lauantai 24. marraskuuta 2012

Viimeinen kesä

Espoossa on nyt +8 astetta ja sataa vettä. Heinäkuun lopulla lämpöasteita oli melkein 30, kun kävimme Veikkolassa hyppäämässä maastoesteitä. Nämä valmentajani Muusa Siljaman ottamat kuvat on jäänyt julkaisematta. Seurana tällä ikimuistoisella kesäretkellä olivat kaimani ja hänen parikymppinen Panda- mammansa.

Kokenut vetoapu maastoesteillä on varsinkin alkuvaiheessa tarpeen. Pandalla oli nuoruudestaan jonkun verran kenttäkisakokemusta ja se oli varma hyppääjä. Tintti sen sijaan on enemmänkin kyselijä ja pysähtelijä.

Tässä vaiheessa kesää kerättiin itseluottamuista. Toisen hevosen perässä meneminen lisää sekä hevosen että ratsastajan itseluottamusta. Samalla oppii huomaamaan, ettei hevosella ole mitään perustavanlaatuista jotain tiettyä estetyyppiä vastaan, vaan kyse on enemmänkin siitä, kuinka päättäväinen ratsastaja esteen edessä on.

Tämä treeni on ainoa, jonka teimme maastoesteillä ennen elokuun kenttäkisaa. Tarkoitus oli saada tuntumaa täysin vieraiden esteiden hyppäämiseen täysin vieraassa ympäristössä. Tosin myöhemmin kuulin, että on Tintti täällä käynyt joskus nuoruudessaan.l

Tintti katsoo tarkasti, sillä tämä on taas niitä treenejä, joissa pitää olla varuillaan.

...mutta rappuset ovat aina mieleisiä.

Panda tulee ja hiekka pöllyää!

Tintti kyttää johdetta...

...mutta hyppää silti. Hemmetin mökkeröt!

Pakko pysähtyä ajoissa, ei voi hypätä!

No hyvä on sitten!

Näitä on toinenkin! Kamala este!

Panda tulee talonkattolinjaa kuin vanha tekijä

Toisella kierroksella piti Tinttiälkin jo pidättää. Sitä paitsi Panda meni jo.

Ojan päälle asetettua tukkia ei voi kiertää. Ja taas Panda meni jo.

Treenin jälkeen pääsee haistelemaan vettä.

Eikun uimaan tietenkin, täällähän on kuuma!

Elämä on maailman parasta aikaa, kun sen tekee täysillä!
Nämä kuvat ovat samalla muistokirjoitukseni Pandalle, joka laukkasi vihreämmille laitumille lokakuun alussa. Panda taisi kuulua siihen hevostyyppiin, joita valmistetaan koko ajan vähemmän. Panda toimi hienosti kenttäratsuna, hiihtoratsuna, lastenratsuna. Sen kanssa onnistui kaikki. Se eli viimeisenkin kesänsä täysillä ja tyytyväisenä.

Me tarvitsemme mielekästä tekemistä. Ikään katsomatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...