torstai 23. elokuuta 2012

Vuokraan - ostan oman - vuokraan - ostan oman...?

Ihmiset hankkivat hevosen yleensä siksi, että ratsastuskoulutunnit eivät tyydytä heidän ratsastuksellisia tavoitteitaan. Tavoitteet tietysti voivat olla mitä tahansa puskaratsastamisesta kenttäratsastukseen.

Esteratsastus ja siinä kilpaileminen ei ole useinkaan mahdollista ilman omaa hevosta. Kokeeneemmat sanovat, että ihminen tarvitsee elämässään ainakin yhden oman hevosen: se opettaa hänet ratsastamaan niin, että hän voi saada ratsastettavakseen muiden hevosia.

Lapsuuteni ratsatuskoulussa saimme kilpailla. Minä ja Frankie Imatralla 1992.
Lahjakas amatööri siis ratsastaa ilmaiseksi, ammattilainen saa siitä palkkaa ja peruspertsa kaivaa kuvetta. Kaikkien heistä on kuitenkin jossain vaiheessa täytynyt elättää ainakin yhtä omaa hevosta.

Oman hevosen ja ratsastuskoulutuntien välillä on tietysti paljon muitakin vaihtoehtoja. Valitettavasti ne eivät useinkaan ole suotuisia niille, jotka haluavat esteratsastaa, mutta eivät omistaa ratsuaan. Jos yksityisomistuksessa oleva hevonen on hyppyhaluinen, sen omistaja yleensä pidättää tämän lajin itsellään. Poikkeuksia toki on.

Raha ja käytettävissä oleva aika yleensä ratkaisevat kaiken. Jos niitä olisi rajattomasti, useammilla varmasti olisi oma hevonen. Koska monilla hevosenomistajilla ei ole aikaa, tuntuu hevosen antaminen vuokralle hyvältä vaihtoehdolle. Parhaimmillaan se on win-win -tilanne. Omistaja saa vapaapäiviä ja joku toinen saa sillä aikaa pitää hevosta kuin omaansa.

Sittemmin olin perustavis vuokraaja, joka kuitenkin sai hypätä ja kilpailla, koska Tintin silloinen omistaja ei halunnut sitä tehdä. Minä ja Tintti Gumbölessä kesällä 2009.
Hyvää vuokrahevosta on yhtä vaikea löytää kuin hyvää hevosenvuokraajaa. Molemmat ovat aarteita, joista olisi ihana saada suositukset etukäteen. Olen ilokseni löytänyt Tintille uusia ratsastajia juurikin suositusten kautta, mutta he ovat joutuneet aina ottamaan toisenlaisen riskin: ratsastajat kun tuppaavat yksi toisensa jälkeen tulemaan raskaaksi (Kolmeen vuoteen viisi vauvaa),  Kaikkia olen varoittanut Tintin hedelmällisyyttä lisäävästä vaikutuksesta. Ymmärrätte, että en juurikaan ole uskaltanut päästää alaikäisiä Tintin selkään.

Toiset eivät halua vuokrata hevosiaan. He valitsevat ratsastajiksi henkilökohtaisesti tuntemiaan taitavia ratsastajia. Vaikka omistaja aina vetää jonkunlaiset raamit hevosensa ratsastuksen luonteelle, on selvää, että se kuka maksaa, haluaa aina saada rahoilleen vastinetta. Ja moni hevosenomistaja haluaa itse olla se.

Talvella 2010 olin isovatsainen hevosenomistaja, joka houkutteli kaverinsa hyppäämään hevosellaan.

Ratsastustunneille

Pääkaupunkiseudulla ratsastustunti ratsastuskoulussa maksaa 30-35 euroa, jopa enemmän. Sillä rahalla saa sovittuun kellonlyömään alleen koulutetun hevosen ja ammattitaitoista opetusta. Ei ole tilannetta, jossa irronnut kenkä tai yllättävä ontuminen pilaisi suunnitellun ratastuksen. Opettaja jakaa hevoset ratsastusryhmälle niistä, jotka ovat työkunnossa.

Yksityistunnit ratsastuskoulujen hevosilla tuntuvat maksavan pyöreästi 50 euroa tunti.

Vuokralle

Vuokrahinta koostuu yleensä tallipaikan laskennallisesta päivävuokrasta ja ehkä jostain muusta juoksevasta, kuten kengityksistä tai vakuutuksista. Hevosen vuokra  on sitä halvempi, mitä edullisempi on tallipaikka. Hintaan voi vaikuttaa myös se, millaista treenia hevosella voi tehdä. Jos hevonen  kuitenkin sairastuu, vuokraajan kulut eivät yleensä juokse.

Kertavuokra on yleensä halvempi kuin ratsastuskoulutunti, mutta siihen ei sisälly opetusta. Yksityistunti vuokrahevosella sen sijaan tulee yleensä samanhintaiseksi kuin jos omistaisi hevosen: vuokraaja maksaa sekä hevosenvuokraa että ratsastustunnin hinnan. Hinta nousee vähintään viiteenkymppiin kerta.

Monet haluavat kehittyä ratsastajina. He ovat tavoitteellisia. Se voi kuitenkin pitää sisällään erheellisen ajatuksen, että koska ratsastaja on käynyt kerran viikossa estetunneilla, hän uskoo löytävänsä vuokrahevosen, jolla hän voi hypätä ja treenata hikeen asti jokaisena vuokrapäivänä.

Rento maastoilu kivan hevosen kanssa on ehkä parasta mielenvirkistystä työn raskaan raatajille. Omassa tahdissa, omissa aikatauluissa se on vielä mukavampaa. Marraskuussa tosin naurattaa vähän vähemmän.
Oma hevo kullan kallis. Ainakin kallis. Ja rakas.

Liikutusavuksi for free

Ilmaiset ratsut menevät tässä lajissa yleensä niille, joilla joko on oma hevonen tai on ollut. En tiedä, johtuuko se ajatuksesta, että tällaiset ymmärtävät hevosenpidon kustannusten päälle. Niitä, jotka uskovat ilmaisiin lounaisiin, katsotaan karsastaen. Ihmiset pyytävät ennemmin tuttuja ratsastamaan, kuin antaisivat hevosensa ratsastettavaksi jollekin, joka ei lähtökohtaisesti halua maksaa ratsastuksesta. Vaikka hevosenomistajat rakastavat eläimiään ja maksavat niiden ylöspidosta itsensä kipeiksi, he eivät silti ole valmiita kustantamaan jonkun toisen harrastamista.

Liikutusavuksi lupautunut on yleensä sidottu hevosenomistajan määräämiin päiviin ja siihen, että lähinnä kävelyttää tai vähän hölkkäilyttää hevosta. Siinäkin voi oppia paljon istunnasta, mutta ajatus tuskin sopii siihen tavoitteelliseen treeniin.

Tutut läpiratsastastavat yleensä toistensa hevosia pyynnöstä. .

Ylläpitoon

Sanotaan, että joka vuosi hevonen ostetaan yläpitokuluissa uudelleen. Ylläpitäjä siis säästää hevosen hinnan, mutta maksaa sen kuukausittaiset kulut. Eli 5000-10 000 euroa vuodessa. Ish.

Ylläpidossa kulut nousevat vuokrausta suuremmiksi, koska tallivuokran lisäksi maksettavaksi tulevat myös lisärehut, varusteet, eläinlääkärit, madotukset, kengitykset ja vakuutukset, eli kaikki hevosen kulut. Elämä on hevosenomistajan elämää: kaikki maksaa ja kulut juoksevat, vaikka hevonen olisi sairauslomalla. Tai jos itse on.

Jos ei halua maksaa hevosen hintaa, mutta kaipaa kisaradoille, ylläpito voi olla ihan ok vaihtoehto. Eri asia on, mistä tällainen hevonen sitten löytyisi. Ainakaan kovin aloittelevalle ratsastajalle.

Hevonen on riskisijoitus

Mitä enemmän haluaa välttää taloudellista riskinottoa, sitä varmemmin kannattaa pysyä ratsastuskoulujen asiakkaana tai vuokraajana ja unohtaa ylläpito saati hevosenomistus. Ja oli kysymys tilanteesta mistä hyvänsä, asioista kannattaa aina tehdä kirjallinen sopimus, aivan kuten ratsastuskoulujen asiakkaatkin sitoutuvat noudattamaan ratsastuskoulujen sääntöjä.

Hevonen sitoo ajallisesti ja rahallisesti. Vaikka vuokraajien pitäminen olisi sinulle ajankäytöllisesti välttämätöntä, ei hevosta ole järkevää hankkia vuokratulojen varaan laskien. Vaikka hevosen kulujen maksaminen yksin ei olisi toivottavaa, hevosenomistajan tulisi pystyä selvitymään kuluista myös ilman vuokraajia. Jos hevonen sairastuu, kuluja ei ole jakamassa kukaan.

Sileätyöskentely on toki aina riskittömämpää. Minä ja Tintti Alavudella kesällä 2012.
On sekä hevosenvuokraajan että -omistajan etu tehdä kirjallinen sopimus siitä, mikä on kenenkin vastuu, mitä tehtäviä vuokraajalle kuuluu ja mitä tehdään sairaustilanteissa. Kun asiat ovat paperilla, on helpompi pysyä asialinjalla.

Rahasta riiteleminen on rumaa, oli kyse minkälaisesta erosta tahansa.

9 kommenttia:

  1. Näitä on niin tullut pohdittua. Sinnittelen vielä etten tahdo omaa. En tahdo tahtoa. Tällä hetkellä tilanteeni vuokrahepan kanssa on oikein mukava mutta silti välillä harmittaa kun ei ole treeneihin heppaa eikä pääse kisaamaan kaikkialle minne tahtoisi. Saatika että pääsisi joskus kehittymään isompiin luokkiin.

    Pitkän tähtäimen missio on tulla niin hyväksi että pääsisi ratsastamaan ilmaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hieno tavoite. Kannattaa kuitenkin varovasti varautua siihen, että joudut hankkimaan oman kehittyäksesi sille tasolle. :) Tsemppiä treenaukseen!

      Poista
    2. Pahimmillaan kuulen kolmelta ihmiseltä päivässä että ostaostaosta. Paras kommentti oli se ettei sen ole niin väliä tahdonko omaa vai en, "riittää että me muut halutaan sulle hevonen" :D Katsotaan koska vastarinta murtuu :) Kiitos!

      Poista
  2. Olen se pakollinen tilastollinen poikkeus jota Tintin hedelmällisyyttä lisäävä vaikutus ei sitkeästä yrityksestä huolimatta ole onnistunut tavoittamaan. Onneksi on lääketiede! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, poikkeukset vahvistavat säännön. Joka tapauksessa näitä "arvaa mitä, nyt minäkin olen raskaana" -puhelinsoittoja osaa jo odottaa.

      Poista
  3. Tahtoo tahtoo, sen oman! Nyt vihdoin olisi aikaa ja rahaa panostaa ratsastukseen, joten todellakaan kerta (tai kaksi) viikossa ratsastuskoulussa ei riitä! Nuo omistamisen riskit kuitenkin pelottavat, mutta tiedän, että en tyytyisi pelkkään vuokra/ylläpitohevoseenkaan. Perfektionistinen luonteeni vaatisi juurikin sen, että minulla itselläni olisi kaikki langat käsissäni sen suhteen mitä ja miten hevosen kanssa treenataan.

    Katselen päivittäin hevosten myynti-ilmoituksia ja tallipaikkojen vuokrailmoituksia, ja tässäpä piileekin ikuinen dilemma: pitääkö olla jo tallipaikka tiedossa, kun lähden edes katsomaan myyntihevosia? Tuntuu tyhmältä ruveta soittelemaan tallipaikojen perään, kun en ole yhtäkään hevosta vielä koeratsastanut. Toisaalta muutto toiselle paikkakunnalle on todennäköisesti edessä vuoden vaihteessa, joten ehkä olisi järkevää odottaa sinne asti ja kärvistellä syksy vielä tunneilla?

    Olen samalla seurannut erään ystäväni hevosen etsintää (hänelle jo toinen oma hevonen), ja tuntuu että kriteerit täyttäviä ja EHJIÄ hevosia on todella vaikea löytää, kaikissa on jotain pikkuvikoja. Joten olen joutunut pohtimaan sitäkin, miten itse määrittelen terveen hevosen? Pitääkö olla sellainen, jolla ei ole ikinä ollutkaan mitään sanottavaa jaloissa, ja jolla täydellisen puhtaat rtg-kuvat? Mutta kun sanovat ettei kuvistakaan kaikki näy... Entä mahdolliset rakenteelliset puutteet, jotka voivat altistaa vaivoille? Onko edes mahdollista löytää tällaista hevosta? Entäs sitten kun se muuten täydellinen hevonen (luonne, ratsastettavuus) löytyy, ja ostotarkastus paljastaakin jonkun potentiaalisen ongelman, onko minulla sydäntä jättää hevonen ostamatta ja jatkaa etsintää?

    (Niin ja hankalaksi asian tekee se, että se täydellinenhän on jo oikeastaan löytynyt, mutta kun se ei vaan ole myytävänä! Kelpaako mikään muu?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan tuo viimeinen on se masentavin asia. Tai tietenkin se, että rahat ei riitä siihen, minkä haluaisi.

      Se on varmasti vaikeaa uskoa ostohetkellä myyjää, joka sanoo, etteivät pikkuviat haittaa. Onko kenelläkään tästä kokemusta, siis pikkuvikaisen hevosen ostamisesta tai sellaisen kanssa elämisestä?

      Poista
    2. Nonni, nyt sellainen sitten olis tarjolla: Todella hieno ja hyvin koulutettu (va B, kisatulokset yli 67%), erittäin miellyttävä ratsastaa, ja lunki luonne! MUTTA, pientä sanomista etujaloissa... Järki ja tunteet taistelee keskenään, ostaako vai eikö? Hevonen varmasti opettaisi paljon (voisiko minustakin tulla vaativan tason kouluratsastaja?!), mutta entä jos sen jalat pettääkin vuoden-parin päästä, ja sitten mulla on käsissä vaativan tason maastokävelypolle? Hevonen on vielä nuori, ja sellaisen haluankin, koska etsin pitkäaikaista harrastus- ja kilpatoveria. Onko nuori pikkuvikainen isompi riski kuin vanha pikkuvikainen, tuleeko siitä vanhemmiten yhä raihnaisempi? Voi kun olisi kristallipallo, joka kertoisi tulevaisuuden...

      Poista
    3. Kinkkinen juttu. Mitähän sanovat sellaiset ihmiset, joilla on näistä asioista paljon kokemusta?
      Jotain kestävyydestä tietysti kertoo, jos hevonen pääsee isoon kilometrilukemaan ilman kremppoja. Mikä on pientä sanomista? Pientä sanomista on varmasti kaikkien kintuissa...

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...