Kun talvi ei kunnioita kengitysväliä...

Nyt pitää malttaa odottaa. Lumi tuli, mutta reipas hankilaukka ei. Tintille tulee helposti tilsat, eikä kengittäjä saanut enää kärkihokkejakaan ruuvattua nykyisiin kenkiin. Tilsakumit saadaan vasta seuraavan kengityksen yhteydessä. Tylsää, kun hevosenkin tekisi mieli päästellä.

Hätä keinot keksii. Olen aiempina vuosina käyttänyt näissä tilanteissa jesaria. Se kestää ehjänä yleensä alkukävelyiden ajan. Raviin siirtymisen jälkeen tilsoja ei juurikaan tule. Tänä vuonna keksin kokeilla liimapinteliä; se kun ei hajoa ja ajattelin se voivan toimia jopa paremmin.

Liinapintelin kanssa pitää olla tosi varovainen, jotta sitä ei laita kireälle. Se saa ja sen pitää olla napakka kavion kohdalta hokkien välistä, sillä muuten se kerää lunta allensa. Vuohisen kohdalta se ei missään nimessä saa kiristää. Kaikkien joustavien pinteleiden ongelma on, että ne pystyy laittamaan liian kireälle. Sillä voi saada oleellisesti enemmän tuhoa kuin hyötyä aikaiseksi.

Se huonommin onnistunut viritys tunnin maaston jälkeen. Se itse asiassa keräsi lunta kavion ja pintelin väliin.

Tekisi oikeastaan jopa mieli sanoa, että älä kokeile tätä, jos et ole ihan varma, miten käsittelet liimapinteliä. Viritys vaatii vielä kehittelyä. Toisessa etukaviossa kääre toimi paremmin kuin toisessa. Sanoisin, että jesari on perempi ratkaisu, koska se hajoaa ja lähtee itsestään pois. Se kääritään vain kavion ympärille. Ristiin niin, että hokit jäävät esille.

Onneksi talvikengitys tulee ennen joulua. Siihen asti ratsastetaan kaviokoukku taskussa.