Seuraavana vuorossa K.N. Special

Viimeinen treeni ennen koulurataharjoitusta meni täydellisesti. Tintti oli niin hyvä, ettei ollut mitään jakoa. Ei virheen virhetta, ei stiplun stiplua. Nyt ei saa ajatella, että sama flow säilyisi itsestään, vaikka toki tämä lisää itseluottamusta.

Se, että hevonen tuntuu hyvältä, on aina ratsastuksen tulos. Ja joka kerta on päivä uus.

Kun tämän saa onnistumaan lyhyen kouluradan diagonaalilla, voi olla tyytyväinen.

En tiedä teistä, mutta minun mielestäni kouluradalla tapahtuu aina enemmän kuin esteradalla. Iso ero on myös se, että kouluradalla hevosen oma-aloitteisuus tai ennakointi johtavat lähes poikkeuksetta virheisiin, kun taas esteradalla ne voivat pelastaa koko suorituksen. K. N. Specialissa tapahtuu paljon, se takia yllä olevan harjoituksen kaltaiset reagointiharjoitukset ovat tarpeellisia.

Kouluratsastus vaatii jo helpolla tasolla sellaista kärsivällisyyttä, mitä esteratsastus ei vaadi ennen kuin oikeasti jo hypätään isoja. Siksi kärsimättömän ja nopeita tuloksia haluavan onkin helppoa tykätä hyppäämisestä, etenkin jos alla on osaava ja hyppyhaluinen hevonen; eihän se nyt ole niin tarkkaa, kunhan yli päästään. Samalla asenteella ei kouluradalla pärjää.

Nuoria kouluratsastajia onkin paljon vähemmän kuin nuoria esteratsastajia. Kouluradalle hevonen pitää sitä paitsi saada oikeasti peräänantoon, koska gramaanit eivät ole sallittuja.

"Oikeakätinen" hevoseni ei muuten taivu yhtä kauniisti vasemmalle. Siksipä on syytä kerätä asetus-taivutus -pisteet oikeassa kierroksessa. Vasemmassa kierroksessa on tästä syystä myös varottava, ettei takapää jää ulos. Tintti kääntyisi mielellään kuin laiva.

Entä se pysyvä peräänanto? Kokeillaan.