maanantai 5. marraskuuta 2012

Lisää kiemuroita

Kiemuroissa on mahdollisuuksia vaikka muille jakaa. Teimme viime keskiviikkona taas uusia variaatioita kiemuroista. Perinteinen alkuverryttelymme on yleensä maneesinkokoisen kahdeksikon ratsastamista kevyessä ravissa. Diagonaalin keskelle otetaan jossain vaiheessa käyntisiirtymisiä tai jotain muuta saman tyyppistä.

Nyt jatkoimme tekemällä pieniä kiemuroita pitkällä sivulla, ensin käynnissä. Asetus, taivutus ja vain pari-kolme askelta, ja sitten takaisin uralle. Raviharjoituksena tämä oli paljon helpompaa.

Tasaisia loivia kiemuroita on yhtä hankala piirtää kuin ratsastaa. Vaikka meillä on 20m x 60m - maneesi, en silti meinannut saada kolmea mahtumaan pitkälle sivulle.
Jatkoimme samaa kolmen askeleen siksak-linjaa pohkeenväistönä suoralla hevosella siten, että pidin molempia ohjia ulkokädessä ja sisäkämmentä sisäpuolen olkapääni päällä. Taas se oli ravissa helpompaa. Tintin kanssa täytyy muistaa, että se pystyy oikeassa kierroksessa siirtymään paljon herkemmin ja voimallisemmin suoraan sivulle, joten väistöjen jyrkkyyden kanssa saa olla varuillaan.

Väistö oli helpompi ratsastaa uralta pois kuin uralle. Ei meinannut maneesi riittää kolmeen tässäkään.
Jyrkkyysteema tuli entistä enemmän esille laukkaharjoituksessa, jossa tulin keskihalkaisijalle laukassa, jatkoin pohkeenväistöä uraa kohti, uralle tullessa siirryin käyntiin, ja muutaman askeleen jälkeen nostin uuden laukan. Tintillä oli aluksi kiusaus vaihtaa, mutta se kiusaus hellitti pian. Tällaisessa tehtävässä tuo jyrkkyys koituu usein haasteeksi, koska oikeassa kierroksessa (väistöä vasemmalle) Tintti tulee tosi jyrkästi, ja saattaa tippua herkästi raville. Vasemmassa kierroksessa väistöstä taas tulee herkemmin loivempi.

Keskellä maneesia on peili, ja siihen tähdättiin käyntisiirtymä. Se onnistui oikeassa kierroksessa. Vasemmassa tehtiin paljon loivempaa.
Koska vasen jalkani ei aina tykkää tehdä moitteetonta yhteistyötä, vaan karkaa karkaa herkästi taakse, tämä tehtävä on kuitenkin minulle vaikeampi silloin, kun väistetään oikealle. Kun vasen jalka karkaa taakse, se mutkauttaa hevosen, vaihtaa laukan tai tehtävä muuten epäonnistuu.

Nyt kuitenkin sain jostain ajatuksen ajatella vasenta jalkaani lonkasta eteenpäin. Ta-daa. Ei mitään ongelmaa. Pitää alkaa enemmän ajatella nimen omaan lonkkaa. Tosin olen viime aikoina saanut tuota jalkaa muutenkin paljon paremmin hallintaan. Hyvä minä! Vielä kun oikea käsi alkaisi pysyä paikallaan.

Kylmenneet säät ovat saaneet Tintin toivomaan suhteellisen pitkäkaulaista alkuverryttelyä. Sen suon sille, koska se niin selvästi ilmoittaa, ettei ole ohjilleni valmis pelkkien kävelyiden jälkeen, vaan ravitkin hölkätään turpa maassa.

2 kommenttia:

  1. Mikä hyöty tästä harjoituksesta sitten on? Hevonen saadaan ratsastettua paremmin pohkeen ja ohjan väliin. Suuri kiusaukseni ratsastaa liian pitkällä ohjalla vähenee, kun joudun keräämään ohjat saadakseni tehtävät suoritettua. Hevonen herkistyy ja tulee lyhyemmäksi.

    Mitä asiaa tällä tehtävällä ei kuitenkaan korjata on se, ett jos hevonen ei liiku pohkeesta eteen, tällaiset tarkkuustehtävät eivät onnistu. Jos hevonen ei vastaanota pidätteitä, tarkkuus on niin ikään hankala saavuttaa.

    Siirtymisiä sitten vain. Niillä hevonen saadaan herkistymään ja reagoimaan nopeammin. Ja itselleni ainakin tuo käynti on vaikeaa juuri siksi, että Tintti on käynnissä vaikeampi saada liikkumaan jouhevasti eteen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kivoista treenivinkeistä, täytyy koittaa näitä :)

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...