Neuloja pyllyyn

Tintillä oli eilen ensimmäinen akupunktio Cushing-lääkityksen aloittamisen jälkeen. Juppe käy tallilla säännöllisesti ja minä yritän saada Tintin mukaan vähintään yhtä säännöllisesti. Joskus akupunktio on kuitenkin jäänyt ihan siksi, etten ole itse päässyt tallille; kahdeksan aikaan illalla on melko mahdotonta lähteä hoidattamaan hevosta, jos sattuu olemaan kaksivuotiaan lapsen kanssa kaksin kotona.

Nyt en kuitenkaan enää jätä väliin, sillä vaikka tähän asti Tintti on aina ollut ihan kunnossa, lääkitys on tuonut mukanaan jalkojen turvotusta ja samalla saanut ajattelemaan, että entäs jos tulee jotain muutakin. Eilen valmentaja hoisi kuviot minun puolestani.

"Moro! Tintin lisämunuainen oli hitaalla. Siihen laittoi vauhtia. Tintti nukahti ensin ja pää tipahti, mutta heräsi sitten hyvin."

Nautiskelija. Tintin aikaisemmin päivällä ratsastanut oli raportoinut herättäneensä Tintin kesken päiväunien ja saaneen siksi hiukan halutonta maastoseuraa.

Tänään Tintti sitten kaahasi superinnostuneena laukanvaihtoharjoituksissa niin, että meidän piti muuttaa harjoitus kulkemaan avoimen sivun sijaan kohti seinää, jotta hevo ei olisi täysin lähtenyt käsistä. Energiaa on. Ja intoa.

Hyvä niin.