Maailman sopivin hevonen
Tintti sai viime viikolla uuden tarhakaverin. Kaikki on mennyt hienosti, tytöt eivät edes vinkuneet toisilleen. Jostain syystä Tintille kuitenkin ilmestyi poskeen kolikon kokoinen karvaton, vereslihalla oleva pläntti.
Turparemmihän siinä piti poistaa, mutta eipä se tammuskani menoa haitannut. Keskiviikon koulutunnilla se suoritti taas kaiken pyydetyn aivan uskomattoman hienosti. Keskityimme sivuttaisliikkeisiin.
Täyskaarto käynnissä, pituushalkaisijalla suoristus ja pohkeenväistöä uralle. Ensin käynnissä, sitten ravissa. "(Pohkeenväistö on) irrottava liike. Parantaa hevosen tasapainoa ja notkeutta. Parantaa ratsastajan istuntaa ja apujen hallintaa. Ratsastaja oppii tuntemaan, miten hevosen jalat ja muut ruumiinosat liikkuvat. Ratsastaja oppii jarruttamaan hevoostaan käyttäen samalla pohkeita sivulle- ja eteenpäinvievästi." (Kyrklun, Lemkow 2004, 60.)
Sen jälkeen avotaivutusta uralla kahdessa pätkässä, välissä suoristus. Edelleen vasemman puolen kanssa täytyy olla tarkkana, se on Tintin heikompi puoli. Tämä on tärkeä liike siksi, että hevosen moottori on takaosassa ja siksi ratsastajan pitää pystyä siirtämään kevyempää osaa, eli etupäätä. Kuten Kyra sanoo: "on järkevintä ja tarkoituksenmukaisinta, että tämä osa (takapää) pysyy vakaana ja että siirtyvä osa on hevosen kevyempi osa eli etuosa, joka siksi suunnataan takaosan mukaan." (Kyrklund & Lemkow 2004, 69.)
Laukassa 3/4 pituushalkaisijalle, suoristus, asetus ja pohkeenväistöä uralle. "Sisäpohje viedään aavistuksen verran taaksepäin ja sen puristuksesta hevonen liikkuu sivullepäin. Ulkopohje on eteenpäinajava ja tarkistaa, ettei takaosa ei tule etuosan edelle liikkeen suunnassa. Sisäohja asettaa hevosen. Ulko-ohja säätele asetusta. Molemmat ohjat pidättävät tarvittaessa. Paino sijoitetaan keskelle hevosta, mutta ratsastajan on mentävä mukaan liikkeen suuntaan." (Kyrklund, Lemkow 2004, 60.)
Sitten. Laukassa täyskaartoon, suoristus, asetus liikkeen suunnasta poispäin ja avotaivutusta uralle. Tämä vaati keskittymistä, koska arvelimme Tintillä olevan valtava kiusaus vaihtaa laukka tai tippua raviin, mikäli en ole tarkkana. Mutta se suoritti tehtävää keskittyneesti, joskin hiukan hämmentyneenä aivan oikein, ikään kuin ihmetellen, mitä kummallista ne nyt keksivät minulta pyytää. Ainoastaan vauhti meinasi kiihtyä.
Olin haljeta ylpeydestä. Hallitsenko minä oikeasti kroppani jo niin, että tällainenkin onnistuu? Ja jopa vielä upeammin vasempaan, missä suunnassa Tintin kanssa saa tehdä enemmän töitä sen kanssa, että sivuttaisliike vie myös eteen, ei vain sivulle. Tintin taipumus lähteä suoraan sivulle tietysti johtaa usein siihen, että laukka tippuu tällöin helpommin raviksi. Sivuttaisliikkeen on siis mentävä eteen ja oltava loivempi kuin oikeassa kierroksessa.
Viimeiseksi teimme rakastamaani tanssiharjoitusta uraa pitkin: päätin itse askeleiden lukumääräksi neljä, joten pitkällä sivulla tein 4 askelta avotaivutusta laukassa, 4 askeleen ajan suoritus, sitten taas 4 askelta avotaivutusta. Tässä tehtävässä meillä säilyy rytmi niin hyvin, että se todella tuntuu tanssilta. (taivutus-kaks-kol- nel, suoristus- kaks-kol-nel...) Tämän askelten laskemisen otin taannoin mukaan myös esteille, koska se auttaa minua silloinkin pitämään rytmin.
Tunnin jälkeen alkoi melkein itkettää. On se vain hienoa tehdä töitä sellaisen hevosen kanssa, joka antaa aina parastaan, sekä sellaisen valmentajan kanssa, joka onnistuu kerta toisensa jälkeen ruokkimaan ajatustani siitä, että minähän alan oppia pikku hiljaa jotakin.
Mukavuusalueelta pois siirtyminen ei tarkoita sitä, että pitää hakata päätä seinään ja yrittää mahdotonta. Se tarkoittaa aina pikkuisen haastavampiin tehtäviin siirtymistä, mutta niin, että sekä hevosen että ratsastajan itseluottamus säilyy.
****
Lainaukset kirjasta Kyra Kyrklund & Jytte Lemkow: Kyra ja ratsastuksen taito, 6. painos. WSOY 2004
Turparemmihän siinä piti poistaa, mutta eipä se tammuskani menoa haitannut. Keskiviikon koulutunnilla se suoritti taas kaiken pyydetyn aivan uskomattoman hienosti. Keskityimme sivuttaisliikkeisiin.
Täyskaarto käynnissä, pituushalkaisijalla suoristus ja pohkeenväistöä uralle. Ensin käynnissä, sitten ravissa. "(Pohkeenväistö on) irrottava liike. Parantaa hevosen tasapainoa ja notkeutta. Parantaa ratsastajan istuntaa ja apujen hallintaa. Ratsastaja oppii tuntemaan, miten hevosen jalat ja muut ruumiinosat liikkuvat. Ratsastaja oppii jarruttamaan hevoostaan käyttäen samalla pohkeita sivulle- ja eteenpäinvievästi." (Kyrklun, Lemkow 2004, 60.)
 |
| Käynti aina vaikeaa, ravissa helpottaa. |
Sen jälkeen avotaivutusta uralla kahdessa pätkässä, välissä suoristus. Edelleen vasemman puolen kanssa täytyy olla tarkkana, se on Tintin heikompi puoli. Tämä on tärkeä liike siksi, että hevosen moottori on takaosassa ja siksi ratsastajan pitää pystyä siirtämään kevyempää osaa, eli etupäätä. Kuten Kyra sanoo: "on järkevintä ja tarkoituksenmukaisinta, että tämä osa (takapää) pysyy vakaana ja että siirtyvä osa on hevosen kevyempi osa eli etuosa, joka siksi suunnataan takaosan mukaan." (Kyrklund & Lemkow 2004, 69.)
Laukassa 3/4 pituushalkaisijalle, suoristus, asetus ja pohkeenväistöä uralle. "Sisäpohje viedään aavistuksen verran taaksepäin ja sen puristuksesta hevonen liikkuu sivullepäin. Ulkopohje on eteenpäinajava ja tarkistaa, ettei takaosa ei tule etuosan edelle liikkeen suunnassa. Sisäohja asettaa hevosen. Ulko-ohja säätele asetusta. Molemmat ohjat pidättävät tarvittaessa. Paino sijoitetaan keskelle hevosta, mutta ratsastajan on mentävä mukaan liikkeen suuntaan." (Kyrklund, Lemkow 2004, 60.)
 |
| Se on niin helppoa oikealle, mutta ah niin erilaista vasemmalle... |
Sitten. Laukassa täyskaartoon, suoristus, asetus liikkeen suunnasta poispäin ja avotaivutusta uralle. Tämä vaati keskittymistä, koska arvelimme Tintillä olevan valtava kiusaus vaihtaa laukka tai tippua raviin, mikäli en ole tarkkana. Mutta se suoritti tehtävää keskittyneesti, joskin hiukan hämmentyneenä aivan oikein, ikään kuin ihmetellen, mitä kummallista ne nyt keksivät minulta pyytää. Ainoastaan vauhti meinasi kiihtyä.
 |
| En pystynyt niin täsmälliseen suoritukseen, että olisin voinut jatkaa saman harjoituksen toiseen kierrokseen tähän perään. Ehkä sekin hetki vielä tulee. |
Viimeiseksi teimme rakastamaani tanssiharjoitusta uraa pitkin: päätin itse askeleiden lukumääräksi neljä, joten pitkällä sivulla tein 4 askelta avotaivutusta laukassa, 4 askeleen ajan suoritus, sitten taas 4 askelta avotaivutusta. Tässä tehtävässä meillä säilyy rytmi niin hyvin, että se todella tuntuu tanssilta. (taivutus-kaks-kol- nel, suoristus- kaks-kol-nel...) Tämän askelten laskemisen otin taannoin mukaan myös esteille, koska se auttaa minua silloinkin pitämään rytmin.
Tunnin jälkeen alkoi melkein itkettää. On se vain hienoa tehdä töitä sellaisen hevosen kanssa, joka antaa aina parastaan, sekä sellaisen valmentajan kanssa, joka onnistuu kerta toisensa jälkeen ruokkimaan ajatustani siitä, että minähän alan oppia pikku hiljaa jotakin.
Mukavuusalueelta pois siirtyminen ei tarkoita sitä, että pitää hakata päätä seinään ja yrittää mahdotonta. Se tarkoittaa aina pikkuisen haastavampiin tehtäviin siirtymistä, mutta niin, että sekä hevosen että ratsastajan itseluottamus säilyy.
****
Lainaukset kirjasta Kyra Kyrklund & Jytte Lemkow: Kyra ja ratsastuksen taito, 6. painos. WSOY 2004
Ihana lukea näitä treenijuttuja, niistä saa aina ajatuksia omaankin ratsastukseen. Ja kiva kuulla että homma sujuu! Mut ton viimesen harjoituksen joudut selittämään uudestaan, en ihan pysynyt perässä. Siis avoa (vasta?)laukassa uralle? Eli kaarto oikeessa laukassa, suoristuksen jälkeen asetus (ja taivutus?) vasemmalle, mutta oikea laukka säilyy? Kuullostaa jännältä, mitä tällä harjoituksella haettiin?
VastaaPoistaToi tanssiminen kuullosti kivalta, ja varmaan toimis W:n kanssa myös hyvin, pitää kokeilla (vaikka salaa tunnilla kun ope ei katso... ) Mä ratsastan sillä nykyään kaks kertaa viikossa, ja tiistaisin on ihana luksustunti, kun meitä on vaan n. kolme tunnilla (vaihdellen 2-5, yleensä siis 3) ja ollaan työstetty aika paljon myös väistöjä. Ne on W:lle hankalia, mutta toisaalta niiden avulla sitä saa suoristettua ja avuille, se kun on hyvä lintsaamaan ja helposti vasenta pohjetta vasten. Sain myös ahaa-elämyksen vastaanpitävän ja eteenpäin ratsastavan pohkeen käytöstä väistöissä, ilman sitä W jää vastustamaan ylöspäin. Sillä on tapana lintsata tehtävissä lisäämällä vauhtia, joten mulle on tullut paha tapa ottaa se vaikealta tuntuvissa tehtävissä liiankin hitaaksi, jolloin unohdan että pitää ratsastaa eteenpäinkin.
Harjoituksella haettiin oikeastaan liioiteltua ulko-ohjan tukea ja lavan irtonaisuutta. Rajusti sisäänpäin asettaminen ainakin joskus estää sisälavan liikkeen, jolloin liikkeen suorittaminen vaikeutuu. Tintti esimerkiksi tipahtaa helposti laukasta raviin, jos asetus on liian voimakas (ratsastaja on kiinni sisäohjassa) ja jos ratsastettavan tien kulma on muuten tosi jyrkkä.
PoistaJäin itsekin miettimään tätä tehtävää kysymyksesi jälkeen vielä tarkemmin. Tintin innokkuus ja halu tehdä liikettä selittynee varmaan juuri sillä, etten roikkunut sisäohjassa. Korostan vielä, että asetus ulospäin oli todella pieni.