Mars riville!
Lapsena ratsastuskoulussa opetettiin, että hevosen vuohiset pitää joka päivä tarkistaa, ettei niihin tulisi riviä. Näin tehtiin. Jossain vaiheessa syksyä vesiboksi - ulkona kun oli - ei enää ollut käytössä ja jalkojen peseminen ei ollut mahdollista. Ei sillä, että hevosia kauheasti olisi talvisaikaan pesty muutenkaan. Käytössä oli vain kylmä vesi.
Ensimmäisen hoitohevoseni vuohisia muistan rasvanneeni Helosanilla. Jostain syystä Helosania tai Tummelia laitettiin joka päivä myös hevosten suupieliin. Toinen hoitohevoseni oli welsh cob, jonka ihanat tupsujalat saivat heilua tuulessa ja kastua mudassa. Ei niitä sen kummemmin pesty tai rasvattu, sitä paitsi vuohiskuoppiin oli karvojen takia muutenkin mahdoton päästä käsiksi.
Mitä sitten tehtiin? Annettiin jalkojen kuivua, ja kun ne olivat kuivat, niistä harjattiin muta ja hiekka pois. How simple is that. Joka päivä minä tarkastin, onko siellä riviä. Ei ollut. Koskaan. No, hevoset eivät juurikaan päässeet arkisin tarhoihin, missä olisivat jalkojaan liottaneet.
Sain ensimmäistä kertaa tuntea rivin sormissani viitisen vuotta sitten. Joku tallilla hoisi hevosensa riviä ja pyysin saada kokeilla, miltä se nyt sitten oikeasti tuntuu. Muistan, ettei uteliasta hipelöintiini suhtauduttu yhtä innokkaasti, kuin mitä sitä suoritin. Kyse oli tietenkin jonkun ihmisen rakkaasta hevosesta ja hevosen inhottavasta jalkavaivasta, ja minulle se oli vain mielenkiintoinen kopukka, jolla oli ihan oikeaa riviä jaloissa. Jännää. Hyvin jännää.
En ole lotuuttaja, mutta seuraavana kesänä pesemisen into tarttui minuunkin; olinhan hevoseni kanssa elämäni ensimmäistä kertaa tallissa, jossa lämmin vesi oli saatavillani ympäri vuoden. Laidunkauden keskellä sain sitten ruveta hoitamaan elämäni ensimmäistä riviä. Ensin pesubetadinea. Huolellista kuivausta. Ei rasvoja, ennen kuin oli kunnon ruvet. Parissa viikossa se oli poissa. Samoin minun jalkojenpesuintoni.
Myöhemmin Tintti majaili hetken tallilla, jossa oli syksyllä märkää, mutaista ja jossa ei ollut mahdollisuutta jalkojen pesuun. Tallinpitäjä kehotti hoitamaan jalkoja, kuten muistin lapsuudestani. Yhdelläkään tallin hevosista ei kuulemma ollut ollut riviä. Uskoin. Eikä tullut Tintillekään.
- Näissä olosuhteissa ei kannata jalkoja raapimalla hankkia hevoselleen riviä, koska täällä et pysty hoitamaan sitä kunnolla pois. Anna jalkojen kuivaa äläkä koske vuohiskuoppiin.
Vaikkaa klippaan Tintin, vuohiskarvoihin en edelleenkään koske. Annan niiden rehottaa, koska uskon niiden suojaavan ihoa. Aivan kuten ne sillä welshcobillakin suojasivat.
En pese mutaisia tai hiekkaisia jalkoja, jos minulla on mahdollisuus odottaa niiden kuivumista, minkä jälkeen harjaan jalat puhtaiksi. Vuohiskuoppiin en koske, jos jalat ovat tippaakaan märät, koska en halua märän hiekan ja harjan tai sienen hankaavan ihoa rikki. Rikkinäinen, suojaamaton iho on kaikista herkin bakteereille ja rivi on nimenomaan bakteerin aiheuttama ihotulehdus.
Tintillä ei sittemmin ole ollut riviä.
Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla näkemyksiänne siitä, onko rivi todella vain pesuvimmavitsaus? Tuleeko se ruokinnasta? Säästyvätkö pihattohevoset siltä? Miten sitä kannattaa hoitaa? Onko Tinkereillä jalkaongelmia, niillähän on hurjat vuohiskarvat? Iskeekö rivi sukkajalkoihin herkemmin kuin tummiin? Pitääkö karvat ajaa pois vai annetaanko suojata ihoa?
Kaikkihan me toki tiedämme parhaiten. Kunnes taas toisin todistetaan ja opimme iloksemme jotain uutta.
Lue lisää esimerkiksi:
http://www.hyvinkaanhevossairaala.fi/fi-fi/suomeksi/tietosarja/ihosairaudet.aspx
Ensimmäisen hoitohevoseni vuohisia muistan rasvanneeni Helosanilla. Jostain syystä Helosania tai Tummelia laitettiin joka päivä myös hevosten suupieliin. Toinen hoitohevoseni oli welsh cob, jonka ihanat tupsujalat saivat heilua tuulessa ja kastua mudassa. Ei niitä sen kummemmin pesty tai rasvattu, sitä paitsi vuohiskuoppiin oli karvojen takia muutenkin mahdoton päästä käsiksi.
 |
| Bongaa ysärikuvasta terveiden tupsujalkojen lisäksi myös satulanhankaumien ja/tai selkäsienen selkään jättämä valkoinen alue. |
Sain ensimmäistä kertaa tuntea rivin sormissani viitisen vuotta sitten. Joku tallilla hoisi hevosensa riviä ja pyysin saada kokeilla, miltä se nyt sitten oikeasti tuntuu. Muistan, ettei uteliasta hipelöintiini suhtauduttu yhtä innokkaasti, kuin mitä sitä suoritin. Kyse oli tietenkin jonkun ihmisen rakkaasta hevosesta ja hevosen inhottavasta jalkavaivasta, ja minulle se oli vain mielenkiintoinen kopukka, jolla oli ihan oikeaa riviä jaloissa. Jännää. Hyvin jännää.
En ole lotuuttaja, mutta seuraavana kesänä pesemisen into tarttui minuunkin; olinhan hevoseni kanssa elämäni ensimmäistä kertaa tallissa, jossa lämmin vesi oli saatavillani ympäri vuoden. Laidunkauden keskellä sain sitten ruveta hoitamaan elämäni ensimmäistä riviä. Ensin pesubetadinea. Huolellista kuivausta. Ei rasvoja, ennen kuin oli kunnon ruvet. Parissa viikossa se oli poissa. Samoin minun jalkojenpesuintoni.
Myöhemmin Tintti majaili hetken tallilla, jossa oli syksyllä märkää, mutaista ja jossa ei ollut mahdollisuutta jalkojen pesuun. Tallinpitäjä kehotti hoitamaan jalkoja, kuten muistin lapsuudestani. Yhdelläkään tallin hevosista ei kuulemma ollut ollut riviä. Uskoin. Eikä tullut Tintillekään.
- Näissä olosuhteissa ei kannata jalkoja raapimalla hankkia hevoselleen riviä, koska täällä et pysty hoitamaan sitä kunnolla pois. Anna jalkojen kuivaa äläkä koske vuohiskuoppiin.
Vaikkaa klippaan Tintin, vuohiskarvoihin en edelleenkään koske. Annan niiden rehottaa, koska uskon niiden suojaavan ihoa. Aivan kuten ne sillä welshcobillakin suojasivat.
 |
| Rivikuva kirjassa Harry Pettersson, Bernt Green: Terve ja sairas hevonen - Sairauksien hoito ja ehkäisy. (Kirjan seitsemäs painos. Otava 2004) |
Tintillä ei sittemmin ole ollut riviä.
Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla näkemyksiänne siitä, onko rivi todella vain pesuvimmavitsaus? Tuleeko se ruokinnasta? Säästyvätkö pihattohevoset siltä? Miten sitä kannattaa hoitaa? Onko Tinkereillä jalkaongelmia, niillähän on hurjat vuohiskarvat? Iskeekö rivi sukkajalkoihin herkemmin kuin tummiin? Pitääkö karvat ajaa pois vai annetaanko suojata ihoa?
Kaikkihan me toki tiedämme parhaiten. Kunnes taas toisin todistetaan ja opimme iloksemme jotain uutta.
Lue lisää esimerkiksi:
http://www.hyvinkaanhevossairaala.fi/fi-fi/suomeksi/tietosarja/ihosairaudet.aspx
Karvojen antaisin olla, tosin monet tahot eläinlääkäreitä myöten ovat suositelleet ajelevan tinkereiden jalkakarvat pois, koska alta usein paljastuu ties mitä karmaisevia löytöjä. Itse kuukauden verran tinkerin jalkoja kurakelillä hoitaneena totesin, että tosi turhauttavat ne tupsut kun ne on aina likaiset. Niitä karvoja ei saa liottaa jatkuvasti, eli tulisi vaan saada olla kuivana ja harjata ne.
VastaaPoistaJos ei ole pakko, en pese jaloista kuraa pois vaan harjaan kuivista jaloista, mutta harvemmin se syksyllä on mahdollista kun jalkoihin täytyy saada suojat ja putsit. Etujaloissa on no turn -knobit ja takajalkojen suojat tulee ruununrajaan asti, eli niitä ei voi hiekkaisiin jalkoihin laittaa. Päivittäisestä moninkertaisesta pesusta huolimatta (valkoiset sukkajalat) ei ole nyt *kopkop* riviä tullut. Puhdas vesi ja huolellinen kuivaaminen on kaiken a ja o.
tämä on varmasti aina sellaista puun koputtaista.
PoistaTämä tinkeriasia on mielenkiintoinen. Toiset tuntuvat näkevän, että ne karvat siellä nimenomaan suojaavat hevosten jalkoja. Mutta tiedän kyllä, että tupsujalkojen peseminen on raskasta.
Kun olin teini minulle opetti ravitallin pitäjä sen, ettei mutaisia jalkoja kannata turhaan lotrata vedellä vaan juuri mahdollisuuksien mukaan odottaa mudan kuivumista ja harjaa pois. Tätä olen yrittänyt noudattaa, mutta pakkohan ne jalat on pestä jos haet hevosen tarhasta ja pitäisi päästä ratsastamaan pintelit tai suojat jalassa eikä ole aikaa odotella kuivumista paria tuntia.
VastaaPoistaTällä ensimmäisellä kunnon hoito-/liikutushevosella (tai muillakaan tallin hevosilla) ei ollut koskaan riviä. Ei myöskään Verkulla. Entisellä hoidokillani olikin sitten niidenkin edestä, jalat piti pestä (mieluiten mäntysuovalla ja harjalla) joka päivä. En uskaltanut kyseenalaistaa omistajaa...
Tuo mäntysuopa+harja -yhdistelmä kuulostaa aika rajulta. Ylipäänsä jatkuva saippuapesu kuulostaa rajulta, mäntysuopa takuulla pesee jalasta myös suojaavan rasvan.
PoistaTuo jalkapesu on kyllä välttämätöntä noissa tapauksissa, mitkä mainitsit. Toisaalta silloinkaan ei tarvitse koskea vuohisiin.
Kuten bloggaaja, myös minut on opetettu mahdollisuuksien mukaan antaa jalkojen kuivua ja sitten harjata rapa pois. Märkiä jalkoja ei harjata ja jos on pakko suojittaa, niin sitten pestään.
VastaaPoistaHevosilla joilla on ns. "kroonista" riviä, tutkisin tarkkaan ruokinnan ja valkuaisen määrän. Väittäisin, että siellä saattaa varsinkin alkukantaisemmilla, vähään tyypillisesti rotunsa puolesta tyytyvillä hevosilla olla ongelmana liika valkuainen, joka pukkaa läpi ihon. Ns. kuivien olosuhteiden rivin kohdalla tarkistaisin itse ruokinnan.
Jos taas hevonen ilmeisesti altistuu märälle ja mudalle, niin toivoa sopii, että siellä ei jalkoja turhia kolhita, muutenhan rivi kyllä helpostikin lähtee pieniin naarmuihin syntymään. Sukkajalkaisia hevosia parikin kappaletta omistaneena, en allekirjoita valkoisten jalkojen olevan mikään rivimagneetti; rivittömiä jalkoja on molemmilla ollut vaikka luonnonpohjaisissa (lue= seisoo puoleen sääreen liejussa) tarhoissa onkin pääsääntöisesti ulkoiltu.
Olen kanssasi samaa mieltä. Tuota valkuaisasiaa mietin silloinkin, kun Tintti rivin keskikesällä sai. Mutta on se laitumella ollut sen jälkeen joka kesä eikä riviä ole ollut. Saattoi olla hetkellistä. Mistä näitä tietää.
PoistaMeillä on riviä tullut muutaman kerran siksi, että huonot bootsit ovat hanganneet ihon rikki tai hevonen on muuten vaan astunut kantansa auki-> haavasta lähtee kehittymään rivi. Klinikalta saatu hoito-ohje tepsi parhaiten. Sinkkivoidetta joka päivä ruven päälle. Ei pesuja, hiukan suurimmat liat pehmeällä harjalla ensin pois. Tosin alkuun pesin märkivää haavaa betadinella ja kuivasin, mutta kun haava kuivui, niin pelkkää sinkkivoidetta. Erittäin pahaan riviin (kuten tuossa kuvassa) suositeltiin valella rivijalka lämmitetyllä parafiiniöljyllä, vuorata elmukelmulla ja pintelipäälle -> antaa olla puolisen tuntia ja ottaa kääreet pois varovasti koskematta jalkaan ja jättää parafiiniöljy jalkaan. Onneksi noin pahaa en ole koskaan nähnyt.
VastaaPoistaTUo kuva on yksi monista inhokuvista, joita tuosta kirjasta löytyy.
PoistaMeillä entiselle ponille tuli viime vuonna riviä, kun se oli maastolenkillä tökännyt vuohisensa johonkin ja iho oli mennyt rikki. Minä en edes heti huomannut sitä haavaa, kun se oli vuohiskarvojen seassa syvällä. Vasta kun jalka alkoi jo kuumottaa ja turvotella, niin löysin rupisen ja märkivän haavan helposti ja sen ympärille kehittynyttä riviä. YökYök.
VastaaPoistaSiihen auttoi vasta pihkavoide, aluksi hauteena yön yli ja sen jälkeen sitten vaan ratsastuksen jälkeen kunnon kerros rupien ja haavan päällä, viikossa oli haava kiinni ja ruvet kadonneet.
Uudella hevosella en ole riviä tänä syksyny tavannut, vaikka olen joutunut jalat pesemää päivittäin, että saan suojat. En kuitenkaan koskaan hankaa vuohiskuoppia, huljuttelen vain vedellä. Enkä myöskään kuivaa esim. pyyhkeellä, ettei mahdolliset hiekanjyvät hajota vuohista hankauksen voimasta.
taaviterapiaa.blogspot.fi
Mielenkiintoinen teksti. :)
VastaaPoistaTäältä löytyy irish cob, joka on säästynyt riviltä vielä toistaiseksi. Kohta se on vuoden minulla ollut. Olen jättänyt jalat lähestulkoon oman onnensa nojaan. Silloin tällöin tunnustelen vuohiset eikä niissä ole vielä mitään tuntunut. Kaviota puhdistaessa tulee aina vilkaistua myös vuohiset tai mitä sieltä nyt näkyy karvojen seasta. Jostakin luin, että ic:n jalkoja ei saisi kuivata kuin pellavaisella keittiöpyyhkeellä ja jos olen Tahvon pessyt, olen kuivannut jalkoja aika kevyesti juuri keittiöpyyhkeellä.
Mutavellitarhat ovat tallilla onneksi isot ja vaikka portin kohdat ovat olleet velliä ei hevosen ole kuitenkaan siellä vellissä tarvinnut seisoa. Kuivana minäkin jaloista enimmät kurat harjaan, mutta aika vähällä kuitenkin on jalkojen hoitaminen ainakin vielä ollut, kun ei kerran ole mitään ongelmiakaan tullut.