Viimeiset keskiviikkokisat kuvin
 |
| Ekaa estettä kohti... |
 |
| Ja ensimmäinen on taas sininen. Mutta silmät kestävät auki! |
 |
| Laineita... |
 |
| Neljän laukan päässä on Ruotsi, ja Ruotsin alla Suomi-laatikko. Silloin on paras lentää kieli keskellä suuta. |
 |
| Sarjan jälkeen oli nopeasti vuorossa portti ja portilta käännös viimeiselle suhteutetulle välille. |
Tästä jatkamme tyytyväisinä Alavudelle ensimmäisiin kenttäkisoihimme. Pitäkäähän peukkuja.
Tsemppiä kenttäkisaan! Ite en uskaltaisi ;)
VastaaPoistaKivoja kuvia, onpa kiva nähdä tuommoista pystympää (=hyvää) asentoa hypyssä! Meinaan täällä Unkarissa enemmistö sukeltaa tai menee semmosessa ihmeellisessä "sukkulamuna" -asennossa polvilla satulaa puristaen...
Kiva kun otit puheeksi. :)
PoistaMinäkin olen kyllä ymmärtänyt, että pitäisi tosiaan osata "sukeltaa", niin olisin enemmän viemässä hevosta esteelle. Mutta koska Tintti on taipuvainen siihen esteelle kumartelemiseen ja on muutenkin vähän etupainoinen, niin en todellakaan pysty enkä uskalla maata siellä kaulalla. Se tekee kauhean paljon helpommin stopin, jos yritän.
Minulla tasapaino pysyy parhaiten näin. Olen pystykeno.
Et kuitenkaan näytä jäävän jälkeen ja myötäät käsillä, joten minusta tuo on erinomainen asento, etenkin kun este ei ole tuon korkeampi. Mitä enemmän makaa kaulalla, sitä huonommat mahdollisuudet hevosella hypätä. Kun aloitin hyppäämisen pitkän tauon jälkeen, olin niitä sukeltajia, ja etenkin alkuun Dáriuszta sai ratsaa esteelle yllättävän paljon eteen, jolloin kuvittelin jeesaavani sitä hyppäämällä ennen sitä ;) Yritän löytää tuommoista hyvää pystykenoa!
VastaaPoistaEi tainnut mennä ihan putkeen kenttäkisoissa kun olitte viimeisiä.. mikä meni pileen? Muutenkin ette ole ollenkaan sijoittuneet este tai koulukisoissa koskaan, eikö se harmita? Miten jaksat jatkaa vaikka menestystä ei tule? Itse olisin jo luovuttanut :)
VastaaPoistaHauska kysymys. Olet siis seurannut tarkemmin menoamme. Pakko silti korostaa, että olihan siellä hylättyjäkin suorituksia. :)
PoistaLyhyestä virsi kaunis: Ratsastan tullakseni paremmaksi ratsastajaksi, kilpailen saadakseni arvioita taidoistani. En kilpaile menestyäkseni siinä mielessä, että saisin nimeni kilpailuiden tuloslistoille kärkipäähän, vaikka ei minulla mitään olisi sitä vastaan. Menestys on muutenkin kinkkinen juttu. Olen voittanut 13-vuotiaana ponien aluemestaruuden esteissä. Olen silti paljon parempi ratsastaja nykyisin kuin silloin. Siinä mielessä menestyneempi.
Tänään meni monta asiaa eri tavalla kuin olin suunnitellut, mutta tavoitteeni hyväksytystä tuloksesta toteutui. SIitä olen aivan äärimmäisen ylpeä. Ehkä tämä on myös ikäasia. Nuorempana luovutin paljon herkemmin kuin nykyisin. Toisaalta kun oman hevosen on hankkinut, ei harrastusta lopeteta ihan samalla tavalla kuin jotain muuta lajia.
Jos yhden ikäasian vielä sanon, niin minkä nuoruudessa häviää, sen yleensä kärsivällisyydessä voittaa.
Älä missän nimessä itse luovuta, vaikka menestystä ei jonain päivänä tulisikaan.