat ratsukot jo pidemmän matkan päästä.

Eräs ihminen sanoi minulle, että heijastimet ovat noloja. Ne Luumäet tietää paremmin, kuka on nolo: 

Heijastin on pop!

"Pimeellä oot pelkkä varjo vaan
turhaa enää ruveta karjumaan
kun et oo tien reunassa
vaan rekka-auton keulassa
tulee iso tahra vaatteisiin

Hei- hei, heijastin on pop!

Paras ois käyttää heijastinta
tai oot littee kuin tien pinta
johon kiinni liiskaudut
kun pyörän alle paiskaudut
tulee iso tahra vaatteisiin

Hei- hei, heijastin on pop!

Ja tämä biisi löytyy Ne Luumäkien levyltä "Kiitos ja Anteeks" (1993).

Tästä saa etuosan myös irti.


lauantai 27. lokakuuta 2012

Nahkakenkien iän takana on...


...säännöllinen puhdistus satulasaippualla ja öljyäminen valjasöljyllä. El Natura Listan sammakkokengät käytössä jo lähes vuosikymmenen verran.

En tosin väitä, etteikö laadulla olisi myös tekemistä tässä asiassa. Käytin kengät kerran suutarissa, joka totesi, että tämä kenkä lienee tämän päivän peruskengistä ainoa, mitä kannattaa suutarissa käyttää sen sijaan, että nakkaisi suoraan roskikseen.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Puolikas riittää

Tintti syksyllä 2007. Miten ohut tuo karva olikaan!
Tintti on ollut nyt puolikkaalla pergoliditabletilla. Ataksiaa ei enää ole esiintynyt eivätkä jalat turvota. Tintti on iloinen ja virkeä, liikkuu hyvin ja pöllöilee. Aivan kuten silloin kun tutustuimme viisi vuotta sitten.

Löysin valokuvan, joka saattaa olla ensimmäinen Tintistä ottamani. Kuva on otettu syys-talvella 2007. Kaksi vuotta myöhemmin ostin Tintin itselleni.

Paljon on muuttunut ja paljon ei. On tämä melkoinen matka ollut. Ja jatkuu vielä.


tiistai 23. lokakuuta 2012

Joskus olisi syytä sanoa ei ennen pukeutumista

Vai mitä mieltä olette muotisuunnittelijoiden Viktor & Rolf syksyn 2008- malliston mukavista kuljetussuojasaappaista?

Kuva bongattu sivustolta http://www.celiacteen.com/2008/fashion-find-victor-rolf-fall-2008/
Kyseisistä suunnittelijoista oli juttu tänään ilmestyneessä Glorian kauneus- liitteessä.

Onneksi tää on vähän niinku last season!

maanantai 22. lokakuuta 2012

Mars riville!

Lapsena ratsastuskoulussa opetettiin, että hevosen vuohiset pitää joka päivä tarkistaa, ettei niihin tulisi riviä. Näin tehtiin. Jossain vaiheessa syksyä vesiboksi - ulkona kun oli - ei enää ollut käytössä ja jalkojen peseminen ei ollut mahdollista. Ei sillä, että hevosia kauheasti olisi talvisaikaan pesty muutenkaan. Käytössä oli vain kylmä vesi.

Ensimmäisen hoitohevoseni vuohisia muistan rasvanneeni Helosanilla. Jostain syystä Helosania tai Tummelia laitettiin joka päivä myös hevosten suupieliin. Toinen hoitohevoseni oli welsh cob, jonka ihanat tupsujalat saivat heilua tuulessa ja kastua mudassa. Ei niitä sen kummemmin pesty tai rasvattu, sitä paitsi vuohiskuoppiin oli karvojen takia muutenkin mahdoton päästä käsiksi.

Bongaa ysärikuvasta terveiden tupsujalkojen lisäksi myös satulanhankaumien ja/tai selkäsienen selkään jättämä valkoinen alue.
Mitä sitten tehtiin? Annettiin jalkojen kuivua, ja kun ne olivat kuivat, niistä harjattiin muta ja hiekka pois. How simple is that. Joka päivä minä tarkastin, onko siellä riviä. Ei ollut. Koskaan. No, hevoset eivät juurikaan päässeet arkisin tarhoihin, missä olisivat jalkojaan liottaneet.

Sain ensimmäistä kertaa tuntea rivin sormissani viitisen vuotta sitten. Joku tallilla hoisi hevosensa riviä ja pyysin saada kokeilla, miltä se nyt sitten oikeasti tuntuu. Muistan, ettei uteliasta hipelöintiini suhtauduttu yhtä innokkaasti, kuin mitä sitä suoritin. Kyse oli tietenkin jonkun ihmisen rakkaasta hevosesta ja hevosen inhottavasta jalkavaivasta, ja minulle se oli vain mielenkiintoinen kopukka, jolla oli ihan oikeaa riviä jaloissa. Jännää. Hyvin jännää.

En ole lotuuttaja, mutta seuraavana kesänä pesemisen into tarttui minuunkin; olinhan hevoseni kanssa elämäni ensimmäistä kertaa tallissa, jossa lämmin vesi oli saatavillani ympäri vuoden. Laidunkauden keskellä sain sitten ruveta hoitamaan elämäni ensimmäistä riviä. Ensin pesubetadinea. Huolellista kuivausta. Ei rasvoja, ennen kuin oli kunnon ruvet. Parissa viikossa se oli poissa. Samoin minun jalkojenpesuintoni.

Myöhemmin Tintti majaili hetken tallilla, jossa oli syksyllä märkää, mutaista ja jossa ei ollut mahdollisuutta jalkojen pesuun. Tallinpitäjä kehotti hoitamaan jalkoja, kuten muistin lapsuudestani. Yhdelläkään tallin hevosista ei kuulemma ollut ollut riviä. Uskoin. Eikä tullut Tintillekään.

- Näissä olosuhteissa ei kannata jalkoja raapimalla hankkia hevoselleen riviä, koska täällä et pysty hoitamaan sitä kunnolla pois. Anna jalkojen kuivaa äläkä koske vuohiskuoppiin.

Vaikkaa klippaan Tintin, vuohiskarvoihin en edelleenkään koske. Annan niiden rehottaa, koska uskon niiden suojaavan ihoa. Aivan kuten ne sillä welshcobillakin suojasivat.

Rivikuva kirjassa Harry Pettersson, Bernt Green: Terve ja sairas hevonen - Sairauksien hoito ja ehkäisy. (Kirjan seitsemäs painos. Otava 2004)
En pese mutaisia tai hiekkaisia jalkoja, jos minulla on mahdollisuus odottaa niiden kuivumista, minkä jälkeen harjaan jalat puhtaiksi. Vuohiskuoppiin en koske, jos jalat ovat tippaakaan märät, koska en halua märän hiekan ja harjan tai sienen hankaavan ihoa rikki. Rikkinäinen, suojaamaton iho on kaikista herkin bakteereille ja rivi on nimenomaan bakteerin aiheuttama ihotulehdus.

Tintillä ei sittemmin ole ollut riviä.

Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla näkemyksiänne siitä, onko rivi todella vain pesuvimmavitsaus? Tuleeko se ruokinnasta? Säästyvätkö pihattohevoset siltä? Miten sitä kannattaa hoitaa? Onko Tinkereillä jalkaongelmia, niillähän on hurjat vuohiskarvat? Iskeekö rivi sukkajalkoihin herkemmin kuin tummiin? Pitääkö karvat ajaa pois vai annetaanko suojata ihoa?

Kaikkihan me toki tiedämme parhaiten. Kunnes taas toisin todistetaan ja opimme iloksemme jotain uutta.

Lue lisää esimerkiksi:
http://www.hyvinkaanhevossairaala.fi/fi-fi/suomeksi/tietosarja/ihosairaudet.aspx

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

HIHS

En lähtenyt tänä(kään) vuonna HIHSiin.

En, vaikka sain sinne vapaaliput. Tunnen tästä hieman syyllisyyttä.

Päätin viime tingassa käyttää tuon syyslomatorstain opintojen parissa kotiseudullani Etelä-Karjalassa. Ratsastuksen katsominen ei olisi ollut mikään nautinto 2,5- vuotiaan seuralaisen kanssa, ja hänet olisin joutunut lomaviikon ja arkipäivänäytöksen takia joka tapauksessa ottamaan mukaani. Ainoaksi merkittäväksi tekemiseksi Areenalla olisi jäänyt shoppailu, mikä sekin on edellä mainitun seuralaisen kanssa ei-niin-nautinnollista.

En kuitenkaan halunnut lähteä pistämään sen paremmin tiliäni miinukselle kuin harmittelemaan sitä, että mitään en oikeastaan saisi ostaa. Koska moisessa hevostarvikkeiden ihmemaassa olisi yksinkertaisesti pakko ostaa kaikkea.

Katsoin sitten HIHSiä kotona. 2,5-vuotias katsoi lähetystä kaksi nanosekuntia todetakseen

- Hieno auto!

Urheasti hymyillen totesin päätökseni oikeaksi ja päätin, että ensi vuonna viikonloppu on kokonaan minun. Joko Areenalla tai ainakin kotisohvalla.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Sivuvaikutuksia

Juoksutusta ja vähän ohjasajoa loppuviikosta.
Lievät hermosto-oireet ovat mahdollisia, joskin ilmeisesti harvinaisia pergolidin sivuvaikutuksia. Lääke lienee yleisesti hyvin siedetty. Joka tapauksessa Tintin takajalat ovat hiukan kompuroineet satunnaisesti. Oudon liikkeen tunnisti helposti selästä käsin.

Reippaasti liikkuva ja vaikka vain satunnaisestikin jalkojaan hallitsematon hevonen ei silti ole kiva juttu. Päätettiin eläinlääkärin kehotuksesta keskeyttää lääkitys muutamaksi päiväksi ja jatkaa sen jälkeen puolikkaalla tabletilla.

Tintti on edelleen oma reipas itsensä eikä ole kompuroinut torstain jälkeen. Juoksutettaessa perjantaina ja lauantaina se oli suorastaan riehakas.

Pierupukkeja ja sen semmoista.


lauantai 13. lokakuuta 2012

Vaikea käynti

Aika pian sen jälkeen, kun jalat alkoivat kantaa, se alkoi ravata. Turhaan oli eräskin alan asiantuntija huolissaan siitä, ettei se nousi pystyyn hiukan oppikirjojen suositusta myöhemmin. Me olimme varmoja, että se vain halusi olla varma siitä, että pysyy pystyssä.

Ravi oli tietysti honkkeloista. Mutta ei se enää sen jälkeen mennyt käyntiä ollenkaan. Laukkaaminen siitä on tietenkin niin mukavaa, ettei se oikein malta enää ravata. Käynti on todella vaikeaa. Vaikka ravissa ja laukassa esiintyykin temponvaihteluita askellajin sisällä, käynnissä se on mahdotonta. Se hyppää laukalle välittömästi. Tällä hetkellä tuntuu, ettei siitä ravuria ainakaan tule.

Toisaalta tiedän, että kymmenen vuoden päästä sillä ei välttämättä ole muuta askellajia, kuin erittäin huono ja epäpuhdas käynti. Innostunutta ravia se ei esitä ainakaan koulun liikuntatunneilla. Pelkään, kuinka paljon epäpuhtautta esiintyy teini-iässä viikonloppuisin. Viikonlopun epäpuhtaus ja huono käynti on muutenkin aika tyypillinen ikääntymisen merkki.

Kyllä se askel siitä vaimenee. Nyt on tärkeintä, että liikunnan ilo säilyy ja voi liikkua ja ulkoilla tarpeeksi. Siinä kehittyy hyvä tasapaino ja lihaksisto. Kumpparit jalkaan, sadevaatteet niskaan. Ei sitä säätila häiritse. Säätila häiritsee vain sitä, joka sen kanssa ulkoilee. Kumpparit jalkaan, sadevaatteet niskaan.

Juokseminen on ihanaa! Mutta tallissa ei saa juosta. Se on varmaa se.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Neuloja pyllyyn

Tintillä oli eilen ensimmäinen akupunktio Cushing-lääkityksen aloittamisen jälkeen. Juppe käy tallilla säännöllisesti ja minä yritän saada Tintin mukaan vähintään yhtä säännöllisesti. Joskus akupunktio on kuitenkin jäänyt ihan siksi, etten ole itse päässyt tallille; kahdeksan aikaan illalla on melko mahdotonta lähteä hoidattamaan hevosta, jos sattuu olemaan kaksivuotiaan lapsen kanssa kaksin kotona.

Nyt en kuitenkaan enää jätä väliin, sillä vaikka tähän asti Tintti on aina ollut ihan kunnossa, lääkitys on tuonut mukanaan jalkojen turvotusta ja samalla saanut ajattelemaan, että entäs jos tulee jotain muutakin. Eilen valmentaja hoisi kuviot minun puolestani.

"Moro! Tintin lisämunuainen oli hitaalla. Siihen laittoi vauhtia. Tintti nukahti ensin ja pää tipahti, mutta heräsi sitten hyvin."

Nautiskelija. Tintin aikaisemmin päivällä ratsastanut oli raportoinut herättäneensä Tintin kesken päiväunien ja saaneen siksi hiukan halutonta maastoseuraa.

Tänään Tintti sitten kaahasi superinnostuneena laukanvaihtoharjoituksissa niin, että meidän piti muuttaa harjoitus kulkemaan avoimen sivun sijaan kohti seinää, jotta hevo ei olisi täysin lähtenyt käsistä. Energiaa on. Ja intoa.

Hyvä niin.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Koulutusta

Tintti on viihtynyt uuden nuoren tarhakaverinsa Pusun kanssa. Eilen illalla tyttöset ulkoilivat vielä uudelleen. Mennessäni hakemaan niitä, ne seisovat aitauksen toisessa päässä vierekkäin ja tuijottavat minua hievahtamatta. Käännän niille selkäni ja odotan. Kyllä hevosen pitää tulla ihmisen luokse, minä en mene hakemaan.

Tintti seisoo Pusun takana; se taitaa jo tietää, että joko tarhasta kävellään talliin yhtä matkaa tai sitten Pusu lähtee ensin. Vilkaisen hevoja. Pusulla ei ole aikomustakaan hievahtaa. Käännän hevosille uudelleen selän ja odotan.

Hetken kuluttua Tintti alkaa töniä Pusua takalistoon.
Toi on minun mamma ja se luokse olisi nyt syytä kävellä, sinä pentu menet ensin.
Pusu ei liiku edelleenkään. Kuuluu Tintin syvä huokaus ja näen sivusilmällä, etä se lähtee tulemaan luokseni. Pusu tulee perässä.

- On se näiden lasten kanssa, kun eivät tapoja osaa.

Onnea on vanha, viisas hevonen. Niin omistajalle kuin tarhakaverillekin.

****
Facebook -sivultamme voit käydä katsomassa tylsän videon Tintin ja Pusun ensimmäisestä tarhapäivästä kahden viikon takaa. Ei sitten mitään draamaa, vaikka odotettiin vinkumista. Välit olivat selvät yhdellä Tintin päänheilautuksella. Pusu väisti.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Maailman sopivin hevonen

Tintti sai viime viikolla uuden tarhakaverin. Kaikki on mennyt hienosti, tytöt eivät edes vinkuneet toisilleen. Jostain syystä Tintille kuitenkin ilmestyi poskeen kolikon kokoinen karvaton, vereslihalla oleva pläntti.

Turparemmihän siinä piti poistaa, mutta eipä se tammuskani menoa haitannut. Keskiviikon koulutunnilla se suoritti taas kaiken pyydetyn aivan uskomattoman hienosti. Keskityimme sivuttaisliikkeisiin.

Täyskaarto käynnissä, pituushalkaisijalla suoristus ja pohkeenväistöä uralle. Ensin käynnissä, sitten ravissa. "(Pohkeenväistö on) irrottava liike. Parantaa hevosen tasapainoa ja notkeutta. Parantaa ratsastajan istuntaa ja apujen hallintaa. Ratsastaja oppii tuntemaan, miten hevosen jalat ja muut ruumiinosat liikkuvat. Ratsastaja oppii jarruttamaan hevoostaan käyttäen samalla pohkeita sivulle- ja eteenpäinvievästi." (Kyrklun, Lemkow 2004, 60.)

Käynti aina vaikeaa, ravissa helpottaa.

Sen jälkeen avotaivutusta uralla kahdessa pätkässä, välissä suoristus. Edelleen vasemman puolen kanssa täytyy olla tarkkana, se on Tintin heikompi puoli. Tämä on tärkeä liike siksi, että hevosen moottori on takaosassa ja siksi ratsastajan pitää pystyä siirtämään kevyempää osaa, eli etupäätä. Kuten Kyra sanoo: "on järkevintä ja tarkoituksenmukaisinta, että tämä osa (takapää) pysyy vakaana ja että siirtyvä osa on hevosen kevyempi osa eli etuosa, joka siksi suunnataan takaosan mukaan." (Kyrklund & Lemkow 2004, 69.)

Laukassa 3/4 pituushalkaisijalle, suoristus, asetus ja pohkeenväistöä uralle. "Sisäpohje viedään aavistuksen verran taaksepäin ja sen puristuksesta hevonen liikkuu sivullepäin. Ulkopohje on eteenpäinajava ja tarkistaa, ettei takaosa ei tule etuosan edelle liikkeen suunnassa. Sisäohja asettaa hevosen. Ulko-ohja säätele asetusta. Molemmat ohjat pidättävät tarvittaessa. Paino sijoitetaan keskelle hevosta, mutta ratsastajan on mentävä mukaan liikkeen suuntaan." (Kyrklund, Lemkow 2004, 60.)

Se on niin helppoa oikealle, mutta ah niin erilaista vasemmalle...

Sitten. Laukassa täyskaartoon, suoristus, asetus liikkeen suunnasta poispäin ja avotaivutusta uralle. Tämä vaati keskittymistä, koska arvelimme Tintillä olevan valtava kiusaus vaihtaa laukka tai tippua raviin, mikäli en ole tarkkana. Mutta se suoritti tehtävää keskittyneesti, joskin hiukan hämmentyneenä aivan oikein, ikään kuin ihmetellen, mitä kummallista ne nyt keksivät minulta pyytää. Ainoastaan vauhti meinasi kiihtyä.

En pystynyt niin täsmälliseen suoritukseen, että olisin voinut jatkaa saman harjoituksen toiseen kierrokseen tähän perään. Ehkä sekin hetki vielä tulee.
Olin haljeta ylpeydestä. Hallitsenko minä oikeasti kroppani jo niin, että tällainenkin onnistuu? Ja jopa vielä upeammin vasempaan, missä suunnassa Tintin kanssa saa tehdä enemmän töitä sen kanssa, että sivuttaisliike vie myös eteen, ei vain sivulle. Tintin taipumus lähteä suoraan sivulle tietysti johtaa usein siihen, että laukka tippuu tällöin helpommin raviksi. Sivuttaisliikkeen on siis mentävä eteen ja oltava loivempi kuin oikeassa kierroksessa.

Viimeiseksi teimme rakastamaani tanssiharjoitusta uraa pitkin: päätin itse askeleiden lukumääräksi neljä, joten pitkällä sivulla tein 4 askelta avotaivutusta laukassa, 4 askeleen ajan suoritus, sitten taas 4 askelta avotaivutusta. Tässä tehtävässä meillä säilyy rytmi niin hyvin, että se todella tuntuu tanssilta. (taivutus-kaks-kol- nel, suoristus- kaks-kol-nel...) Tämän askelten laskemisen otin taannoin mukaan myös esteille, koska se auttaa minua silloinkin pitämään rytmin.

Tunnin jälkeen alkoi melkein itkettää. On se vain hienoa tehdä töitä sellaisen hevosen kanssa, joka  antaa aina parastaan, sekä sellaisen valmentajan kanssa, joka onnistuu kerta toisensa jälkeen ruokkimaan ajatustani siitä, että minähän alan oppia pikku hiljaa jotakin.

Mukavuusalueelta pois siirtyminen ei tarkoita sitä, että pitää hakata päätä seinään ja yrittää mahdotonta. Se tarkoittaa aina pikkuisen haastavampiin tehtäviin siirtymistä, mutta niin, että sekä hevosen että ratsastajan itseluottamus säilyy.

****
Lainaukset kirjasta Kyra Kyrklund & Jytte Lemkow: Kyra ja ratsastuksen taito, 6. painos. WSOY 2004

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...