Kaiken maailman kiemuroita

Pari viikkoa sitten tehtiin tosiaan laukanvaihtoja. Ja Tinttihän rakastaa niitä. Harjoitus oli sellainen, millä nuorille hevosille kuulemma yleensä opetetaan vaihtoja: tehdään kulmasta täyskaarto pitkän sivun keskiosaa kohti ja uralle tullessa ratsastetaan käyntiä. Sitten uusi laukka ja sama seuraavasta kulmasta.

Ensin käyntiaskeleita oli neljä. Sitten kaksi. Lopulta suoritetaan käyntiaskeleitten tilalla vaihto.

Tintistä aisti, että se oli heti kartalla siitä, mitä se pääsee tekemään. Homma sujui hyvin, kunnes aloin käyntiin siirtymisen sijaan henkisesti valmistella laukanvaihtoa. En sannut pidettyä Tintin laukkaa riittävän lyhyenä, jolloin se näki tilaisuutensa tulleen, ryntäsi kaahaten eteen, vaihtoi ja jatkoi vielä lujempaa.

Apu löytyi edelleen käyntisiirtymisen ajattelemisesta. Vain siten Tintti pysyi jotenkin ruodussa. Silti se vaihtoi innolla heti, kun suoristin sen, ilman minkänlaisia vaihtoapuja. Lopulta harjoitus oli pakko siirtää tehtäväksi toisin päin, eli avoimen sivun sijaan kulmaa kohti. Alkoi kestää hevo käsissä ja vaihto tulla pyynnöstä.

Viime keskiviikkona sama meno jatkui. Aluksi treenasimme takaosakäännöstä ratsastamalla neliötä käynnissä. Teemme aika paljon neliöharjoituksia, koska niillä saan ohjani lyhennettyä ja Tintin paremmin ohjan ja pohkeen väliin. Kuten Petra sanoo: alan ratsastaa enkä vain istu siellä.

Päivän teemaksi muodostui kuitenkin kiemura. Ensin koko maneesin mittainen loiva kiemura ravissa. Asetus, taivutus. Tämän jälkeen siirryimme tekemään pohkeenväistöä niin, että ratsastan kevyessä ravissa kulmasta pohkeenväistöä lävistäjälle, siinä suoristus, ja sitten pohkeenväistöä takaisin. Tintti tulee nykyisin ihanan suorana. Olen meistä niin ylpeä! Taannoin treenattu uusi kevennys on niin ikään mahdollistanut melkein minkä tahansa tehtävän tekemisen keventäen.

Pian teimme koko maneesin kokoisen kolmikaarisen kiemurauran harjoitusravissa siten, että jokaisen lyhyen sivun keskellä tehtiin pysähdys. Oikeasti jo hankalaa. Menikin aikaa, että alkoi onnistua, koska ensin minä otin pysähdyksissä liikaa kädellä ja liian vähän jalalla, jolloin Tintti "kaatuu" kuolaimen päälle ja seisoo pysähdyksessä harakkana. Sitten otinkin jo oikein, mutta liikaa, koska Tintti oppi jo harjoituksen ja pysähtyy liian aikaisin. Tämä mittasi jo reaktiota: asetus, taivutus, suoristus, pysähdys jne. Sama tie tehdään K.N Specialissa, mutta käynnissä.

Sitten vaihdoimme tehtävän laukka- käynti -siirtymisiksi. Taas otin aluksi liikaa kädellä ja liian vähän pohkeella. Lopulta sujui pehmeämmin. Tintistä tämä oli kauhean kivaa. Maiskis- maiskis, kuolaa syntyi!

Viimeisenä tehtävänä oli ratsastaa loiva kiemura laukassa niin, että vastalaukka säilyy kaarteessa. Tintti tuumasi heti, että nyt vaihdetaan ja kaahataan! Apu löytyi siitä, että kohotin asettavaa sisäohjaa hiukan, ja pidin laukan niin pienenä kuin vain saatoin. Loivasta kiemurasta oli tehtävä vieläkin loivempi, koska Tintti oli liian innokas. Maneesissa oli myös mörköjä, joita piti juosta karkuun.

Innokas hevonen on ihana asia, mutta onpa minullekin tullut mieleen sama kysymys, minkä valmentaja esitti naureskellen

- Ootko sä varma, ettei se saa VAIN sitä pergolidia..?

Luvattiin viiden vuoden nuortuminen. Kun nyt vielä vähennettiin annos puolikkaaseen tablettiin, teho tuntuu silti olevan voimakkaampi kuin koko tabletilla.